° Lauantai-illan olinkin ihan vain kotona. Ulkona oli surkea sää, eikä tehnyt mieli lähteä baariin. How I met your mother olikin oikein viihdyttävää seuraa.
° Sunnuntaiaamuna heräsin oikein pirteänä puoli kahdeksalta yhdeksän tunnin yöunien jälkeen. Yhdeksältä olinkin jo polskimassa uimahallissa koko perheen voimin. Ja Rasmus ei pelännyt enää melkein yhtään vettä. Puhumattakaan Lassesta ja Kjellistä. Kjell oli niin innoissaan!
° Sunnuntai-iltapäivänä nukuin kahden tunnin päiväunet. Ei riittänyt yhdeksän tuntia yöllä. Tällä välin Inga juoksi 16 kilsaa. Ja mä vaan nukuin. Laiska.
° Illalla mäkin kuitenkin aktivoiduin tunnin lenkille. Teki hyvää.
° Tänään olin aamulla taas kielikoulussa. On muuten jännä juttu tämä eri kansalaisuuksien eriävät (ja no, ihan yksilöidenkin..krhm) käsitykset ajasta. Kielikoulu alkaa klo 8.15. Joka ikinen kerta klo 8.15 on paikalla olleet vain minä ja herra Weber. Tänään toinen kurssilainen tuli paikalle 8.40 ja kolmas 8.50. Eikä mitään anteeksipyyntöjä myöhästelystä tai mitään... :D No, juttelin Weberin kanssa sen puoli tuntia itä- ja länsi-Saksan eroista, jotka on muuten yhä nykyäänkin ilmeisesti tosi vahvat. Muuri on yhä ihmisten mielessä pystyssä. Loppuajan (kolme ja puoli tuntia) luin herra Weberin minulle tuomia aikakausilehtiä. Niissä olikin sitten vähän haastetta. Esimerkiksi Spigel on saksan Suomen Kuvalehti - ei siis mitään ihan kevyttä hömppää.
° Kielikoulun jälkeen istuskelin raatihuoneen torilla tooosi lämpöisessä auringonpaisteessa ja söin marjapiirakkaa. Ah autuutta.
° Iltapäivän olin lasten kanssa. On muuten jännä juttu, miten tarkasti neljältä Lasse ja Rasmus joka päivä sekoavat. Niistä tulee ihan hyperenergisiä, äänekkäitä, seinille hyppiviä ja muuten vaan aika riiviöitä. Sillä aikaa kun komennan Lassea ja yrittän selvittää sille, miksi ei oo ok hyppiä pikkuveljen päälle sohvalta tyynykasan päältä, Kjell on syönyt jo pari lootallista värikyniä. Ja kakannut housuihinsa.
° Iltapalan jälkeen pesin vielä muutaman koneellisen pyykkiä. Ja imuroin. Ja silitin vähän vaatteita. Ja pakkasin.
°... sillä huomenna klo 7.30 lähden junalla kohti Müncheniä ja Oktoberfestejä! Pari tiukkaa junanvaihtoa ois huomenna luvassa Heilbronnissa ja Stuttgartissa, vaihtoaikaa ei juuri nimeksikään. Toivottavasti nään Anni-Lotan huomenna vähän ennen kahtatoista Münchenin Hauptbahnhofilla!
° Inga antoi minulle mukaan puhelinnumeron annettavaksi kaikille liian innokkaille ihailijoille. Niitähän minulla yleensä riittää ihan jonoksi asti. Siinä numerossa vastaa aina vastaaja, joka pyytää jättämään viestin. Nämä kaikki viestit menevät eräälle radiokanavalle! Hahaa. :D
° Olen aika innoissani tästä pienestä reissusta. On tosi kivaa päästä puhumaan pariksi päivää suomea ja vaan hengailemaan. Nyt täytyisikin mennä vielä täyttämään matkalaukun (no hei, sellaisen ihan minin lentolaukun!) viimeiset tyhjät raot.
Joten, kuulemisiin! Torstai-iltana olisi tarkoitus palata Eppingeniin.
maanantai 27. syyskuuta 2010
lauantai 25. syyskuuta 2010
Hei hei mitä kuuluu...
... no ihan hyvää yhää edelleen!
Eilen oli perjantai. Varmaan kaikkialla muuallakin oli. Taas. Nää viikot menee ihan huimaa vauhtia. Pyöräilin aamusta taas Eppingeniin ja Kauflandiin. Se on sellainen iso cittariin verrattavissa oleva kauppa. Mun piti ostaa ihonväriset sukkahousut dirndlin kanssa pidettäviksi (mustat ei saa ilmeisesti missään nimessä olla) ja sit oli ostettava karkkia. Oon koko viikon ajatellut vaan kaikki illat karkkia. Vaikka täällä aika paljon kaikkea makeeta tulee syötyäkin, keksejä erityisesti, teki kuitenkin ihan hulluna mieli karkkia. (Suomessa ei muuten melkein koskaan tee mieli keksejä eikä niitä tuu silloin siis syötyä, miksi hemmetissä ne täällä vaan maistuu?!)
Kauflandista ostinki sitten ällöjä hedelmäkarkkeja (ei täältä oikein saa muita kuin ällöjä Haribon limahedelmäkarkkeja) ja Milkan pähkinäsuklaata. Suklaata täältä kyllä saa vaikka minkälaisena! Oon tainnutkin tosiaan jo kertoa, et suklaahyllyt on aika kattavat ja monipuoliset täällä. Ja voi kuinka onnelinnen olinkaan mussuttaessani niitä karkkejani. :D
Iltapäivällä Inga heitti mut ja Rasmuksen ekaa kertaa uimakouluun. Juttuun toi vähän haastetta se, että 3-vuotiaalla Rasmuksella on vähän vesipelkoa. Muut lapset oli altaalla äiteineen ja ne katselikin mua silleen muka-ymmärtäväisesti (samalla kun ne viskeli niiden rohkeita lapsia ympäri sitä allasta :D), kun Rasmus ei oikein uskaltanut tehdä mitään. Ei vaikka kuinka yritin selvittää sille (ongelma nro2: kielimuuri on yhä aika korkea tällaisissa vähän haastavammissa tilanteissa...), etten mä päästä siitä irti ja hukuta sitä. Ne muut äidit taisivatkin luulla, että oon joku postimyyntiteinivaimo, kun sen verran paljon nuorempi olin muita (täällä on tosi paljon aika vanhoja äitejä...!?) ja mun saksan kieli paljastaa kyllä aika nopeasti, että ihan paikallinen en ole. Joo, aika paljon ehdin ajattelemaan, mitä muut ajattelivat! :D No, loppua kohti meilläkin alkoi sujumaan jo paremmin ja oonkin varma, et ens kerralla kaikki menee jo hyvin! :) Hitaasti, mutta varmasti.
Illalla olin ihan hirveän väsynyt. Katselin vain How I met your mother -sarjaa koneelta ja surffailin netissä. Santerillekin soitin New Yorkiin. Ihan hirveä kaupunki kuulemma, ei kannata vaivautua. Juttelin myös parin paikallisen kaverin kans, ja tänään lauantai-iltana taitaa olla taas jotain ohjelmassa...
Tänään Lasse lähti Christianin kanssa vuorostaaan uimakouluun ja me loput mentiin kauppaan ostamaan lihapulla-aineksia. Lupasin tehdä tänä viikonloppuna niitä, koska lapset ja Christian rakastavat Ikean lihapullia. Kyselin mummulta viikolla jo reseptinkin valmiiksi. En ikinä ennen ollut tehnyt lihapullia, joten olin vähän skeptinen niiden onnistumisen kanssa, mutta hyviähän niistä tuli! Ei tietty yhtä hyviä, kuin mummun, mutta Lassen mielestä parempia kuin Ikean! :D Ja se on paljon se, nää meinaan rakastaa niitä Ikean pullia. Lihapullien kanssa oli sitten ihan perunaa, jota söinkin ekaa kertaa yli kuukauteen! Nää tykkää täällä enemmän spaghetista ja erilaisista pastoista. Ja tiettty kastiketta oli kans.
Nyt kaikki on päiväunilla ja mäkin vähän lepäilen. Jaksaa sit illalla vähän tuskattomammin, jos jonnekin tulee lähdettyä. Iltapäiväksi on vielä kans ohjelmaa, kun tehdään iltapalaksi joko pitsaa tai sämpylöitä. Inga kyseli eilen, milloin taas tekisin niitä sämpylöitäni, hah, hyvä että maistuivat viime kerralla! Mustahan tulee tätä menoa täällä joku kotitalousihme. :D
(Joo, en osaa yhä edelleenkään tiivistää näitä juttujani, aina tuntuu olevan niitä paljon asiaa, vaikkei mitään suurta edes tapahtuisi. This is a blog about nothing! :D)
Eilen oli perjantai. Varmaan kaikkialla muuallakin oli. Taas. Nää viikot menee ihan huimaa vauhtia. Pyöräilin aamusta taas Eppingeniin ja Kauflandiin. Se on sellainen iso cittariin verrattavissa oleva kauppa. Mun piti ostaa ihonväriset sukkahousut dirndlin kanssa pidettäviksi (mustat ei saa ilmeisesti missään nimessä olla) ja sit oli ostettava karkkia. Oon koko viikon ajatellut vaan kaikki illat karkkia. Vaikka täällä aika paljon kaikkea makeeta tulee syötyäkin, keksejä erityisesti, teki kuitenkin ihan hulluna mieli karkkia. (Suomessa ei muuten melkein koskaan tee mieli keksejä eikä niitä tuu silloin siis syötyä, miksi hemmetissä ne täällä vaan maistuu?!)
Kauflandista ostinki sitten ällöjä hedelmäkarkkeja (ei täältä oikein saa muita kuin ällöjä Haribon limahedelmäkarkkeja) ja Milkan pähkinäsuklaata. Suklaata täältä kyllä saa vaikka minkälaisena! Oon tainnutkin tosiaan jo kertoa, et suklaahyllyt on aika kattavat ja monipuoliset täällä. Ja voi kuinka onnelinnen olinkaan mussuttaessani niitä karkkejani. :D
Iltapäivällä Inga heitti mut ja Rasmuksen ekaa kertaa uimakouluun. Juttuun toi vähän haastetta se, että 3-vuotiaalla Rasmuksella on vähän vesipelkoa. Muut lapset oli altaalla äiteineen ja ne katselikin mua silleen muka-ymmärtäväisesti (samalla kun ne viskeli niiden rohkeita lapsia ympäri sitä allasta :D), kun Rasmus ei oikein uskaltanut tehdä mitään. Ei vaikka kuinka yritin selvittää sille (ongelma nro2: kielimuuri on yhä aika korkea tällaisissa vähän haastavammissa tilanteissa...), etten mä päästä siitä irti ja hukuta sitä. Ne muut äidit taisivatkin luulla, että oon joku postimyyntiteinivaimo, kun sen verran paljon nuorempi olin muita (täällä on tosi paljon aika vanhoja äitejä...!?) ja mun saksan kieli paljastaa kyllä aika nopeasti, että ihan paikallinen en ole. Joo, aika paljon ehdin ajattelemaan, mitä muut ajattelivat! :D No, loppua kohti meilläkin alkoi sujumaan jo paremmin ja oonkin varma, et ens kerralla kaikki menee jo hyvin! :) Hitaasti, mutta varmasti.
Illalla olin ihan hirveän väsynyt. Katselin vain How I met your mother -sarjaa koneelta ja surffailin netissä. Santerillekin soitin New Yorkiin. Ihan hirveä kaupunki kuulemma, ei kannata vaivautua. Juttelin myös parin paikallisen kaverin kans, ja tänään lauantai-iltana taitaa olla taas jotain ohjelmassa...
Tänään Lasse lähti Christianin kanssa vuorostaaan uimakouluun ja me loput mentiin kauppaan ostamaan lihapulla-aineksia. Lupasin tehdä tänä viikonloppuna niitä, koska lapset ja Christian rakastavat Ikean lihapullia. Kyselin mummulta viikolla jo reseptinkin valmiiksi. En ikinä ennen ollut tehnyt lihapullia, joten olin vähän skeptinen niiden onnistumisen kanssa, mutta hyviähän niistä tuli! Ei tietty yhtä hyviä, kuin mummun, mutta Lassen mielestä parempia kuin Ikean! :D Ja se on paljon se, nää meinaan rakastaa niitä Ikean pullia. Lihapullien kanssa oli sitten ihan perunaa, jota söinkin ekaa kertaa yli kuukauteen! Nää tykkää täällä enemmän spaghetista ja erilaisista pastoista. Ja tiettty kastiketta oli kans.
