BINGO!

Tiedättehän millaiseksi lapset tulevat, kun ne on vähän väsyneitä, mut ihan mielettömän riehakkaita? Joo. Mä tiedän oikein hyvin. Eilen yksi naapurin poika tuli meille leikkimään. Kolme pientä riehakasta poikaa (plus tietty pikkuinen Kjell) ei oo mikään hermojalepuuttava yhdistelmä. Meidän piti rakentaa maja, mutta siitä tulikin alta aikayksikön jonkun hurrikaanin runtelema peitto-tyyny-pehmorakennuspalikka-kasa. Poikien mielestähän se oli juuri sopiva tyynysotataistelutanner. Mun hermojen mielestä oli oikein hyvä, että pojat meni puoli seiskan aikaan nukkumaan. :D

Jee, bingoa. Vähän vaan tolleen simppelimmin.

Olinkin sopinut eilisillaksi tapaavani Sarah-nimisen paikallisen tytön ja sen kavereita. Me mentiinkin sitten Sinnheimiin isoon sportbariin syömään hyvää ja rasvaista jenkkiruokaa (ja tietty valtavat annoskoot, olisittepa nähneet sen ceasar-salaattikulhon...) ja pelaamaan bingoa! Vähän oli sellainen saksan oppitunti fiilis, kun yritin saada selvää niistä kuulutetuista numeroista... Paikka oli oikeastaan tosi kiva, ja siellä olikin paljon porukkaa. Sarah ja sen kaverit oli kaikki tosi kivoja ja puheliaita ja hauskoja. Siinä niiden kaveriporukan juttuja kuunnellessa tuli vähän ikävä omia kavereita. Niitä, joiden puhetta ymmärtää ja silleen... :D No mutta, hauskaa oli, vaikkei illan pääpottia 1450 euroa voitettukaan.

Kevyttä iltapalaa.

Ja olin muuten taas jo kymmenen aikaan toosi väsynyt. Siinä sitten meni vähän enemmän juttuja ohi multa, kun en jaksanut enää keskittyä ihan täysillä kuuntelemaan saksaa. No, hymyillä ja nyökyttelyillä sitä mentiin. Oon muuten jo aika mestari lukemaan ihmisten puheesta (jota en ymmärrä) sitä, millaisella muminalla tai äännähdyksillä pitäisi reagoida...