Sporttag

Perjantai oli aikamoinen urheilupäivä.
Aamulla nukuin vähän normaalia pidempään (hei, kasiin asti!!!) ja siinä sitten lähdin vähän ennen yhdeksää polkemaan kuntosalille 10 kilometrin päähän. Inga oli saanut postissa sellaisen kortin, mikä oikeutti kahdeksaan ilmaiseen käyntikertaan tolla salilla. No, meninkin sinne sitten se kortti kädessä ja kysyin osaako kukaan puhua englantia. Ei puhunut, joten minä selvitin asiani leveästi hymyillen ja menin vaihtamaan vaatteni. Inga kertoi minulle, että todennäköisesti joudun täyttämään heti sisäänastuessani kaikenlaisia kaavakkeita ja että joku roikkuisi koko ajan perässäni kysellen, joko liittyisin jäseneksi. No, eipä kysellyt nyt minulta kukaan mitään, kun esitin ihan ymmärtämätöntä saksan kielen kanssa. :D

Kun olin vaihtanut salivaatteeni, tuli nuori mies selittämään minulle tosi heikolla englannilla (kaikki nuoret, keitä oon täällä tavannut, on puhuneet aika huonoa englantia, yllättävää!), että en saa mennä kuntosalilaitteisiin ilman valmentajaa. Hei hä?! Kysyin miksi, mutta se taisi olla liian vaikea kysymys tälle pojalle, joten annoin periksi ja menin vain crosstraineriin. Pian eräs nainen tuli kysymään multa, että haluaisinko osallistua BodyBalance-tunnille. Oon Suomessakin käynyt pari kertaa sillä tunnilla ja no, meninhän minä. Sillä tunnilla oli mun lisäksi vain pari naista ja keski-ikäinen mies, joka innostui aivan valtavasti kuultuaan, että tulen Suomesta. Mies luetteli heti numerot yhdestä neljään ja kertoi syöneensä kalakukkoa. :D Tunnin vaikein osuus oli viisi hidasta punnerrusta, että joo... Sellaista hidasta venyttelyä (joka tuli kyllä tarpeeseen, sen verran kipeää kaikenmaailman koira-asennot teki) ja staattisia pitoja se tunti oli. Ei ihan mua varten...

No, kotimatkalla pyöräilin Eppingenin keskustan läpi ja ihan sattumalta myös yhden kenkäkaupan ohi. Siinä sattui sitten ihan kumman houkuttelevasti olemaan ulkopuolella pöytä syys-/talvisaappaita puoleen hintaan. Ja ihan sattumalta siinä oli aika täydelliset syyssaappaat just mun koossa 25 eurolla. Ja sitten kävi niin, että ajoin viimeiset seitsemän kilsaa kotiin iso kenkälaatikko pyörän sarvessa heiluen... Eihän neljät kengät alta kolmessa viikossa nyt niin paha ole...?

Illalla käytiin vielä Ingan kanssa juoksemassa 10 kilometrin lenkki sellaiselle korkealla kukkulalla olevalle pienelle kappelille. Maisemat sieltä ylhäältä oli aika mielettömät. Aurinko oli juuri laskemassa ja meidän alapuolella avautui laakso täynnä viiniviljelmiä ja taivalla oli muutama kuumailmapallo. Ilmakin oli juuri sopivan lämmin. Juoksu kulkikin tosi hyvin. :)

Eilen illalla oli vielä mukavaa, kun Inga ja Christian kertoivat olevansa tyytyväisiä muhun. Kuulemma niiden edelliset aupairit eivät ole olleet näin aktiivisia ja puheliaita. Oli tosi kiva kuulla kehuja ja no, on kaikki mennytkin tosi hyvin täällä. Oon kotiutunut hyvin ja rutinoitunutkin aika hyvin tähän arkeen täällä.


Ps. Varasin myös perjantaina majoituksen Müncheniin 28.-30.9 mulle ja Anni-Lotalle YMCA:n hostelliin. Oktoberfest, here I come! :)