Nyt kaikki on päiväunilla ja mäkin vähän lepäilen. Jaksaa sit illalla vähän tuskattomammin, jos jonnekin tulee lähdettyä. Iltapäiväksi on vielä kans ohjelmaa, kun tehdään iltapalaksi joko pitsaa tai sämpylöitä. Inga kyseli eilen, milloin taas tekisin niitä sämpylöitäni, hah, hyvä että maistuivat viime kerralla! Mustahan tulee tätä menoa täällä joku kotitalousihme. :D
(Joo, en osaa yhä edelleenkään tiivistää näitä juttujani, aina tuntuu olevan niitä paljon asiaa, vaikkei mitään suurta edes tapahtuisi. This is a blog about nothing! :D)
torstai 23. syyskuuta 2010
Saksa - Aloitteleva Aupair -sanakirja
°der Schnuller = tutti, lasten kanssa äännetään ihan vaan schnulli. Kovin tarpeellinen sana taloudessa, jossa on pikkulapsia. Schnulli auttaa.
°der Bagger = kaivinkone. Käyttökelpoinen alueella, jossa tietyömaita, rakentamista tai muuten vain isoja koneita ja pikkupoikia. Huiman mielenkiintoisia nuo baggerit.
° der Schnecke = etana. Täällä erityisesti sellainen pitkä, paksu ja limainen. Ja ällö. Ja mitä kiinnostavin.
° die Schaukel = keinu. Meillähän on pihassa oma leikkimiskompleksi, johon kuuluu myös schaukel. (Olisi myös hyvin tarpeellista tietää verbi antaa vauhtia, mutta minä en sitä muista. Shame on me.)
° die Ziege = vuohi. Jos sattuu asumaan alueella, jossa vuohia käytetään ekoruohonleikkureina ja on intoa mennä lasten kanssa lenkille, kerrot vain, että nyt mennää katsomaan ziegejä. Verbi + Ziege ja tulet ymmärretyksi.
°das Pferd = hevonen. Samaa sarjaa Ziegen kanssa. Hyödyllistä tietää, jos asuttamallasi alueella pidetään jopa sisäpihoilla hevosia.
°die Kühe = lehmät. Monikossa. Niitä on aina paljon. Varsinkin jos satut asumaan lihatilan vieressä.
° das Kindernest = päiväkoti. Päivien helpotus.
° der Gummibär = nallekarkki. Hyvä olla mukana, kun lapset pitää saada istumaan turvaistuimiin. Lupaus gummibärleistä auttaa aina.
° oksentaa = spucken. Lapset saattavat olla välillä vähän kipeitä.
° vorsichtig = varovasti. Jos sattuu käymään niin, että lapset eivät aina ole niin rauhallisia, niin tämä on ihan pätevä sana.
° ruhiger = rauhallisemmin. Kts. ylempi kohta.
° ins Bett = sänkyyn. Nukkumaan. Nyt heti.
° der Keks = keksi. Saksalaiset lapset elävät pelkillä kekseillä. On myös hyvä ymmärtää, kun kaksivuotias katsoo vaativasti silmiin ja sanoo tomerasti:"KEK!" Silloin vaan keksiä käteen.
° Pahitteeksi ei olisi myöskään tietää koko Saksan jalkapallomaajoukkueeen (Nationalmannschaft) kaikkien pelaajien nimiä (tärkeimpiä tietty Klose, Ballack, Lahm, Özil, Podolski) ja pelipaikkoja (Torwart (no René Adler), Angreifer, Verteidiger). Tietenkin on hyvä myös tunnistaa päävalmentaja Joachim Löw.
Jossain vaiheessa saatat tarvita myös sanoja, jotka eivät liity lastenhoitoon, elleivät sitten mahdolliset kaverisi ole 2-5 -vuotiaita. Saatat myös kiinnittää jonkin ajan kuluttua huomiota siihen, että hieman varttuneemmat kansalaiset katsovat sinua oudosti, jos puhut vain yksittäisiä sanoja käyttäen. Älä huoli, opit kyllä lauseenmuodostuksen ja muut saksan kielen pikku hienoudet kielikoulussa. Ja älä huoli, ei kukaan muukaan kielikoulussa tiedä adjektiivin ja substantiivin eroa.
Ääntämiseen antaisin tämän perusohjeen: kuvittele aina olevasi vähän vihainen. Jos sinulla on s- tai r-vika, sinuna harkitsisin vielä saksan kielen opiskelua.
Viel Erfolg!
°der Bagger = kaivinkone. Käyttökelpoinen alueella, jossa tietyömaita, rakentamista tai muuten vain isoja koneita ja pikkupoikia. Huiman mielenkiintoisia nuo baggerit.
° der Schnecke = etana. Täällä erityisesti sellainen pitkä, paksu ja limainen. Ja ällö. Ja mitä kiinnostavin.
° die Schaukel = keinu. Meillähän on pihassa oma leikkimiskompleksi, johon kuuluu myös schaukel. (Olisi myös hyvin tarpeellista tietää verbi antaa vauhtia, mutta minä en sitä muista. Shame on me.)
° die Ziege = vuohi. Jos sattuu asumaan alueella, jossa vuohia käytetään ekoruohonleikkureina ja on intoa mennä lasten kanssa lenkille, kerrot vain, että nyt mennää katsomaan ziegejä. Verbi + Ziege ja tulet ymmärretyksi.
°das Pferd = hevonen. Samaa sarjaa Ziegen kanssa. Hyödyllistä tietää, jos asuttamallasi alueella pidetään jopa sisäpihoilla hevosia.
°die Kühe = lehmät. Monikossa. Niitä on aina paljon. Varsinkin jos satut asumaan lihatilan vieressä.
° das Kindernest = päiväkoti. Päivien helpotus.
° der Gummibär = nallekarkki. Hyvä olla mukana, kun lapset pitää saada istumaan turvaistuimiin. Lupaus gummibärleistä auttaa aina.
° oksentaa = spucken. Lapset saattavat olla välillä vähän kipeitä.
° vorsichtig = varovasti. Jos sattuu käymään niin, että lapset eivät aina ole niin rauhallisia, niin tämä on ihan pätevä sana.
° ruhiger = rauhallisemmin. Kts. ylempi kohta.
° ins Bett = sänkyyn. Nukkumaan. Nyt heti.
° der Keks = keksi. Saksalaiset lapset elävät pelkillä kekseillä. On myös hyvä ymmärtää, kun kaksivuotias katsoo vaativasti silmiin ja sanoo tomerasti:"KEK!" Silloin vaan keksiä käteen.
° Pahitteeksi ei olisi myöskään tietää koko Saksan jalkapallomaajoukkueeen (Nationalmannschaft) kaikkien pelaajien nimiä (tärkeimpiä tietty Klose, Ballack, Lahm, Özil, Podolski) ja pelipaikkoja (Torwart (no René Adler), Angreifer, Verteidiger). Tietenkin on hyvä myös tunnistaa päävalmentaja Joachim Löw.
Jossain vaiheessa saatat tarvita myös sanoja, jotka eivät liity lastenhoitoon, elleivät sitten mahdolliset kaverisi ole 2-5 -vuotiaita. Saatat myös kiinnittää jonkin ajan kuluttua huomiota siihen, että hieman varttuneemmat kansalaiset katsovat sinua oudosti, jos puhut vain yksittäisiä sanoja käyttäen. Älä huoli, opit kyllä lauseenmuodostuksen ja muut saksan kielen pikku hienoudet kielikoulussa. Ja älä huoli, ei kukaan muukaan kielikoulussa tiedä adjektiivin ja substantiivin eroa.
Ääntämiseen antaisin tämän perusohjeen: kuvittele aina olevasi vähän vihainen. Jos sinulla on s- tai r-vika, sinuna harkitsisin vielä saksan kielen opiskelua.
Viel Erfolg!
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Kuukausikatsaus
Nyt on aikalailla täysi kuukausi täällä Saksanmaalla vietetty. Tässä muutama ajatus menneestä.
- Kuukausi on lyhyt aika. Tai sitten aika kuluu vaan aivan mielettömän nopeasti.
- Olen kokenut kuukauden aikana paljon. On ollut mahtavaa nähdä uusia kaupunkeja, tutustua uusiin ihmisiin (ja unohtaa kaikkien nimet samantien) ja olla vain uudessa, mutta kuitenkin tutulta ja turvalliselta tuntuvassa, maassa ja kaupungissa.
- Olen juhlinut niin synttäreitä, hääjuhlia kuin monikulttuurisuuttakin. Kolmilla katujuhlillakin olen ehtinut jo vierailemaan. Teknoklubillakin tuli juhlittua.
- Tajunnut, että Suomesta ei olisi tarvinnut tuoda mukana niitä kaikki ylikiloja. Täältä kyllä löytyy ostettavaa. Yhdeksän kynsilakkaakin oli liioittelua, kosmetiikka on täällä huomattavasti halvempaa ja sitä paitsi, ei ne lakat kauaa pysy tiskatessa ja pyykätessä.. :D
- Minulla ei ole koti-ikävää. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että minulla on asiat täällä tällä hetkellä tosi hyvin ja olen oikeasti onnellinen. Lisäksi Skype, puhelut ja internet ylipäätään auttavat paljon.
- Saksassa pidän erityisesti:- juustoista, jäätelöistä, leipomotuotteista, suklaasta... Joo, tervetuloa aupair-kilot!- kahvilakulttuurista- siitä, että ihmisiä tervehditään. Ihan tuntemattomiakin.- ilmastosta
- Suomesta kaipaaan:- kunnon hedelmäkarkkeja. Täällä on vaan Haribon ällölimakarkkeja. Ja sikana suklaata.- xylitol-purkkaa. Okei, joku Orbit maistuu ihan samalta, mut siinä paketissa ei lue sanaa xylitol!- mediaa! Olen median suurkuluttaja ja voih, täällä olen ollut aika pimennossa kuukauden. Tv:tä en ole avannut kertaakaan (ja hyvin pärjää ilman), tänne ei tule sanomalehtiä (tämä oikeasti vähän harmittaa, rakastan sanomalehden tuoksua ja erityisesti sunnuntainumeroita. Onneksi herra Weber lupasi tuoda mulle aina kielikouluun lehtiä.)- omia ystäviä, joiden seurassa ei tarvitse olla aina valppaana ja mielettömän hyväntuulinen ja avoin.- autolla ajamista!
- Kaipaan myös sitä, että voisin ilmaista itseäni juuri niinkuin haluan. Saksa ei taivu vielä oikein kummoisiinkaan kielikuviin tai vitseihin... Lapsille suutuessakin tulee välillä uskottavuusongelmia, kun oikeita sanoja ei löydy.
- Minulla kävi tosi hyvä tuuri tämän perheen kanssa. Toki olisi kiva, jos olisi myös tyttö hoidettavana, jotta pääsisin toteuttamaan kaikkia ihania pikkutyttöjuttuja... Mutta no, kyllä poikiakin voi opettaa ompelemaan, tää on nykyaikaa ja tasa-arvoa! Mutta siis, perhe on ihanan normaali (tai saunarituaaleista täytyy kyllä kirjoitta vielä ihan erikseen ;)) ja rento. Ei mitään valittamista. Tai täytyy vielä erityismainita, että Inga on ihan super.
Valoa tunnelinpäässä. No ei, ihan valoisaa on koko ajan ollut! :D
- Olen myös tajunnut, että olen saanut aika loistavan kotikasvatuksen! Kiitokset vain vanhemmille, mummuille ja papalle!
- Olen vähitellen oppinut juoksemaan pidempiä matkoja. Kymppi menee jo nautiskellen. Parhaimpina päivinä.
- Haluan nähdä yhä enemmän maailmaa! Nautin niin kovasti siitä tunteesta, kun ei tiedä mitä seuraavan nurkan takaa paljastuu.
