Palasin maanantaina ja tiistaina piiitkän (no ainakin puolen vuoden) tauon jälkeen takaisin koulun penkille. Eppingenin kansalaisopiston saksan kielen kurssille nimittäin. Ja jestas, se olikin mielenkiintoista.
Tunnit ovat joka maanantai ja tiistai 8.15-12.30. Reilut neljä tuntia saksan opiskelua! Yhyy. Jos ette tienneet, saksa on aina kuulunut niihin oppiaineisiin, joita vih... siis joista pidän vähän vähemmän kuin muista. (Joo, nyt tässä ollaan Saksassa asumassa...) No, maanantaiaamuna tapasin sitten pienessä luokassa saksan opettaja herra Weberin ja kaksi muuta maahanmuuttajaa. Toinen kurssikavereistani oli 33-vuotias syyrialainen mies, joka on asunut täällä jo kymmenen vuotta ja toinen espanjalainen keski-ikäinen nainen, joka hänkin on asunut Saksassa jo viisi vuotta. Olenhan minäkin täällä jo sentään reilut kolme viikkoa ollut!
Nopeasti selvisi, että ei saksan kieltä ilmeisesti opita viidessä saatika kymmenessä vuodessa - sen verrran kehnosti tämä mies ja nainen puhuivat. Ja tunti oli heidän taitojensa mukainen. Herra Weber puhui koko tunnin hitaaaaaaaaasti. Niin hitaasti, että hermo meinasi mennä! :D Ja kaikki asiat toistettiin moneen kertaan. Teimme sanelun (tasoa Guten Tag...) ja sitä tarkastettaessa, herra Weber kertoi yleisimmän virheen maahanmuuttajien keskuudessa olevan ison kirjaimen unohtaminen lauseen alusta ja välimerkkien käytön. Siis hä?! Eiköhän nyt ihan jokaisessa maailman kielessä lauseet ala isolla alkukirjaimella...? :D
Herra Weber on kyllä oikein mukava eläkeikää lähestyvä opettaja ja hän oli aivan innoissaan kuullessaan minun tulevan Suomesta (ja ylipäätään länsimaasta. Saksalaisilla on ilmeisesti paljon ongelmia maahanmuuttajien kanssa ja vähän ikävään sävyyn kaikki täällä heistä puhuvatkin). Hän tiesi paljon Suomen koulujärjestelmästä ja pitikin puolen tunnin esitelmän (hitaaaaasti ja s-e-l-k-e-ä-s-t-i artikuloiden) Suomen Pisa-tutkimuksissa menestymisestä. Ja minähän olen tämän superjärjestelmän elävä esimerkki! Kyllä tunnilla oli ihan mukava istua, kun niin paljon kehuttiin. :D
Tiistaina kurssille ilmestyi myös juuri työttömäksi jäänyt turkkilainen kolmekymppinen mies, joka kertoi esitellessään itseään, että hänen vaimonsa käy hedelmöityshoidoissa. Sen takia ei ole lapsia. Tää on kai tätä Keski-Eurooppalaista avoimuutta tai jotain... :D Tämä mies oli opiskelut saksaa vain vuoden ja hän ei kyllä ymmärtänyt oikein mitään. Toinen uusi opiskelija kurssilla oli nuori turkkilainen nainen. Katsoin ensin, että hän voisi myöskin olla aupair - niin nuorelta hän näytti. No, pian selvisi, että hän on 26-vuotias kolmen lapsen äiti ja ammatti on kotirouva. Niin.
Tiistaina kerraattinkin sitten viikonpäiviä ja kuukausia (...) ja vähän kielioppia. Eli sitä, mitä me opiskeltiin Suomessa ala - yläasteella. Ja luettiin vähän tekstiä ääneen. Ei turhan vaativaa tai rasittavaa. :D
Herra Weber ehdotti kyllä, että voisin mennä vähän edistyneempien kurssille ja kävinkin kysymässä tauolla kansalaisopiston toimistolla, onko sellaisia kursseja tarjolla aamupäivisin. No ei ole. Weber ehdotti sitten vielä, että tässä lähikaupungeissa olisi varmasti hyviä kursseja tarjolla. Niille täytyisi sitten aina vaan matkustaa junalla aamulla. No, täytyy nyt katsoa vähän netistä niitä ja suunnitella. Tänhetkinen kurssi ei ainakaan vielä kyllä hirveästi palvelisi muuten kuin vanhan kertauksena. Onhan se nyt tietty hyvä kuunnella saksaa ja puhua sitä opettajan kanssa, mutta kuitenkin, on toi vähän pitkästyttävää ja turhauttavaakin. Kurssi on nimittäin alkeiden jatkokurssi. Ja minä nyt olen opiskellut saksaa tiukkaakin tiukemassa rouva Rantasen valmennuksessa Suomessa jo kahdeksan vuotta. En nyt suurella menestyksellä, mutta kuitenkin...
No, katsotaan nyt, mitä tässä tehdään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti