Yksinhuoltajaäidin arkea Kjellin kanssa

Kjell on ollut tässä pari päivää kipeä. Räkä valuu ja tänään ja eilen se oksensikin aamulla. Se on siis tarkoittanut sitä, että mun työpäivät on alkaneet seiskalta aamulla aamupalalla, jonka jälkeen vanhemmat on lähteneet isoveljien kans ja jättäneet mut ja parkuvan Kjellin kotiin.

Tänäkin aamuna liian lyhyiden yöunien ja aamupalajugurin jälkeen Kjell parkui mun sylissä. Parkui viisi minuuttia, parkui kymmenen. Räkä vaan lensi ja ainoastaan yskänpuuskat keskeytti sen.  Mikään ei auttanut, ei edes se, että mentiin ikkunaan katsomaan kaivuria. Yleensä se auttaa aina. Der Bagger, sen oon oppinut täällä. No, siispä pakkasin tämän herttaisen paketin rattaisiin ja lupasin kärräillä meidät leikkipuistoon.

Siinä sit puoli kahdeksasta yhdeksään kierreltiin tätä kylää ympäri ämpäri. Kjell oli hiljaa, minä olin tyytyväinen. Win-win-situation! Ja no, saatiinpahan ainakin raitista ilmaa ja liikuntaa. Ei meinaan oo ihan kevyttä työntää niitä rattaita näitä mäkiä ylös! (no okei, on täällä sit tietty yllättäen myös alamäkiä...) Ja aamulla oli kyllä tosi mukava olla ulkona; oli vielä viileätä ja sellainen syksyinen usva leijaili joka puolella. Tänään kyllä huomas, että on se syksy tännekin tulossa. On siis ihan pakko päästä ostamaan syyskengät. Ja ehkä takkikin. Ja neuleita. Ja mitäs vielä...

Kjell ihan vähän vain katsoo Suomi-Saksa-Suomi -sanakirjaa.

Kaksivuotiaat on siitä aika haastellisia, että niillä on harvoin kykyä keskittyä mihinkään 30 sekunttia kauempaa. Kjell on juuri sellainen. Aamupäivä menikin siis ylös, alas ja ympäri tätä taloa mentäessä. Ja sit vähän syödessä ja juodessa. ''Tinken'', sanoo Kjell (drinken=juoda). Ja pyykkiä pestessä.

Kahdentoista aikaan Kjell ja myös lapsenvahti olivat aika valmiita jo päiväunille, mut Kjell oli asiasta erimieltä. Siksi me lähdettiinkin taas ulos. Puolitoista tuntia rattailla ympäriinsä ja Inga olikin jo kotona! Haettiin isoveljet päiväkodista ja sit mentiin vihdoin päiväunille!

Tälläistä meillä on Kjellin kans ollut pari päivää. Iltapäivät ollaan sit kaikki yhdessä. Onneks Kjell on tosi hyvätuulinen poika ja me tullaan hyvin toimeen keskenämme. Ollaan varmaan niin samalla tasolla. On kyllä aikamoinan ihme kyllä, jos mulla ei pian ole kans flunssaa. Sen verran monet aivastukset oon saanut päälleni ja räät pyyhkinyt.