- … ja olen tehnytkin matkasuunnitelmia! Oktoberfest, München, Zürich, Berliini, Wien, Pariisi... Paljon olisi nähtävää jo tällä reissulla!
- Minusta ei tule ikinä maahanmuuttajien kieltenopettajaa. Minulla ei riittäisi ikinä kärsivällisyys selittää toista tuntia predikaatin ja subjektin eroa.
- Olen oppinut sietämään tätä kieltä. Tämä ei kuulosta enää niin hirveältä. BodyBalance tunnin rentoutumisosiossa meinasin kyllä purskahtaa nauruun, kun tämä perinteinen kuvittele-itsesi-makaamaan-aurinkorannalle -litanja luettiin saksaksi. Ei, rähisevät ärrät ja muut tämän kielen hienoudet eivät vain sovi rentoutumiseen.
Stutttttgart
Hallo!
Kun oltiin viety lapset tänä aamuna päiväkotiin, lähdettiin Ingan kanssa ajamaan kohti Stuttgartia. 45 minsan motarilla päästelyn jälkeen laskeuduttiinkin laaksoon, jossa Stuttgart pitää majaa. Inga oli jo etukäteen kertonut, että kaupunki ei ole erityisen kaunis, vaan ennemminkin tehdaskaupunki. Koko tämä eteläinen länsi-Saksa on täynnä erilaista teollisuutta ja täällä onkin paljon esimerkiksi autotehtaita. Tän takia alue on tosi varakasta. Stuttgartissa on muuten aika uusi Mersu-museo, oisko Arilla ja Oskarilla kiinnostusta poiketa siellä syyslomalla?
Kaupungin keskustassa huomasikin, että ihmisillä on rahaa. Luksuskauppoja oli nimittäin aika paljon! Ja pari hienoa ostoskeskusta, ihan Harrodsiin ja Galleria Lafayetteen verrattavia. Kaupunki ei tosiaankaan ollut samalla tavalla 'hübsch' (suloinen, varmaan mun lemppariadjektiivi! :D ) kuin vaikka Heidelberg, mutta kaupungin tunnelma paikkasi paljon. Stuttgartkin on niin keski-Eurooppalainen ja jotenkin dynaaminen. Ihmiset on hyvinpukeutuneita, kahviloita on paljon, puistot ja penkit ovat täynnä hyväntuulista porukkaa. Ja kyllä tuollakin oli tietty kauniita rakennuksia ja aukioita. Saksalaiset taitavat muuten rakastaa suuria aukioita. Onkohan ne rakennettu jotain marsseja varten vai mitä..? Mä ainakin kuvittelen aina tollaiselle aukiolle sotilaat marssimaan tiukoissa muodostelmissaan ja hakaristiliput heilumaan... Vähän taitaa olla mun ajatusmaailma jämähtänyt jonnekin menneisyyteen. :D
Pilvetön taivas, lämpöä yli parinkymmenen, paljon kauppoja, bretselit hyviä, ilmaista jääteetä ja lounasta raatihuoneen rappusilla - eihän tällä reseptillä voi mennä päivä pieleen! Täytyy muuten vielä mainita, että kun istuskeltiin Ingan kanssa juurikin siellä raatihuoneen rappusilla, tuli sellainen arviolta 16-vuotias poika jutteleen meille ja se ois ehdottomasti halunnut istua meidän kans siihen. Inga yritti kovasti selittää pojalle, et me taidetaan olla liian vanhoja sille. Se luovutti vasta sitten, kun mä aloin selittämään sille kovaan ääneen suomeksi yhteystietojani. :D
Meidän olisi pitänyt hakea pojat hoidosta jo kahden aikaan, mutta Inga soitti sinne, ja ilmoitti meidän tulevan vähän myöhemmin. Oli nimittäin niiiiin upea päivä, joten ei kaupunkia niin nopeasti voinut jättää! Kierreltiin vaatekauppoja, kirjakauppoja (ne on aivan ihania täällä!) ja sisustuskauppoja. Yksi sisustuskauppa oli kyllä niin ylitse muiden, sinne täytyy kyllä äiti joskus viedä! Stuttgartissa riittäisi nähtävää monelle muullekin päivälle, eli sinne kyllä päästelen junalla vielä. Nyt tiedän jo muutaman tosi kivan paikan, missä täytyy varmasti poiketa!
Kotimatkalla poikettiin vielä syömässä jäätelöä. Täältä etelä-Saksasta saa niitä ihania italialaistyyppisiä jäätelöitä mielettömän halvalla. Kaksi palloa 1,40e ja siihen 'aitoon' vohveliin. Ai että.
PS.
Kun oltiin viety lapset tänä aamuna päiväkotiin, lähdettiin Ingan kanssa ajamaan kohti Stuttgartia. 45 minsan motarilla päästelyn jälkeen laskeuduttiinkin laaksoon, jossa Stuttgart pitää majaa. Inga oli jo etukäteen kertonut, että kaupunki ei ole erityisen kaunis, vaan ennemminkin tehdaskaupunki. Koko tämä eteläinen länsi-Saksa on täynnä erilaista teollisuutta ja täällä onkin paljon esimerkiksi autotehtaita. Tän takia alue on tosi varakasta. Stuttgartissa on muuten aika uusi Mersu-museo, oisko Arilla ja Oskarilla kiinnostusta poiketa siellä syyslomalla?
 |
| Inga. Mustakin on kuva tolla aukiolla. Mutta se on hirveä. Taidan olla lihonut 30kg. Perkuleen juustot. |
Pilvetön taivas, lämpöä yli parinkymmenen, paljon kauppoja, bretselit hyviä, ilmaista jääteetä ja lounasta raatihuoneen rappusilla - eihän tällä reseptillä voi mennä päivä pieleen! Täytyy muuten vielä mainita, että kun istuskeltiin Ingan kanssa juurikin siellä raatihuoneen rappusilla, tuli sellainen arviolta 16-vuotias poika jutteleen meille ja se ois ehdottomasti halunnut istua meidän kans siihen. Inga yritti kovasti selittää pojalle, et me taidetaan olla liian vanhoja sille. Se luovutti vasta sitten, kun mä aloin selittämään sille kovaan ääneen suomeksi yhteystietojani. :D
Meidän olisi pitänyt hakea pojat hoidosta jo kahden aikaan, mutta Inga soitti sinne, ja ilmoitti meidän tulevan vähän myöhemmin. Oli nimittäin niiiiin upea päivä, joten ei kaupunkia niin nopeasti voinut jättää! Kierreltiin vaatekauppoja, kirjakauppoja (ne on aivan ihania täällä!) ja sisustuskauppoja. Yksi sisustuskauppa oli kyllä niin ylitse muiden, sinne täytyy kyllä äiti joskus viedä! Stuttgartissa riittäisi nähtävää monelle muullekin päivälle, eli sinne kyllä päästelen junalla vielä. Nyt tiedän jo muutaman tosi kivan paikan, missä täytyy varmasti poiketa!
Kotimatkalla poikettiin vielä syömässä jäätelöä. Täältä etelä-Saksasta saa niitä ihania italialaistyyppisiä jäätelöitä mielettömän halvalla. Kaksi palloa 1,40e ja siihen 'aitoon' vohveliin. Ai että.
PS.
 |
| Oktober-asu valmiina! |
maanantai 20. syyskuuta 2010
SU-MA
Sunnuntaina nukuin pidempään, kuin ikinä ennen täällä Saksassa. Kymmeneen asti. Ihan hyvällä omallatunnolla, koska tiesin muiden lähteneen jo aamusta retkelle johonkin Satumaa-huvipuistoon. Herättyäni kävin syömässä aamupalaa, iskin pyykkiä koneeseen ja menin takaisin nukkumaan. Kun toi muu perhe tuli kotiin, tein ruokaa ja söin, vaihdoin pestyt pyykit kuivuriin ja menin takaisin nukkumaan. No mut hei, kaikki muutkin nukkui! :D
Neljän aikaan herättiin kaikki ja Rasmus pyysi mua askartelemaan sillekin ritarivarusteet. Me askarreltiinkin sairaan hienot tamineet ja sit olikin jo iltapalan aika. Ja yhä edelleen väsytti. Inga oli kuitenkin reippaana lähdössä juoksemaan ja lähdin sitten mukaan. Ja hyvä että lähdin! Täällä alkaa oleen nimittäin iltaisin ihan huippukelit juosta; ilma on raikkaan viileä ja auringonlaskut ihan mielettömän hienoja. Kymppi menikin taas ihan huomaamatta jutellen! Illalla sängyssä ei sit väsyttänytkään enää yhtään, hienoa.
Maanantaiaamuna väsyttikin sitten ihan perkuleesti, kun herätyskello puoli seiskalta piippasi. Eipä auttanut muu kuin nousta ylös ja suunnata aamiaisen kautta Eppingeniin ja kielikurssille. Herra Weber oli tuonut mulle luettavaksi lehtijuttuja, koska siellä tunnilla edetään niin hitaasti, voi kuinka mukavaa. :)
Sää on ollut tänään ihan mieletön, ja kurssin jälkeen kävinkin ostaan itselleni lounaaksi pitsan ja suuntaisin Eppingenin sellaiselle keskusaukiolle syömään. Oli niiiin lämmin! Iltapäivän hengailin Lassen kanssa (yhä edelleen ritarikamoja askarrellen, Lasse halusi yhtä hienon miekan, kuin Rasmuksellakin...) ja illalla vanhemmat pojat meni jonkinlaiseen temppukerhoon. Me päästeltiin sitten Kjellin kanssa puolentoista tunnin vaunulenkki. Nähtiin taas paljon eläimiä ja Kjellin kaveri Lara. Ja sit sellainen jenkkimies, joka luuli mua ekaksi (silloin joskus kuukausi sitten) myös amerikkalaiseksi, ja on siitä lähtien aina jäänyt juttelemaan kylällä tavatessa. Kjellin kanssa on muuten aika hauska lenkkeillä, koska Kjell tervehtii ihan kaikkea kovaan ääneen ja kaukaa. HALLO vaan lehmät, vuohet, traktorit ja ihmiset! :D
Neljän aikaan herättiin kaikki ja Rasmus pyysi mua askartelemaan sillekin ritarivarusteet. Me askarreltiinkin sairaan hienot tamineet ja sit olikin jo iltapalan aika. Ja yhä edelleen väsytti. Inga oli kuitenkin reippaana lähdössä juoksemaan ja lähdin sitten mukaan. Ja hyvä että lähdin! Täällä alkaa oleen nimittäin iltaisin ihan huippukelit juosta; ilma on raikkaan viileä ja auringonlaskut ihan mielettömän hienoja. Kymppi menikin taas ihan huomaamatta jutellen! Illalla sängyssä ei sit väsyttänytkään enää yhtään, hienoa.
Maanantaiaamuna väsyttikin sitten ihan perkuleesti, kun herätyskello puoli seiskalta piippasi. Eipä auttanut muu kuin nousta ylös ja suunnata aamiaisen kautta Eppingeniin ja kielikurssille. Herra Weber oli tuonut mulle luettavaksi lehtijuttuja, koska siellä tunnilla edetään niin hitaasti, voi kuinka mukavaa. :)
 |
| Mun paras lenkkikaveri. On Ingakin aika hyvä. |
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Taikinaa, trampoliinia ja teknoa
Lauantai aloitettiin koko perheen voimin ruokakauppareissulla. Oltiin varmaan ihan hyvä näky, kun kuljettiin kaupassa hyllyjen välissä kolmen ostoskärryn letkassa. Jokainen lapsihan halusi tietty istua omassa kärryssään. Me mentiin Rasmuksen kanssa formulakärryllä, oli meinaan aika siisti kärry! Samalla reissulla kävin ostamassa itselleni oppikirjat saksan kurssia varten ja voih, tuli ihan vanhat kunnon lukioajat mieleen niitä kirjoja selaillessa! Kirjat on kyllä aikalailla yläastetasoa, mut no, pääsee vähemmällä... :D
Kauppareissun jälkeen Lasse halusi ehdottomasti leipoa mun kanssa suomalaisia keksejä. Pojat innostui oikein kunnolla leipomisesta viime viikonloppuisen korvapuustien jälkeen. Tehtiin sitten yhdessä kaneliässiä, jotka turposi kyllä uunissa siihen malliin, että taisin sekoittaa leivinjauheen ja kuivahiivan. Tai en mä tie, ei kai kuivahiiva nyt ihan valkoista oo..? No, maku oli kuitenkin kohdillaan ja leipomukset maistuivat. Christian ja Rasmus kokkailivat vielä iltapäivällä vohveleita, joita syötiin sitten omenasoseen ja kirsikoiden kanssa, aika herkkupäivä siis! Kaloreita polteltiin kuitenkin poikien kanssa riehumalla trampoliinilla vaikka kuinka kauan.
