Sinivalkoisessa Suomi-talossa. Täällä on kotoisaa. Aika skandinaavista. Ei ollenkaan tummaa puuta. Se on mukavaa.
Tää mun koti koostuu kolmesta kerroksesta ja minä asun kellarissa. Se on mukavaa, sillä siellä on aina tosi rauhallista. Mun huone on tosi kiva. Katsokaa vaikka. Oon niin onnellinen, että Inga on sisustanut koko talon kivasti. Mun huone on valkoinen, iso, kotoinen, käytännöllinen ja kaikkea sellaista mukavaa.
Ja mun huoneessa on takka! Syksymmällä ja talvella sit viimeistään sitä on varmasti kiva lämmitellä. Toivon kuitenkin, että täällä ois myös lattialämmitys. Tai en tie, onkohan talvella täällä niin kylmä, et sitä tarttis?
Mun huoneessa on myös tv, mutta sitä en oo jaksanut katsoa kertaakaan. Kun lapset on saatu nukkumaan, on vaan niin kiva olla hiljaisuudessa. Omaa rauhaa arvostaa ihan erilailla nykyään, ei uskoisi.
Pari plusjuttua tekee tästä vielä ekstrakivan:
1) Iso vaatekaappi, jonne saan kaikki haluamani vaatteet roikkuman henkareille. Tätä arvostan niin kovasti jaettuani vaatehuoneen vuosia kolmen sisaruksen kanssa (eikä niitä henkareita ollut ikinä tarpeeksi!) Säilytystilaa on muutenkin enemmän kuin riittävästi.
2) Oma vedenkeitin. Voi keitellä täällä itse iltaisin teetä. Tällä viikolla se on ollut erityisen mukavaa, kun oon ollut vähän flunssassa (juu ylläri, tarttui lapsista...)
3) Mun huoneen vieressä on iso kylppäri, jossa on sauna ja iiiihana sadevesisuihku.
4) Hyvä peitto sängyssä. Jätin kaihoisin mielin oman rakkaan ja superhyvän peittoni Suomeen varmana siitä, että sitä tulen kaipaamaan. No, eihän tää täällä oleva peitto tietty yhtä hyvä ole, mutta oikein toimiva yksilö. Se täytyy kyllä mainita pienenä outoutena täällä, et näillä ei oo sängyissä petauspatioita...
Kyllä minä viihdyn täällä. Oikein mukavasti olen kotiutunut.
ps. joo, olen kadottanut aktiivisesta suomi-sanavarastostani kaikki muut adjektiivit paitsi mukavan ja kivan. Echt schön! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti