Kuukausikatsaus

Nyt on aikalailla täysi kuukausi täällä Saksanmaalla vietetty. Tässä muutama ajatus menneestä.

• Kuukausi on lyhyt aika. Tai sitten aika kuluu vaan aivan mielettömän nopeasti.

• Olen kokenut kuukauden aikana paljon. On ollut mahtavaa nähdä uusia kaupunkeja, tutustua uusiin ihmisiin (ja unohtaa kaikkien nimet samantien) ja olla vain uudessa, mutta kuitenkin tutulta ja turvalliselta tuntuvassa, maassa ja kaupungissa.
• Olen juhlinut niin synttäreitä, hääjuhlia kuin monikulttuurisuuttakin. Kolmilla katujuhlillakin olen ehtinut jo vierailemaan. Teknoklubillakin tuli juhlittua.
• Tajunnut, että Suomesta ei olisi tarvinnut tuoda mukana niitä kaikki ylikiloja. Täältä kyllä löytyy ostettavaa. Yhdeksän kynsilakkaakin oli liioittelua, kosmetiikka on täällä huomattavasti halvempaa ja sitä paitsi, ei ne lakat kauaa pysy tiskatessa ja pyykätessä.. :D
• Minulla ei ole koti-ikävää. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että minulla on asiat täällä tällä hetkellä tosi hyvin ja olen oikeasti onnellinen. Lisäksi Skype, puhelut ja internet ylipäätään auttavat paljon.
• Saksassa pidän erityisesti:
  - juustoista, jäätelöistä, leipomotuotteista, suklaasta... Joo, tervetuloa aupair-kilot!
  - kahvilakulttuurista
  - siitä, että ihmisiä tervehditään. Ihan tuntemattomiakin.
  - ilmastosta
• Suomesta kaipaaan:
  - kunnon hedelmäkarkkeja. Täällä on vaan Haribon ällölimakarkkeja. Ja sikana suklaata.
  - xylitol-purkkaa. Okei, joku Orbit maistuu ihan samalta, mut siinä paketissa ei lue sanaa xylitol!
  - mediaa! Olen median suurkuluttaja ja voih, täällä olen ollut aika pimennossa kuukauden. Tv:tä en ole avannut kertaakaan (ja hyvin pärjää ilman), tänne ei tule sanomalehtiä (tämä oikeasti vähän harmittaa, rakastan sanomalehden tuoksua ja erityisesti sunnuntainumeroita. Onneksi herra Weber lupasi tuoda mulle aina kielikouluun lehtiä.)
  - omia ystäviä, joiden seurassa ei tarvitse olla aina valppaana ja mielettömän hyväntuulinen ja avoin.
  - autolla ajamista!
• Kaipaan myös sitä, että voisin ilmaista itseäni juuri niinkuin haluan. Saksa ei taivu vielä oikein kummoisiinkaan kielikuviin tai vitseihin... Lapsille suutuessakin tulee välillä uskottavuusongelmia, kun oikeita sanoja ei löydy.
• Minulla kävi tosi hyvä tuuri tämän perheen kanssa. Toki olisi kiva, jos olisi myös tyttö hoidettavana, jotta pääsisin toteuttamaan kaikkia ihania pikkutyttöjuttuja... Mutta no, kyllä poikiakin voi opettaa ompelemaan, tää on nykyaikaa ja tasa-arvoa! Mutta siis, perhe on ihanan normaali (tai saunarituaaleista täytyy kyllä kirjoitta vielä ihan erikseen ;)) ja rento. Ei mitään valittamista. Tai täytyy vielä erityismainita, että Inga on ihan super.
  
  

  

  Valoa tunnelinpäässä. No ei, ihan valoisaa on koko ajan ollut! :D

  
  
• Olen tajunnut pärjääväni ja viihtyväni loistavasti yksin. Kai tämä on nyt sitten sitä paljon puhuttua itsenäistymistä.
• Olen myös tajunnut, että olen saanut aika loistavan kotikasvatuksen! Kiitokset vain vanhemmille, mummuille ja papalle!
• Olen vähitellen oppinut juoksemaan pidempiä matkoja. Kymppi menee jo nautiskellen. Parhaimpina päivinä.
• Haluan nähdä yhä enemmän maailmaa! Nautin niin kovasti siitä tunteesta, kun ei tiedä mitä seuraavan nurkan takaa paljastuu.
• … ja olen tehnytkin matkasuunnitelmia! Oktoberfest, München, Zürich, Berliini, Wien, Pariisi... Paljon olisi nähtävää jo tällä reissulla!
• Minusta ei tule ikinä maahanmuuttajien kieltenopettajaa. Minulla ei riittäisi ikinä kärsivällisyys selittää toista tuntia predikaatin ja subjektin eroa.
• Olen oppinut sietämään tätä kieltä. Tämä ei kuulosta enää niin hirveältä. BodyBalance tunnin rentoutumisosiossa meinasin kyllä purskahtaa nauruun, kun tämä perinteinen kuvittele-itsesi-makaamaan-aurinkorannalle -litanja luettiin saksaksi. Ei, rähisevät ärrät ja muut tämän kielen hienoudet eivät vain sovi rentoutumiseen.