Illaksi olin sopinut lähteväni Heilbronniin uusien tyyppien kanssa. Mut tulikin hakemaan sisarukset Annika ja Lennard ja heidän muutama kaveri. Lennard oli muuten ollut kesällä viisi viikkoa töissä Lahdessa! Heilbronnin keskustassa oli meneillään joku viinikatujuhla ja käytiinkin sitten kääntämässä eka siellä. Porukkaa oli jälleen tosi paljon liikkeellä. Ulkona oli kuitenkin kylmä! Käytiinkin ostamassa site McDonaldsista kaakaot ja tietty poltin kieleni. Niin käy joka kerta, oonko vähän yksinkertainen siis vai mitä...
Katujuhlilta suunnattiin sitten sellaiselle teollisuusalueelle, tai en mä kyllä tiedä mikä paikka se oikeasti oli, outo nyt ainakin. Siellä sitten puikkelehdittiin yhden talon portille, maksettiin vitosen sisäänpääsymaksut ja tultiin pienelle sisäpihalle. Siellä oli sellainen aika kämäinen rakennus, jonka kellarissa ja myös maantasolla oli tanssilattiat ja baaritiskit. Paikka oli joku tosi vanha tiilirakennus ja vähän hämärä, koristeltu joulu- ja hääkoristeilla ja kellari oli tosi matala. Alkuillasta, kun porukkaa ei ollut vielä niiiiin paljoa ja sen paikan pystyi näkemäänkin, tulin siihen tulokseen, et olihan se aika cool paikka. Jotain aivan erilaista, missä oon ennen käynyt.
Musiikki oli pelkkää taukoamatonta teknoa. Ja ihmiset aivan innoissaan siitä. Yhden aikaan alkoi kyllä tulemaan vähän miinupuolia tosta paikasta esille; ihmisiä oli ensinnäkin ihan sairaasti liikaa. Niin paljon, ettei päässyt kunnolla liikkumaan. On ihan hyvä, et Suomessa on ne rajoitukset, kuinka paljon porukkaa baareihin saa ottaa sisälle. Aika ällöä oli myös se, et sisällä sai polttaa. Miettikää nyt sitä matalaa kellaritilaa, joka on ihan tupaten täynnä porukkaa, on kuuma ja tila täynnä tupakansavua. Eikä paljoa ulkoakaan saanut raitista ilmaa, kun se sisäpihakin oli niin täynnä porukkaa. No, selvittiin kuitenkin! Tuli tanssittua vaihteeksi vähän erilaisen musan tahdissa, yhtäkään biisiä en tunnistanut, ihme. :D Ja pysyin hereillä kolmee asti, hyvä minä!
Puoli neljän jälkeen olin sitten kotona, tajuttoman nälkäisenä ja väsyneenä. Ja kaikki vaatteet niin pinttyneesti tupakansavulta haisevana. (note to self; nahkatakkia ei voi pestä, ei sitä siis enää teknoklubille!) Mutta, ihan kiva ilta oli! Ja nyt on taas lisää erilaisia kavereita, joiden kanssa liikkua viikonloppuisin.
Kuvia en ottanut, se paikka oli liian cool turisteiluun! :D Annikan ja Marian kans otettiin kyllä Eppingenissä kuva-automaatissa yhteiskuvia, mut niitä en vielä saanut, kun ei kellään ollut yllättäen mukana saksia...
Kauppareissun jälkeen Lasse halusi ehdottomasti leipoa mun kanssa suomalaisia keksejä. Pojat innostui oikein kunnolla leipomisesta viime viikonloppuisen korvapuustien jälkeen. Tehtiin sitten yhdessä kaneliässiä, jotka turposi kyllä uunissa siihen malliin, että taisin sekoittaa leivinjauheen ja kuivahiivan. Tai en mä tie, ei kai kuivahiiva nyt ihan valkoista oo..? No, maku oli kuitenkin kohdillaan ja leipomukset maistuivat. Christian ja Rasmus kokkailivat vielä iltapäivällä vohveleita, joita syötiin sitten omenasoseen ja kirsikoiden kanssa, aika herkkupäivä siis! Kaloreita polteltiin kuitenkin poikien kanssa riehumalla trampoliinilla vaikka kuinka kauan.
Illaksi olin sopinut lähteväni Heilbronniin uusien tyyppien kanssa. Mut tulikin hakemaan sisarukset Annika ja Lennard ja heidän muutama kaveri. Lennard oli muuten ollut kesällä viisi viikkoa töissä Lahdessa! Heilbronnin keskustassa oli meneillään joku viinikatujuhla ja käytiinkin sitten kääntämässä eka siellä. Porukkaa oli jälleen tosi paljon liikkeellä. Ulkona oli kuitenkin kylmä! Käytiinkin ostamassa site McDonaldsista kaakaot ja tietty poltin kieleni. Niin käy joka kerta, oonko vähän yksinkertainen siis vai mitä...
Katujuhlilta suunnattiin sitten sellaiselle teollisuusalueelle, tai en mä kyllä tiedä mikä paikka se oikeasti oli, outo nyt ainakin. Siellä sitten puikkelehdittiin yhden talon portille, maksettiin vitosen sisäänpääsymaksut ja tultiin pienelle sisäpihalle. Siellä oli sellainen aika kämäinen rakennus, jonka kellarissa ja myös maantasolla oli tanssilattiat ja baaritiskit. Paikka oli joku tosi vanha tiilirakennus ja vähän hämärä, koristeltu joulu- ja hääkoristeilla ja kellari oli tosi matala. Alkuillasta, kun porukkaa ei ollut vielä niiiiin paljoa ja sen paikan pystyi näkemäänkin, tulin siihen tulokseen, et olihan se aika cool paikka. Jotain aivan erilaista, missä oon ennen käynyt.
Musiikki oli pelkkää taukoamatonta teknoa. Ja ihmiset aivan innoissaan siitä. Yhden aikaan alkoi kyllä tulemaan vähän miinupuolia tosta paikasta esille; ihmisiä oli ensinnäkin ihan sairaasti liikaa. Niin paljon, ettei päässyt kunnolla liikkumaan. On ihan hyvä, et Suomessa on ne rajoitukset, kuinka paljon porukkaa baareihin saa ottaa sisälle. Aika ällöä oli myös se, et sisällä sai polttaa. Miettikää nyt sitä matalaa kellaritilaa, joka on ihan tupaten täynnä porukkaa, on kuuma ja tila täynnä tupakansavua. Eikä paljoa ulkoakaan saanut raitista ilmaa, kun se sisäpihakin oli niin täynnä porukkaa. No, selvittiin kuitenkin! Tuli tanssittua vaihteeksi vähän erilaisen musan tahdissa, yhtäkään biisiä en tunnistanut, ihme. :D Ja pysyin hereillä kolmee asti, hyvä minä!
Puoli neljän jälkeen olin sitten kotona, tajuttoman nälkäisenä ja väsyneenä. Ja kaikki vaatteet niin pinttyneesti tupakansavulta haisevana. (note to self; nahkatakkia ei voi pestä, ei sitä siis enää teknoklubille!) Mutta, ihan kiva ilta oli! Ja nyt on taas lisää erilaisia kavereita, joiden kanssa liikkua viikonloppuisin.
Kuvia en ottanut, se paikka oli liian cool turisteiluun! :D Annikan ja Marian kans otettiin kyllä Eppingenissä kuva-automaatissa yhteiskuvia, mut niitä en vielä saanut, kun ei kellään ollut yllättäen mukana saksia...
lauantai 18. syyskuuta 2010
Ritarileikkejä ja lautasten viskomista
Hallo! Perjantai-iltapäivä kului Lassen kanssa askarrellessa. Lasse halusi ehdottomasti ritarivarusteet ja niitä me sitten väännettiinkin tunnin verran. Minä leikkasin, liimasin ja käytin kaiken mielikuvitukseni (käytössä oli foliota, pahvia, liimaa ja sakset) kun Lasse keksi mitä ihmeellisempiä tarpeita. Voin kertoa, ei oo mikään helppo juttu vääntää paperista just tietynlainen ritarin kypärä... :D
No mut, aika hienot varusteet tuli. Vai mitä? Uupumaan jäi vielä käsi-, jalka-, selkä- ja vaikka-mitkä panssarit. Sovittiin, et tehdään ne sit vähän myöhemmin. Talouspaperirullatkin pääsi jo loppumaan. :D
Iltapäivällä saatiin vieraita. 2-vuotias Johanna ja 5-vuotias Benedic (nimi-innoitus paavilta?) tulivat leikkimään meille. Ja voi, viisi lasta on liikaa. Viisi riehuvaa lasta on aivan liikaa. Siitä ei seuraa muuta kuin nenäverenvuotoa ja aupairille päänsärkyä. Oikeasti, mun päätä ei särje ikinä. Perjantai-iltapäivällä särki.
Olinkin oikein tyytyväinen, kun lapset saatiin nukkumaan ja mä pääsin hengähtämään. Inga tuli sitten kuitenkin pian kysymään, lähdenkö sen kanssa jonkinlaisiin häitä-edeltäviin-posliinin-särkemisjuhliin. En ihan tajunnut sitä juhlien ideaa Ingan selittäessä, kyseessä kun ei ollut polttarit vaan hääparin itse järjestämät juhlat. Sen verran mielenkiintoiselta homma kuitenkin kuulosti, että totta kai lähdin mukaan!
Ja hyvä että lähdin, oli nimittäin hauska ilta! Käveltiin Ingan kanssa paikallisen futisseuran talolle kangaskassit täynnä vanhoja lautasia. Itse juhlapaikan piha oli täynnä rikottuja posliinijuttuja. Me heitettiin myös omat tuomisemme siihen kasaan. Mun vieressä oli mies, joka heitti sinne pesualtaan! :D Tän tarkoituksena on tuoda onnea tulevalle hääparille, joka joutuu sit siivoamaan kaiken sotkun.
Juhlat oli siis hääparin pitämät, häitä edeltävät, kaikille avoimet juhlat. Morsian työskentelee lasten päiväkodissa, siitä Inga tunsi hänet. Juhlat oli järjestetty Baijerilais-teemalla, joten vieraat oli pukeutuneet perinteisiin baijerilaisasuihin; miehet nahkahousuihin ja naiset dirndl-mekkoihin! Oli muuten hauskaa katseltavaa! Paikka oli myös koristeltu Bayern Münchenin futisjoukkueen viireillä ja muuten vaan teemaan sopivasti. Ruokaa ja juomaa oli myös tarjolla yllin kyllin! Aika mahtavat juhlat siis!
Mä join jopa vähän vaaleaa Palmbraunin olutta, mutta pahaahan se oli yhä edelleen! Bratwursteihinkaan en koskenut :D Bretselit, salaatit ja tietty kaikki makeat jälkkärit maistuivat kuitenkin.
Oli tosi hauska jutella ihmisten kanssa ja kokea tällainen saksalainen tapa! Muutamat kyllä puhui niin vahvaa baijerin murretta, että en ymmärtänyt siitä mitään. Se kuulostaa oikeasti vain siltä, kun joku murisisi suu täynnä ruokaa! :D Sainpahan hankittua myös itselleni lainaan dirndlin Oktoberfestejä varten yhdeltä poikien lastentarhanopettajalta (ton pinkkiessuisen tuosta ylläolevasta kuvasta!)
Tänään lauantai-iltana suuntaankin sitten Heilbronniin uusien tuttavuuksien kanssa. Jännää tutustua taas uusiin (oman ikäsiin) saksalaisiin! Toivottavasti pysyisin hereillä edes puoleen yöhön... :D
Ps. Tää Blogger heittää tän kirjoituksen rivivälit ihan miten sattuu, outoa........
 |
| Ritari Adler |
Iltapäivällä saatiin vieraita. 2-vuotias Johanna ja 5-vuotias Benedic (nimi-innoitus paavilta?) tulivat leikkimään meille. Ja voi, viisi lasta on liikaa. Viisi riehuvaa lasta on aivan liikaa. Siitä ei seuraa muuta kuin nenäverenvuotoa ja aupairille päänsärkyä. Oikeasti, mun päätä ei särje ikinä. Perjantai-iltapäivällä särki.
