lauantai 25. syyskuuta 2010

Hei hei mitä kuuluu...

... no ihan hyvää yhää edelleen!

Eilen oli perjantai. Varmaan kaikkialla muuallakin oli. Taas. Nää viikot menee ihan huimaa vauhtia. Pyöräilin aamusta taas Eppingeniin ja Kauflandiin. Se on sellainen iso cittariin verrattavissa oleva kauppa. Mun piti ostaa ihonväriset sukkahousut dirndlin kanssa pidettäviksi (mustat ei saa ilmeisesti missään nimessä olla) ja sit oli ostettava karkkia. Oon koko viikon ajatellut vaan kaikki illat karkkia. Vaikka täällä aika paljon kaikkea makeeta tulee syötyäkin, keksejä erityisesti, teki kuitenkin ihan hulluna mieli karkkia. (Suomessa ei muuten melkein koskaan tee mieli keksejä eikä niitä tuu silloin siis syötyä, miksi hemmetissä ne täällä vaan maistuu?!)

Kauflandista ostinki sitten ällöjä hedelmäkarkkeja (ei täältä oikein saa muita kuin ällöjä Haribon limahedelmäkarkkeja) ja Milkan pähkinäsuklaata. Suklaata täältä kyllä saa vaikka minkälaisena! Oon tainnutkin tosiaan jo kertoa, et suklaahyllyt on aika kattavat ja monipuoliset täällä. Ja voi kuinka onnelinnen olinkaan mussuttaessani niitä karkkejani. :D

Iltapäivällä Inga heitti mut ja Rasmuksen ekaa kertaa uimakouluun. Juttuun toi vähän haastetta se, että 3-vuotiaalla Rasmuksella on vähän vesipelkoa. Muut lapset oli altaalla äiteineen ja ne katselikin mua silleen muka-ymmärtäväisesti (samalla kun ne viskeli niiden rohkeita lapsia ympäri sitä allasta :D), kun Rasmus ei oikein uskaltanut tehdä mitään. Ei vaikka kuinka yritin selvittää sille (ongelma nro2: kielimuuri on yhä aika korkea tällaisissa vähän haastavammissa tilanteissa...), etten mä päästä siitä irti ja hukuta sitä. Ne muut äidit taisivatkin luulla, että oon joku postimyyntiteinivaimo, kun sen verran paljon nuorempi olin muita (täällä on tosi paljon aika vanhoja äitejä...!?) ja mun saksan kieli paljastaa kyllä aika nopeasti, että ihan paikallinen en ole. Joo, aika paljon ehdin ajattelemaan, mitä muut ajattelivat! :D No, loppua kohti meilläkin alkoi sujumaan jo paremmin ja oonkin varma, et ens kerralla kaikki menee jo hyvin! :) Hitaasti, mutta varmasti.

Illalla olin ihan hirveän väsynyt. Katselin vain How I met your mother -sarjaa koneelta ja surffailin netissä. Santerillekin soitin New Yorkiin. Ihan hirveä kaupunki kuulemma, ei kannata vaivautua. Juttelin myös parin paikallisen kaverin kans, ja tänään lauantai-iltana taitaa olla taas jotain ohjelmassa...

Tänään Lasse lähti Christianin kanssa vuorostaaan uimakouluun ja me loput mentiin kauppaan ostamaan lihapulla-aineksia. Lupasin tehdä tänä viikonloppuna niitä, koska lapset ja Christian rakastavat Ikean lihapullia. Kyselin mummulta viikolla jo reseptinkin valmiiksi. En ikinä ennen ollut tehnyt lihapullia, joten olin vähän skeptinen niiden onnistumisen kanssa, mutta hyviähän niistä tuli! Ei tietty yhtä hyviä, kuin mummun, mutta Lassen mielestä parempia kuin Ikean! :D Ja se on paljon se, nää meinaan rakastaa niitä Ikean pullia. Lihapullien kanssa oli sitten ihan perunaa, jota söinkin ekaa kertaa yli kuukauteen! Nää tykkää täällä enemmän spaghetista ja erilaisista pastoista. Ja tiettty kastiketta oli kans.

Nyt kaikki on päiväunilla ja mäkin vähän lepäilen. Jaksaa sit illalla vähän tuskattomammin, jos jonnekin tulee lähdettyä. Iltapäiväksi on vielä kans ohjelmaa, kun tehdään iltapalaksi joko pitsaa tai sämpylöitä. Inga kyseli eilen, milloin taas tekisin niitä sämpylöitäni, hah,  hyvä että maistuivat viime kerralla! Mustahan tulee tätä menoa täällä joku kotitalousihme. :D

(Joo, en osaa yhä edelleenkään tiivistää näitä juttujani, aina tuntuu olevan niitä paljon asiaa, vaikkei mitään suurta edes tapahtuisi. This is a blog about nothing! :D)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti