Ohjelmapäivä

Juu, Heilbronnista en paljoa kuvia ottanut. Tässä joku kirkon torni.

Torstai oli täynnä ohjelmaa. Aamulla lapset päiväkotiin heitettyä, Inga tiputti mut juna-asemalle (joo, aika brutaaleja kielikuvia - lapsia heitellään ja aupair tiputetaan autosta) ja mä lähdin Heilbronniin.

Oon huomannut nauttivani tosi paljon uusiin paikkoihin ihan itsekseni tutustumiseta. Olin taas ihan onnessani kävellessäni ympäri Heilbronnia, hakien välillä Starbucksista frappuccinon ja tietty syömässä kävin kanssa. On niin mukava vain tutkiskella paikkoja ja tietty kierrellä kaupoissa... Dirndl-mekkoa ei torstaina löytynut, mutta housut ja muuta pientä tarpeellista tarttui mukaan. Ja pikkusisko Jennylle synttärilahja, jonka veinkin jo postiin. Että odota vaan Jenny, jossain vaiheessa pitäisi pieni paketti saapua kotiovelle! :)

Sekin on myös oikein mukavaa yksin matkailussa, ja olemisessa ylipäätään, että ei tarvitse koko aikaa olla valppaana kuuntelemassa ja keskittymässä saksaan. Voi vain ajatella omia juttuja. Vaikka musta onkin kyllä tosi kiva jutella kaikkien saksalaisten kanssa. Musta on oikeastaan tullut vähän ylirohkea kaikkien kontaktien ottamisten kans. Junassakin matkalla Heilbronniin juttelin yhden mummon kanssa :D Kun kertoo heti alkajaisiksi tulevansa Suomesta, riittää yleensä rupateltavaa ja kaikki ymmärtää, että olen vain hölmö, harmiton ja utelias turisti. :D Junassa mua vastapäätä istui muuten aika varmasti jonkun Stasin agentti, sellainen vanha papparainen, joka on varmasti tuttu jostain oppikirjasta. Sille en uskaltanu alkaa juttelemaan. :D

Jollain sillalla oli tollainen pupujussi kalastelemassa. Ja turisti otti tietenkin kuvan.

Kahden aikaan selvisin takaisin Eppingeniin, pojat haettiin päiväkodista ja tultiin takaisin kotiin. Nuoremmat meni päiväunille (tai uhmaikäinen Rasmus ravasi keittiön ja sängyn väliä tunnin..) ja me ommeltiin Lassen kanssa kuvia pahville. Lasse oli ihan onnessaan siitä! Se sanoi jopa, että se ompeleminen on siistein asia, mitä se on tehnyt! :D 5-vuotias Lasse jaksoi keskittyä siihen ompelemiseen yli tunnin ja me saatiinkin se työ hienosti valmiiksi. Voin olla ylpeä Lassesta! Ja Ingakin oli tyytyväinen. :)

Sit syötiinkin kaikki porukalla vähän jätskiä ja lähdettiin Ingan Ja Christianin työpaikalle SAP:lle. Siellä oli torstai-iltana järjestetty isot monikulttuurisuusjuhlat. Paikka oli aika valtava, pelkästään tossa toimipisteessä työskentelee, jos nyt oikein muistan, 7000 työntekijää. Valtavaan ruokalaan oli rakennettu esiintymislava ja eri maiden työntekijät olivat pystyttäneet omien maidensa esittelypöytiä. Näillä pisteillä oli infoa maista ja tietenkin maiden perinteisiä ruokia! Kierreltiinkin pari tuntia ympäri sitä tilaa vaan syöden kaikenlaista. Ruotsin pöydässä söin onnellisena korvapuusteja ja lohirullia, myös Bilar-karkit teki hyvin kauppansa. Saksalaiset ja meidän pikkupojat oli ihan innoissaan ruotsalaisten lihapullista.. :D

Pojat kolmosvaaatteissaan.

Maita oli paljon ja niin siis ruokiakin. Parhainta mun ja Ingan mielestä oli kyllä venäläisten blinit (jotka oli presiis samanlaisia kuin meidän lätyt) sellaisen tosi makean kinuskimaidon ja vadelmahillon kans. Sille pöydälle palattiinkin pari kertaa uudestaan. Myös saksalaista uuden sadon viiniä tuli maistettua ja paljon myös sellaista, jota en osaa nimetä. Maistelumatka maailman ympäri tehty!

Lapseille jaettiin ilmapalloja. Ja Kjell oli omastaan NIIIIIN onnellinen. :)

Kotiin palattua sähköpostissa odotti viesti eppingeniläiseltä tytöltä, joka on Ingan työkaverin tyttö, että hän haluaisi tavata. Viikonloppuna tehdäänkin varmaan nyt sitten jotain yhdessä! Kiva tutustua taas uusiin ihmisiin! :)