Olinkin oikein tyytyväinen, kun lapset saatiin nukkumaan ja mä pääsin hengähtämään. Inga tuli sitten kuitenkin pian kysymään, lähdenkö sen kanssa jonkinlaisiin häitä-edeltäviin-posliinin-särkemisjuhliin. En ihan tajunnut sitä juhlien ideaa Ingan selittäessä, kyseessä kun ei ollut polttarit vaan hääparin itse järjestämät juhlat. Sen verran mielenkiintoiselta homma kuitenkin kuulosti, että totta kai lähdin mukaan!
 |
| Onnea vain hääparille! |
Ja hyvä että lähdin, oli nimittäin hauska ilta! Käveltiin Ingan kanssa paikallisen futisseuran talolle kangaskassit täynnä vanhoja lautasia. Itse juhlapaikan piha oli täynnä rikottuja posliinijuttuja. Me heitettiin myös omat tuomisemme siihen kasaan. Mun vieressä oli mies, joka heitti sinne pesualtaan! :D Tän tarkoituksena on tuoda onnea tulevalle hääparille, joka joutuu sit siivoamaan kaiken sotkun.
 |
| Juhlissa oli kaljarekka. Ja iloista palvelua nahkahousuissa! |
 |
| Illan lyhyimmät nahkahousut. |
 |
| Nää on niitä bretseleitä! Vieressä makkarapata... |
 |
| Päiväkodin tätejä hienoissa mekoissaan laulamassa onnittelulaulua. |
Tänään lauantai-iltana suuntaankin sitten Heilbronniin uusien tuttavuuksien kanssa. Jännää tutustua taas uusiin (oman ikäsiin) saksalaisiin! Toivottavasti pysyisin hereillä edes puoleen yöhön... :D
Ps. Tää Blogger heittää tän kirjoituksen rivivälit ihan miten sattuu, outoa........
perjantai 17. syyskuuta 2010
Ohjelmapäivä
 |
| Juu, Heilbronnista en paljoa kuvia ottanut. Tässä joku kirkon torni. |
Torstai oli täynnä ohjelmaa. Aamulla lapset päiväkotiin heitettyä, Inga tiputti mut juna-asemalle (joo, aika brutaaleja kielikuvia - lapsia heitellään ja aupair tiputetaan autosta) ja mä lähdin Heilbronniin.
Oon huomannut nauttivani tosi paljon uusiin paikkoihin ihan itsekseni tutustumiseta. Olin taas ihan onnessani kävellessäni ympäri Heilbronnia, hakien välillä Starbucksista frappuccinon ja tietty syömässä kävin kanssa. On niin mukava vain tutkiskella paikkoja ja tietty kierrellä kaupoissa... Dirndl-mekkoa ei torstaina löytynut, mutta housut ja muuta pientä tarpeellista tarttui mukaan. Ja pikkusisko Jennylle synttärilahja, jonka veinkin jo postiin. Että odota vaan Jenny, jossain vaiheessa pitäisi pieni paketti saapua kotiovelle! :)
Sekin on myös oikein mukavaa yksin matkailussa, ja olemisessa ylipäätään, että ei tarvitse koko aikaa olla valppaana kuuntelemassa ja keskittymässä saksaan. Voi vain ajatella omia juttuja. Vaikka musta onkin kyllä tosi kiva jutella kaikkien saksalaisten kanssa. Musta on oikeastaan tullut vähän ylirohkea kaikkien kontaktien ottamisten kans. Junassakin matkalla Heilbronniin juttelin yhden mummon kanssa :D Kun kertoo heti alkajaisiksi tulevansa Suomesta, riittää yleensä rupateltavaa ja kaikki ymmärtää, että olen vain hölmö, harmiton ja utelias turisti. :D Junassa mua vastapäätä istui muuten aika varmasti jonkun Stasin agentti, sellainen vanha papparainen, joka on varmasti tuttu jostain oppikirjasta. Sille en uskaltanu alkaa juttelemaan. :D
 |
| Jollain sillalla oli tollainen pupujussi kalastelemassa. Ja turisti otti tietenkin kuvan. |
Sit syötiinkin kaikki porukalla vähän jätskiä ja lähdettiin Ingan Ja Christianin työpaikalle SAP:lle. Siellä oli torstai-iltana järjestetty isot monikulttuurisuusjuhlat. Paikka oli aika valtava, pelkästään tossa toimipisteessä työskentelee, jos nyt oikein muistan, 7000 työntekijää. Valtavaan ruokalaan oli rakennettu esiintymislava ja eri maiden työntekijät olivat pystyttäneet omien maidensa esittelypöytiä. Näillä pisteillä oli infoa maista ja tietenkin maiden perinteisiä ruokia! Kierreltiinkin pari tuntia ympäri sitä tilaa vaan syöden kaikenlaista. Ruotsin pöydässä söin onnellisena korvapuusteja ja lohirullia, myös Bilar-karkit teki hyvin kauppansa. Saksalaiset ja meidän pikkupojat oli ihan innoissaan ruotsalaisten lihapullista.. :D
 |
| Pojat kolmosvaaatteissaan. |
Maita oli paljon ja niin siis ruokiakin. Parhainta mun ja Ingan mielestä oli kyllä venäläisten blinit (jotka oli presiis samanlaisia kuin meidän lätyt) sellaisen tosi makean kinuskimaidon ja vadelmahillon kans. Sille pöydälle palattiinkin pari kertaa uudestaan. Myös saksalaista uuden sadon viiniä tuli maistettua ja paljon myös sellaista, jota en osaa nimetä. Maistelumatka maailman ympäri tehty!
 |
| Lapseille jaettiin ilmapalloja. Ja Kjell oli omastaan NIIIIIN onnellinen. :) |
Kotiin palattua sähköpostissa odotti viesti eppingeniläiseltä tytöltä, joka on Ingan työkaverin tyttö, että hän haluaisi tavata. Viikonloppuna tehdäänkin varmaan nyt sitten jotain yhdessä! Kiva tutustua taas uusiin ihmisiin! :)
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Kuulumisia
Tällä viikolla olen...
- Maanantaina:- ollut väsynyt- ollut kielikoulussa- käynyt kahvilassa Eppingenissä ja polttanut kieleni teellä- syönyt samalla reissulla hyvää omenapiirakkaa- … ja ostanut yhden tietyn ripsarin 8 euroa halvemmalla täältä kuin Suomesta- käynyt Kjellin kanssa lenkillä katsomassa hevosia, vuohia ja lehmiä- poiminut omenoita lenkillä (ja todennut ne raaoiksi)- saanut saksalaisen elinikäisen tunnistusnumeron- pessyt pyykkiä- mennyt nukkumaan puoli kymmenen...
- Tiistaina:- ollut väsynyt- ollut kielikoulussa- käynyt käsityökaupassa ostamassa punaista lankaa ja virkkuukoukun- virkannut punaisen baskerin- pessyt pari koneellista pyykkiä- varannu junamatkan Müncheniin Oktoberfesteille 50 eurolla- käyttänyt ensimmäistä kertaa saksalaisen tilini nettipankkia- ollut tosi epävarma, mitä ne kaikki jutut siellä nettipankissa tarkoittaa- siirtänyt Suomen tililtä rahaa tälle tilille.- toivonut, että syötin oikeat IBAN- ja BIC-tunnukset ja että rahat oikeasti tulevat minuntililleni...
- Keskiviikkona klo 11.00 mennessä:- nukkunut pitkään (08.15 asti) ja ollut pirteä- siivonnut oman huoneeni- käynyt 45 minuutin lenkillä karmeassa säässä- ollut kuumassa suihkussa- kirjoittanut postauksen kielikoulusta
Ja nyt menen pesemään lisää pyykkiä ja syömäään! Huomenna lähden luultavasti aamulla käymään Heilbronnissa. Ajattelin oikeasti ostaa Dirndl-mekon Oktoberfesteille ja matkamuistoksi, niin hyvää palautetta olen siitä sovittamastani mekosta saanut! :D
Sprachschule
Palasin maanantaina ja tiistaina piiitkän (no ainakin puolen vuoden) tauon jälkeen takaisin koulun penkille. Eppingenin kansalaisopiston saksan kielen kurssille nimittäin. Ja jestas, se olikin mielenkiintoista.
Tunnit ovat joka maanantai ja tiistai 8.15-12.30. Reilut neljä tuntia saksan opiskelua! Yhyy. Jos ette tienneet, saksa on aina kuulunut niihin oppiaineisiin, joita vih... siis joista pidän vähän vähemmän kuin muista. (Joo, nyt tässä ollaan Saksassa asumassa...) No, maanantaiaamuna tapasin sitten pienessä luokassa saksan opettaja herra Weberin ja kaksi muuta maahanmuuttajaa. Toinen kurssikavereistani oli 33-vuotias syyrialainen mies, joka on asunut täällä jo kymmenen vuotta ja toinen espanjalainen keski-ikäinen nainen, joka hänkin on asunut Saksassa jo viisi vuotta. Olenhan minäkin täällä jo sentään reilut kolme viikkoa ollut!
Nopeasti selvisi, että ei saksan kieltä ilmeisesti opita viidessä saatika kymmenessä vuodessa - sen verrran kehnosti tämä mies ja nainen puhuivat. Ja tunti oli heidän taitojensa mukainen. Herra Weber puhui koko tunnin hitaaaaaaaaasti. Niin hitaasti, että hermo meinasi mennä! :D Ja kaikki asiat toistettiin moneen kertaan. Teimme sanelun (tasoa Guten Tag...) ja sitä tarkastettaessa, herra Weber kertoi yleisimmän virheen maahanmuuttajien keskuudessa olevan ison kirjaimen unohtaminen lauseen alusta ja välimerkkien käytön. Siis hä?! Eiköhän nyt ihan jokaisessa maailman kielessä lauseet ala isolla alkukirjaimella...? :D
Herra Weber on kyllä oikein mukava eläkeikää lähestyvä opettaja ja hän oli aivan innoissaan kuullessaan minun tulevan Suomesta (ja ylipäätään länsimaasta. Saksalaisilla on ilmeisesti paljon ongelmia maahanmuuttajien kanssa ja vähän ikävään sävyyn kaikki täällä heistä puhuvatkin). Hän tiesi paljon Suomen koulujärjestelmästä ja pitikin puolen tunnin esitelmän (hitaaaaasti ja s-e-l-k-e-ä-s-t-i artikuloiden) Suomen Pisa-tutkimuksissa menestymisestä. Ja minähän olen tämän superjärjestelmän elävä esimerkki! Kyllä tunnilla oli ihan mukava istua, kun niin paljon kehuttiin. :D
Tiistaina kurssille ilmestyi myös juuri työttömäksi jäänyt turkkilainen kolmekymppinen mies, joka kertoi esitellessään itseään, että hänen vaimonsa käy hedelmöityshoidoissa. Sen takia ei ole lapsia. Tää on kai tätä Keski-Eurooppalaista avoimuutta tai jotain... :D Tämä mies oli opiskelut saksaa vain vuoden ja hän ei kyllä ymmärtänyt oikein mitään. Toinen uusi opiskelija kurssilla oli nuori turkkilainen nainen. Katsoin ensin, että hän voisi myöskin olla aupair - niin nuorelta hän näytti. No, pian selvisi, että hän on 26-vuotias kolmen lapsen äiti ja ammatti on kotirouva. Niin.
Tiistaina kerraattinkin sitten viikonpäiviä ja kuukausia (...) ja vähän kielioppia. Eli sitä, mitä me opiskeltiin Suomessa ala - yläasteella. Ja luettiin vähän tekstiä ääneen. Ei turhan vaativaa tai rasittavaa. :D
Herra Weber ehdotti kyllä, että voisin mennä vähän edistyneempien kurssille ja kävinkin kysymässä tauolla kansalaisopiston toimistolla, onko sellaisia kursseja tarjolla aamupäivisin. No ei ole. Weber ehdotti sitten vielä, että tässä lähikaupungeissa olisi varmasti hyviä kursseja tarjolla. Niille täytyisi sitten aina vaan matkustaa junalla aamulla. No, täytyy nyt katsoa vähän netistä niitä ja suunnitella. Tänhetkinen kurssi ei ainakaan vielä kyllä hirveästi palvelisi muuten kuin vanhan kertauksena. Onhan se nyt tietty hyvä kuunnella saksaa ja puhua sitä opettajan kanssa, mutta kuitenkin, on toi vähän pitkästyttävää ja turhauttavaakin. Kurssi on nimittäin alkeiden jatkokurssi. Ja minä nyt olen opiskellut saksaa tiukkaakin tiukemassa rouva Rantasen valmennuksessa Suomessa jo kahdeksan vuotta. En nyt suurella menestyksellä, mutta kuitenkin...
No, katsotaan nyt, mitä tässä tehdään. :)
Tunnit ovat joka maanantai ja tiistai 8.15-12.30. Reilut neljä tuntia saksan opiskelua! Yhyy. Jos ette tienneet, saksa on aina kuulunut niihin oppiaineisiin, joita vih... siis joista pidän vähän vähemmän kuin muista. (Joo, nyt tässä ollaan Saksassa asumassa...) No, maanantaiaamuna tapasin sitten pienessä luokassa saksan opettaja herra Weberin ja kaksi muuta maahanmuuttajaa. Toinen kurssikavereistani oli 33-vuotias syyrialainen mies, joka on asunut täällä jo kymmenen vuotta ja toinen espanjalainen keski-ikäinen nainen, joka hänkin on asunut Saksassa jo viisi vuotta. Olenhan minäkin täällä jo sentään reilut kolme viikkoa ollut!
Nopeasti selvisi, että ei saksan kieltä ilmeisesti opita viidessä saatika kymmenessä vuodessa - sen verrran kehnosti tämä mies ja nainen puhuivat. Ja tunti oli heidän taitojensa mukainen. Herra Weber puhui koko tunnin hitaaaaaaaaasti. Niin hitaasti, että hermo meinasi mennä! :D Ja kaikki asiat toistettiin moneen kertaan. Teimme sanelun (tasoa Guten Tag...) ja sitä tarkastettaessa, herra Weber kertoi yleisimmän virheen maahanmuuttajien keskuudessa olevan ison kirjaimen unohtaminen lauseen alusta ja välimerkkien käytön. Siis hä?! Eiköhän nyt ihan jokaisessa maailman kielessä lauseet ala isolla alkukirjaimella...? :D
Herra Weber on kyllä oikein mukava eläkeikää lähestyvä opettaja ja hän oli aivan innoissaan kuullessaan minun tulevan Suomesta (ja ylipäätään länsimaasta. Saksalaisilla on ilmeisesti paljon ongelmia maahanmuuttajien kanssa ja vähän ikävään sävyyn kaikki täällä heistä puhuvatkin). Hän tiesi paljon Suomen koulujärjestelmästä ja pitikin puolen tunnin esitelmän (hitaaaaasti ja s-e-l-k-e-ä-s-t-i artikuloiden) Suomen Pisa-tutkimuksissa menestymisestä. Ja minähän olen tämän superjärjestelmän elävä esimerkki! Kyllä tunnilla oli ihan mukava istua, kun niin paljon kehuttiin. :D
Tiistaina kurssille ilmestyi myös juuri työttömäksi jäänyt turkkilainen kolmekymppinen mies, joka kertoi esitellessään itseään, että hänen vaimonsa käy hedelmöityshoidoissa. Sen takia ei ole lapsia. Tää on kai tätä Keski-Eurooppalaista avoimuutta tai jotain... :D Tämä mies oli opiskelut saksaa vain vuoden ja hän ei kyllä ymmärtänyt oikein mitään. Toinen uusi opiskelija kurssilla oli nuori turkkilainen nainen. Katsoin ensin, että hän voisi myöskin olla aupair - niin nuorelta hän näytti. No, pian selvisi, että hän on 26-vuotias kolmen lapsen äiti ja ammatti on kotirouva. Niin.
Tiistaina kerraattinkin sitten viikonpäiviä ja kuukausia (...) ja vähän kielioppia. Eli sitä, mitä me opiskeltiin Suomessa ala - yläasteella. Ja luettiin vähän tekstiä ääneen. Ei turhan vaativaa tai rasittavaa. :D
Herra Weber ehdotti kyllä, että voisin mennä vähän edistyneempien kurssille ja kävinkin kysymässä tauolla kansalaisopiston toimistolla, onko sellaisia kursseja tarjolla aamupäivisin. No ei ole. Weber ehdotti sitten vielä, että tässä lähikaupungeissa olisi varmasti hyviä kursseja tarjolla. Niille täytyisi sitten aina vaan matkustaa junalla aamulla. No, täytyy nyt katsoa vähän netistä niitä ja suunnitella. Tänhetkinen kurssi ei ainakaan vielä kyllä hirveästi palvelisi muuten kuin vanhan kertauksena. Onhan se nyt tietty hyvä kuunnella saksaa ja puhua sitä opettajan kanssa, mutta kuitenkin, on toi vähän pitkästyttävää ja turhauttavaakin. Kurssi on nimittäin alkeiden jatkokurssi. Ja minä nyt olen opiskellut saksaa tiukkaakin tiukemassa rouva Rantasen valmennuksessa Suomessa jo kahdeksan vuotta. En nyt suurella menestyksellä, mutta kuitenkin...
No, katsotaan nyt, mitä tässä tehdään. :)
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Lauantai kuvina
 |
| Rasmus vastaheränneenä iltapäiväkahvipöydässä. HUOM korvapuustit! |
Aloitettiin lauantai käymällä kaupassa Eppingenissä. Ostettiin pulla-aineet! Ja sit leivottiin Lassen ja Rasmuksen kans tosi hienoja pullia. Mä tein korvapuusteja ja pojat vähän erikoisempia juttuja. Ja vain viisi kanamunaa meni vahingossa rikki, aika hyvin! Ja vielä se, et pullat onnistui hyvin, oli aika kova juttu!
Lasse teki Kjellille ihan oman pullan, tuollaisen Kjellin kokoisen. Kumma juttu, ettei se palanut uunissa niiden 10 kertaa suurempien pullien seurassa..! Kjell sitten imeskeli tuota. Inga muuten otti kuvia ihan siitä itse leipomisesta, mihin mä en millään kyennyt. Siinä oli meinaan vähän menoa, kun kolme pikkupoikaa ja niiden aupair leipoo. Mut ehkä saan siis laitettua joskus lisää leipurihiiva-kuvia. tänne...
 |
| Siellä sulassa sovussa maailman kevyimmin rullaavissa rattaissa. (joo, oon jo aika kotiäidistynyt, kehun rattaita.....) |
Iltapäivällä lähdettiin Kjellin, Rasmuksen ja Ingan kanssa tuohon läheiselle hevostallille. Siellä oli sellainen avoimienovien päivä. Lasse oli Christianin kanssa pyöräilemässä. Ne himourheilijat.
Matkan varrella on paljon omenapuita. Omenat on just nyt parhaimmillaan täällä. Napattiinkin muutama matkaevääksi.
 |
Ei me Rasmuksen kans ihan hirveästi jaksettu keskittyä niihin heppoihin...
 |
| Kotimatkalla. |
Kun lapset oli menneet nukkumaan, lähdin vielä viettämään lauantai-iltaa tervehenkisesti pyöräilylenkille. Aurinko paistoi vieläkin mielettömän hienosti.
 |
| Tuonne laakson päälle pyöräilin. Nää kuvat syö kaikki korkeuserot, on toi oikeesti aika korkea :D |
 |
| Kotikylä Elsenz. |
lauantai 11. syyskuuta 2010
Sporttag
Perjantai oli aikamoinen urheilupäivä.
Aamulla nukuin vähän normaalia pidempään (hei, kasiin asti!!!) ja siinä sitten lähdin vähän ennen yhdeksää polkemaan kuntosalille 10 kilometrin päähän. Inga oli saanut postissa sellaisen kortin, mikä oikeutti kahdeksaan ilmaiseen käyntikertaan tolla salilla. No, meninkin sinne sitten se kortti kädessä ja kysyin osaako kukaan puhua englantia. Ei puhunut, joten minä selvitin asiani leveästi hymyillen ja menin vaihtamaan vaatteni. Inga kertoi minulle, että todennäköisesti joudun täyttämään heti sisäänastuessani kaikenlaisia kaavakkeita ja että joku roikkuisi koko ajan perässäni kysellen, joko liittyisin jäseneksi. No, eipä kysellyt nyt minulta kukaan mitään, kun esitin ihan ymmärtämätöntä saksan kielen kanssa. :D
Kun olin vaihtanut salivaatteeni, tuli nuori mies selittämään minulle tosi heikolla englannilla (kaikki nuoret, keitä oon täällä tavannut, on puhuneet aika huonoa englantia, yllättävää!), että en saa mennä kuntosalilaitteisiin ilman valmentajaa. Hei hä?! Kysyin miksi, mutta se taisi olla liian vaikea kysymys tälle pojalle, joten annoin periksi ja menin vain crosstraineriin. Pian eräs nainen tuli kysymään multa, että haluaisinko osallistua BodyBalance-tunnille. Oon Suomessakin käynyt pari kertaa sillä tunnilla ja no, meninhän minä. Sillä tunnilla oli mun lisäksi vain pari naista ja keski-ikäinen mies, joka innostui aivan valtavasti kuultuaan, että tulen Suomesta. Mies luetteli heti numerot yhdestä neljään ja kertoi syöneensä kalakukkoa. :D Tunnin vaikein osuus oli viisi hidasta punnerrusta, että joo... Sellaista hidasta venyttelyä (joka tuli kyllä tarpeeseen, sen verran kipeää kaikenmaailman koira-asennot teki) ja staattisia pitoja se tunti oli. Ei ihan mua varten...
No, kotimatkalla pyöräilin Eppingenin keskustan läpi ja ihan sattumalta myös yhden kenkäkaupan ohi. Siinä sattui sitten ihan kumman houkuttelevasti olemaan ulkopuolella pöytä syys-/talvisaappaita puoleen hintaan. Ja ihan sattumalta siinä oli aika täydelliset syyssaappaat just mun koossa 25 eurolla. Ja sitten kävi niin, että ajoin viimeiset seitsemän kilsaa kotiin iso kenkälaatikko pyörän sarvessa heiluen... Eihän neljät kengät alta kolmessa viikossa nyt niin paha ole...?
Illalla käytiin vielä Ingan kanssa juoksemassa 10 kilometrin lenkki sellaiselle korkealla kukkulalla olevalle pienelle kappelille. Maisemat sieltä ylhäältä oli aika mielettömät. Aurinko oli juuri laskemassa ja meidän alapuolella avautui laakso täynnä viiniviljelmiä ja taivalla oli muutama kuumailmapallo. Ilmakin oli juuri sopivan lämmin. Juoksu kulkikin tosi hyvin. :)
Eilen illalla oli vielä mukavaa, kun Inga ja Christian kertoivat olevansa tyytyväisiä muhun. Kuulemma niiden edelliset aupairit eivät ole olleet näin aktiivisia ja puheliaita. Oli tosi kiva kuulla kehuja ja no, on kaikki mennytkin tosi hyvin täällä. Oon kotiutunut hyvin ja rutinoitunutkin aika hyvin tähän arkeen täällä.
Ps. Varasin myös perjantaina majoituksen Müncheniin 28.-30.9 mulle ja Anni-Lotalle YMCA:n hostelliin. Oktoberfest, here I come! :)
Aamulla nukuin vähän normaalia pidempään (hei, kasiin asti!!!) ja siinä sitten lähdin vähän ennen yhdeksää polkemaan kuntosalille 10 kilometrin päähän. Inga oli saanut postissa sellaisen kortin, mikä oikeutti kahdeksaan ilmaiseen käyntikertaan tolla salilla. No, meninkin sinne sitten se kortti kädessä ja kysyin osaako kukaan puhua englantia. Ei puhunut, joten minä selvitin asiani leveästi hymyillen ja menin vaihtamaan vaatteni. Inga kertoi minulle, että todennäköisesti joudun täyttämään heti sisäänastuessani kaikenlaisia kaavakkeita ja että joku roikkuisi koko ajan perässäni kysellen, joko liittyisin jäseneksi. No, eipä kysellyt nyt minulta kukaan mitään, kun esitin ihan ymmärtämätöntä saksan kielen kanssa. :D
Kun olin vaihtanut salivaatteeni, tuli nuori mies selittämään minulle tosi heikolla englannilla (kaikki nuoret, keitä oon täällä tavannut, on puhuneet aika huonoa englantia, yllättävää!), että en saa mennä kuntosalilaitteisiin ilman valmentajaa. Hei hä?! Kysyin miksi, mutta se taisi olla liian vaikea kysymys tälle pojalle, joten annoin periksi ja menin vain crosstraineriin. Pian eräs nainen tuli kysymään multa, että haluaisinko osallistua BodyBalance-tunnille. Oon Suomessakin käynyt pari kertaa sillä tunnilla ja no, meninhän minä. Sillä tunnilla oli mun lisäksi vain pari naista ja keski-ikäinen mies, joka innostui aivan valtavasti kuultuaan, että tulen Suomesta. Mies luetteli heti numerot yhdestä neljään ja kertoi syöneensä kalakukkoa. :D Tunnin vaikein osuus oli viisi hidasta punnerrusta, että joo... Sellaista hidasta venyttelyä (joka tuli kyllä tarpeeseen, sen verran kipeää kaikenmaailman koira-asennot teki) ja staattisia pitoja se tunti oli. Ei ihan mua varten...
No, kotimatkalla pyöräilin Eppingenin keskustan läpi ja ihan sattumalta myös yhden kenkäkaupan ohi. Siinä sattui sitten ihan kumman houkuttelevasti olemaan ulkopuolella pöytä syys-/talvisaappaita puoleen hintaan. Ja ihan sattumalta siinä oli aika täydelliset syyssaappaat just mun koossa 25 eurolla. Ja sitten kävi niin, että ajoin viimeiset seitsemän kilsaa kotiin iso kenkälaatikko pyörän sarvessa heiluen... Eihän neljät kengät alta kolmessa viikossa nyt niin paha ole...?
Illalla käytiin vielä Ingan kanssa juoksemassa 10 kilometrin lenkki sellaiselle korkealla kukkulalla olevalle pienelle kappelille. Maisemat sieltä ylhäältä oli aika mielettömät. Aurinko oli juuri laskemassa ja meidän alapuolella avautui laakso täynnä viiniviljelmiä ja taivalla oli muutama kuumailmapallo. Ilmakin oli juuri sopivan lämmin. Juoksu kulkikin tosi hyvin. :)
Eilen illalla oli vielä mukavaa, kun Inga ja Christian kertoivat olevansa tyytyväisiä muhun. Kuulemma niiden edelliset aupairit eivät ole olleet näin aktiivisia ja puheliaita. Oli tosi kiva kuulla kehuja ja no, on kaikki mennytkin tosi hyvin täällä. Oon kotiutunut hyvin ja rutinoitunutkin aika hyvin tähän arkeen täällä.
Ps. Varasin myös perjantaina majoituksen Müncheniin 28.-30.9 mulle ja Anni-Lotalle YMCA:n hostelliin. Oktoberfest, here I come! :)
perjantai 10. syyskuuta 2010
BINGO!
Tiedättehän millaiseksi lapset tulevat, kun ne on vähän väsyneitä, mut ihan mielettömän riehakkaita? Joo. Mä tiedän oikein hyvin. Eilen yksi naapurin poika tuli meille leikkimään. Kolme pientä riehakasta poikaa (plus tietty pikkuinen Kjell) ei oo mikään hermojalepuuttava yhdistelmä. Meidän piti rakentaa maja, mutta siitä tulikin alta aikayksikön jonkun hurrikaanin runtelema peitto-tyyny-pehmorakennuspalikka-kasa. Poikien mielestähän se oli juuri sopiva tyynysotataistelutanner. Mun hermojen mielestä oli oikein hyvä, että pojat meni puoli seiskan aikaan nukkumaan. :D
Olinkin sopinut eilisillaksi tapaavani Sarah-nimisen paikallisen tytön ja sen kavereita. Me mentiinkin sitten Sinnheimiin isoon sportbariin syömään hyvää ja rasvaista jenkkiruokaa (ja tietty valtavat annoskoot, olisittepa nähneet sen ceasar-salaattikulhon...) ja pelaamaan bingoa! Vähän oli sellainen saksan oppitunti fiilis, kun yritin saada selvää niistä kuulutetuista numeroista... Paikka oli oikeastaan tosi kiva, ja siellä olikin paljon porukkaa. Sarah ja sen kaverit oli kaikki tosi kivoja ja puheliaita ja hauskoja. Siinä niiden kaveriporukan juttuja kuunnellessa tuli vähän ikävä omia kavereita. Niitä, joiden puhetta ymmärtää ja silleen... :D No mutta, hauskaa oli, vaikkei illan pääpottia 1450 euroa voitettukaan.
Ja olin muuten taas jo kymmenen aikaan toosi väsynyt. Siinä sitten meni vähän enemmän juttuja ohi multa, kun en jaksanut enää keskittyä ihan täysillä kuuntelemaan saksaa. No, hymyillä ja nyökyttelyillä sitä mentiin. Oon muuten jo aika mestari lukemaan ihmisten puheesta (jota en ymmärrä) sitä, millaisella muminalla tai äännähdyksillä pitäisi reagoida...
 |
| Jee, bingoa. Vähän vaan tolleen simppelimmin. |
Olinkin sopinut eilisillaksi tapaavani Sarah-nimisen paikallisen tytön ja sen kavereita. Me mentiinkin sitten Sinnheimiin isoon sportbariin syömään hyvää ja rasvaista jenkkiruokaa (ja tietty valtavat annoskoot, olisittepa nähneet sen ceasar-salaattikulhon...) ja pelaamaan bingoa! Vähän oli sellainen saksan oppitunti fiilis, kun yritin saada selvää niistä kuulutetuista numeroista... Paikka oli oikeastaan tosi kiva, ja siellä olikin paljon porukkaa. Sarah ja sen kaverit oli kaikki tosi kivoja ja puheliaita ja hauskoja. Siinä niiden kaveriporukan juttuja kuunnellessa tuli vähän ikävä omia kavereita. Niitä, joiden puhetta ymmärtää ja silleen... :D No mutta, hauskaa oli, vaikkei illan pääpottia 1450 euroa voitettukaan.
 |
| Kevyttä iltapalaa. |
Ja olin muuten taas jo kymmenen aikaan toosi väsynyt. Siinä sitten meni vähän enemmän juttuja ohi multa, kun en jaksanut enää keskittyä ihan täysillä kuuntelemaan saksaa. No, hymyillä ja nyökyttelyillä sitä mentiin. Oon muuten jo aika mestari lukemaan ihmisten puheesta (jota en ymmärrä) sitä, millaisella muminalla tai äännähdyksillä pitäisi reagoida...
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Arkea....
Tämä viikko on ollut mulle aika iisi. Lapset on kaikki menneet päiväkotiin joka päivä puoli kasin aikaan ja sit mulla on ollut vapaata kahteen asti, jolloin ollaan Ingan kanssa haettu pojat. Jonka jälkeen ne on menneet päiväunille pariksi tuntia. Tai Lasse ei, mut sen kans oon vaan askarellut ja ollut pihalla. Ja sit kuudelta oon laittanut näille kaikille iltapalan (Abendbrotin) ja sen jälkeen lapset on menneet nukkumaan ja mulla on taas vapaata.
Vähän on jopa ollut tylsää, kun sää on ollut aika sateinen ja sumuinen. Lisäksi oon ollut vielä vähän flunssassa, jolloin lenkillekään ei oo tullut lähdettyä. No, ens viikolla alkaakin sit kielikoulu ja ajattelin hommata ens viikolla kans kuntosalikortin, jolloin aamupäiviinkin tulee ohjelmaa. Päivisin ja iltaisin oon katsellut netistä tv-sarjoja ja Michael Ceran leffoja. Superbad oli niiin hyvä! :D
Tänään pyöräilin aamulla 15 kilometrin lenkin hakien samalla isosta supermarketista kunnon täysjyväjauhoja. Pyörin kaupan jauhohyllyllä sanakirjan kanssa ja löysinkin kaikkien niiden mössöjauhojen keskeltä ruisjauhoja ja kokohyväjauhoja. Lisäksi ostin vielä leseitä ja seesaminsiemeniä. Ja hiivankin löysin. Sanakirjan avulla.
Pidinkin tässä oikein suomalaishenkisen aamupäivän leipoen kunnon sämpylöitä, jotka jopa onnistui hyvin! Kohosi hyvin ja maistuikin hyvältä. Samalla kuuntelin netistä YleX:ää ja sämpylää syödessäni join Apfelschorlea (omenamehuvissy-juoma, johon nää on täällä hulluna) Marimekon Unikko-lasista. Vaikkei koti-ikävä vaivaakkaan, on tälläiset tutut jutut välillä kivoja! :)
Tällä viikolla ois vielä ohjelmassa huomenna parin paikallisen tytön tapaaminen jossain läheisen kylän sportbarissa ja Oktober-fest matkan varausta. Tän kuun lopussa ois tarkotus matkata sinne festeille Müncheniin Anni-Lotan kanssa. Toivottavasi vaan löydetään majoitus pariksi yöksi kohtuu hinnalla, pari muutakin on meinaan hotellien varaustilanteen perusteella menossa just silloin Müncheniin...
Vähän on jopa ollut tylsää, kun sää on ollut aika sateinen ja sumuinen. Lisäksi oon ollut vielä vähän flunssassa, jolloin lenkillekään ei oo tullut lähdettyä. No, ens viikolla alkaakin sit kielikoulu ja ajattelin hommata ens viikolla kans kuntosalikortin, jolloin aamupäiviinkin tulee ohjelmaa. Päivisin ja iltaisin oon katsellut netistä tv-sarjoja ja Michael Ceran leffoja. Superbad oli niiin hyvä! :D
Tänään pyöräilin aamulla 15 kilometrin lenkin hakien samalla isosta supermarketista kunnon täysjyväjauhoja. Pyörin kaupan jauhohyllyllä sanakirjan kanssa ja löysinkin kaikkien niiden mössöjauhojen keskeltä ruisjauhoja ja kokohyväjauhoja. Lisäksi ostin vielä leseitä ja seesaminsiemeniä. Ja hiivankin löysin. Sanakirjan avulla.
Pidinkin tässä oikein suomalaishenkisen aamupäivän leipoen kunnon sämpylöitä, jotka jopa onnistui hyvin! Kohosi hyvin ja maistuikin hyvältä. Samalla kuuntelin netistä YleX:ää ja sämpylää syödessäni join Apfelschorlea (omenamehuvissy-juoma, johon nää on täällä hulluna) Marimekon Unikko-lasista. Vaikkei koti-ikävä vaivaakkaan, on tälläiset tutut jutut välillä kivoja! :)
Tällä viikolla ois vielä ohjelmassa huomenna parin paikallisen tytön tapaaminen jossain läheisen kylän sportbarissa ja Oktober-fest matkan varausta. Tän kuun lopussa ois tarkotus matkata sinne festeille Müncheniin Anni-Lotan kanssa. Toivottavasi vaan löydetään majoitus pariksi yöksi kohtuu hinnalla, pari muutakin on meinaan hotellien varaustilanteen perusteella menossa just silloin Müncheniin...
tiistai 7. syyskuuta 2010
Home sweet home
Täällä minä siis asustan.
Sinivalkoisessa Suomi-talossa. Täällä on kotoisaa. Aika skandinaavista. Ei ollenkaan tummaa puuta. Se on mukavaa.
Tää mun koti koostuu kolmesta kerroksesta ja minä asun kellarissa. Se on mukavaa, sillä siellä on aina tosi rauhallista. Mun huone on tosi kiva. Katsokaa vaikka. Oon niin onnellinen, että Inga on sisustanut koko talon kivasti. Mun huone on valkoinen, iso, kotoinen, käytännöllinen ja kaikkea sellaista mukavaa.
Ja mun huoneessa on takka! Syksymmällä ja talvella sit viimeistään sitä on varmasti kiva lämmitellä. Toivon kuitenkin, että täällä ois myös lattialämmitys. Tai en tie, onkohan talvella täällä niin kylmä, et sitä tarttis?
Mun huoneessa on myös tv, mutta sitä en oo jaksanut katsoa kertaakaan. Kun lapset on saatu nukkumaan, on vaan niin kiva olla hiljaisuudessa. Omaa rauhaa arvostaa ihan erilailla nykyään, ei uskoisi.
Pari plusjuttua tekee tästä vielä ekstrakivan:
1) Iso vaatekaappi, jonne saan kaikki haluamani vaatteet roikkuman henkareille. Tätä arvostan niin kovasti jaettuani vaatehuoneen vuosia kolmen sisaruksen kanssa (eikä niitä henkareita ollut ikinä tarpeeksi!) Säilytystilaa on muutenkin enemmän kuin riittävästi.
2) Oma vedenkeitin. Voi keitellä täällä itse iltaisin teetä. Tällä viikolla se on ollut erityisen mukavaa, kun oon ollut vähän flunssassa (juu ylläri, tarttui lapsista...)
3) Mun huoneen vieressä on iso kylppäri, jossa on sauna ja iiiihana sadevesisuihku.
4) Hyvä peitto sängyssä. Jätin kaihoisin mielin oman rakkaan ja superhyvän peittoni Suomeen varmana siitä, että sitä tulen kaipaamaan. No, eihän tää täällä oleva peitto tietty yhtä hyvä ole, mutta oikein toimiva yksilö. Se täytyy kyllä mainita pienenä outoutena täällä, et näillä ei oo sängyissä petauspatioita...
Kyllä minä viihdyn täällä. Oikein mukavasti olen kotiutunut.
ps. joo, olen kadottanut aktiivisesta suomi-sanavarastostani kaikki muut adjektiivit paitsi mukavan ja kivan. Echt schön! :D
Sinivalkoisessa Suomi-talossa. Täällä on kotoisaa. Aika skandinaavista. Ei ollenkaan tummaa puuta. Se on mukavaa.
Tää mun koti koostuu kolmesta kerroksesta ja minä asun kellarissa. Se on mukavaa, sillä siellä on aina tosi rauhallista. Mun huone on tosi kiva. Katsokaa vaikka. Oon niin onnellinen, että Inga on sisustanut koko talon kivasti. Mun huone on valkoinen, iso, kotoinen, käytännöllinen ja kaikkea sellaista mukavaa.
Ja mun huoneessa on takka! Syksymmällä ja talvella sit viimeistään sitä on varmasti kiva lämmitellä. Toivon kuitenkin, että täällä ois myös lattialämmitys. Tai en tie, onkohan talvella täällä niin kylmä, et sitä tarttis?
Mun huoneessa on myös tv, mutta sitä en oo jaksanut katsoa kertaakaan. Kun lapset on saatu nukkumaan, on vaan niin kiva olla hiljaisuudessa. Omaa rauhaa arvostaa ihan erilailla nykyään, ei uskoisi.
Pari plusjuttua tekee tästä vielä ekstrakivan:
1) Iso vaatekaappi, jonne saan kaikki haluamani vaatteet roikkuman henkareille. Tätä arvostan niin kovasti jaettuani vaatehuoneen vuosia kolmen sisaruksen kanssa (eikä niitä henkareita ollut ikinä tarpeeksi!) Säilytystilaa on muutenkin enemmän kuin riittävästi.
2) Oma vedenkeitin. Voi keitellä täällä itse iltaisin teetä. Tällä viikolla se on ollut erityisen mukavaa, kun oon ollut vähän flunssassa (juu ylläri, tarttui lapsista...)
3) Mun huoneen vieressä on iso kylppäri, jossa on sauna ja iiiihana sadevesisuihku.
4) Hyvä peitto sängyssä. Jätin kaihoisin mielin oman rakkaan ja superhyvän peittoni Suomeen varmana siitä, että sitä tulen kaipaamaan. No, eihän tää täällä oleva peitto tietty yhtä hyvä ole, mutta oikein toimiva yksilö. Se täytyy kyllä mainita pienenä outoutena täällä, et näillä ei oo sängyissä petauspatioita...
Kyllä minä viihdyn täällä. Oikein mukavasti olen kotiutunut.
ps. joo, olen kadottanut aktiivisesta suomi-sanavarastostani kaikki muut adjektiivit paitsi mukavan ja kivan. Echt schön! :D
maanantai 6. syyskuuta 2010
Paras päivä! vol.2
Ja lauantaihan jatkui vielä Karlsruhen reissunkin jälkeen...
Iltapäivä kului lasten kanssa pihalla leikkiessä; trampoliinilla, hiekkalaatikolla ja lentopalloa Lassen kanssa pelaten. Kjellin ja Rasmuksen lempipuuhaa on muuten hiekkakakkujen rikkominen. Näiden lasten kanssa ei siis paljoa hiekkalinnoja rakennella... :D Mutta kuten parhaaseen päivään kuuluu, lapset olivat lauantaina vaan tosi kivoja ja kaikki sujui hyvin! Vallan mukavaa.
Kun nämä mukavat lapset oli saatu nukkumaan, me lähdettiin Ingan kanssa Heilbronniin. Se on kaupunki noin puolen tunnin ajomatkan päässä täältä meiltä ja siellä oli lauantai-iltana mun käsittääkseni joku italialainen katujuhla. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki kaupungin kaupat, mukaanluettuna valvava ostoskeskus, olivat auki puoleenyöhön. Pääkadulla oli kaikenlaisia myyntikojuja ja lapsille huvipuistolaitteita.
Tunnelma Heilbronnissa oli aika mahtava! Ilta oli lämmin ja pimeä, mutta joka puolella loisti kaikenlaisia valoja ja ihmisiä oli tosi paljon liikkeellä. Italialainen livebändi soitti torilla ja kaikki ihmiset tuntuivat olevan hyvällä tuulella. Ja taivas oli täynnä tähtiä. Tuolla tuli vähän sellainen fiilis, kuin lapsuuden etelänmatkoilla illalla kaupungilta syömästä takas hotellille matkatessa.
Kierreltiin siinä sitten Ingan kanssa kauppoja ja käytiin pariin kertaan kahvilla. Niin ja hei, täällä on Starbuckseja, oujee! Starbucksissa voin jopa mä juoda kahvia. Tai frappucinoja, joissa on kahvia ehkä 1/10 ja loput kermaa/maitoo/suklaata... :D Sovittelin myös yhdessä hienostoliikkeessä sitä sellaista perinteistä Oktoberfest-asua, en sit tie, onko se joku saksalainen kansallisasu. Mut hauskaa se ainakin oli! Jos mulla olisi vähän enemmän ylimääräistä, olisin kyllä ostanut sen mekon. Vähän ois ollut hyvä naamiaisasu!
Ja sitten mentiin sovittelemaan yhteen optikkoliikkeeseen aurinkolaseja. Äitihän omi mun aurinkolasit ja ne jäi siis Suomeen. Kerroin tästä Ingalle ja myös siitä, kuinka kauan oon miettinyt RayBanin Aviatoreiden ostoa. Ja no, tuolta optikkoliikkeestä sellaiset sitten löytyi. Täydellisessä värissä ja merkittävällä 10 %:n alennuksella. Ja pienen harkinnan jälkeen, päätin ostaa ne. Asiaan saattoi ehkä vähän vaikuttaa se, että kello läheni kymmentä ja olin jo hiukkasen väsynyt. Myös Ingan yllytyksellä saattoi olla vähän vaikutusta... No, kyllä ne lasit on vielä näin maanantainakin tosi hienot! Ja klassikot.
Siinä sitten ton reissun jälkeen taisi Ingakin vähän väsähtää. Nimittäin tää meidän shoppailu riistäytyi vähän käsistä. Kaikki alkoi viattomasti tuikitarpeellisesta Tupperwaren parmesanimyllystä (:D). Sen sai hei 7 euroa halvemmalla, kuin normaalisti! Sitten mentiin jo takaisin ostoskeskukseen, jonka parkkihalliin meidän auto oli parkkeerattu. Ennen lähtöä mentiin käymään vielä yhdessä urheilukaupassa, jossa nopeasti selvisi, että kaikki kaupan tuotteet oli -20% jo alennetuistakin hinnoista viimeisen aukiolotunnin aikana. Minä istahdin sovituspenkille kovin väsyneenä ja naureskelin vain Ingan ostaessa ensin Converset. Sitten juoksukengät. Kaksi juoksupaitaa. Ja vielä takin. Mut hei, kaikki 20 %:n alennuksella. :D Kun käveltiin kaupasta ulos naureskellen ja kädet täynnä ostoskasseja, Inga muisti ostaneensa sillä reissulla jo aikaisemmin lähemmäs sadan euron paidan. Laskeskeltiin ostosten yhteissummaan yhteen, ja Inga tuli siihen tulokseen, että kotiin ei oo palaamista niin suurta summaa tuhlanneena. Käytiin siis palauttamassa se paita. :D
Ja sitten lähdettiin nopeasti kotiin Heilbronnista. Nauraen. Reissu oli hauska ja oltiinkin varmaan juuri sellaisia toiveasiakkaita näille kauppiaille. Vähän väsyneitä, jolloin pienetkin alennukset sai ostamaan kaikenlaista. No, tultiin kyllä siihen tulokseen kotimatkalla, että kaikki oli tarpeellista. Myös parmesanimylly. ;)
Kokonaisuudessaan siis paras päivä. Lapset oli kivoja, sain puhuttua saksaa, näin uusia kivoja paikkoja, tein mitä parhaimpia ostoksia... Oli hauskaa. Ja kallista.
Iltapäivä kului lasten kanssa pihalla leikkiessä; trampoliinilla, hiekkalaatikolla ja lentopalloa Lassen kanssa pelaten. Kjellin ja Rasmuksen lempipuuhaa on muuten hiekkakakkujen rikkominen. Näiden lasten kanssa ei siis paljoa hiekkalinnoja rakennella... :D Mutta kuten parhaaseen päivään kuuluu, lapset olivat lauantaina vaan tosi kivoja ja kaikki sujui hyvin! Vallan mukavaa.
Kun nämä mukavat lapset oli saatu nukkumaan, me lähdettiin Ingan kanssa Heilbronniin. Se on kaupunki noin puolen tunnin ajomatkan päässä täältä meiltä ja siellä oli lauantai-iltana mun käsittääkseni joku italialainen katujuhla. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki kaupungin kaupat, mukaanluettuna valvava ostoskeskus, olivat auki puoleenyöhön. Pääkadulla oli kaikenlaisia myyntikojuja ja lapsille huvipuistolaitteita.
Tunnelma Heilbronnissa oli aika mahtava! Ilta oli lämmin ja pimeä, mutta joka puolella loisti kaikenlaisia valoja ja ihmisiä oli tosi paljon liikkeellä. Italialainen livebändi soitti torilla ja kaikki ihmiset tuntuivat olevan hyvällä tuulella. Ja taivas oli täynnä tähtiä. Tuolla tuli vähän sellainen fiilis, kuin lapsuuden etelänmatkoilla illalla kaupungilta syömästä takas hotellille matkatessa.
 |
| Kovin hieno Oktober-fest mekkonen. |
 |
| ...vain ne litraset oluttuopit puuttuu! |
Ja sitten mentiin sovittelemaan yhteen optikkoliikkeeseen aurinkolaseja. Äitihän omi mun aurinkolasit ja ne jäi siis Suomeen. Kerroin tästä Ingalle ja myös siitä, kuinka kauan oon miettinyt RayBanin Aviatoreiden ostoa. Ja no, tuolta optikkoliikkeestä sellaiset sitten löytyi. Täydellisessä värissä ja merkittävällä 10 %:n alennuksella. Ja pienen harkinnan jälkeen, päätin ostaa ne. Asiaan saattoi ehkä vähän vaikuttaa se, että kello läheni kymmentä ja olin jo hiukkasen väsynyt. Myös Ingan yllytyksellä saattoi olla vähän vaikutusta... No, kyllä ne lasit on vielä näin maanantainakin tosi hienot! Ja klassikot.
 |
| Teräksen väriset sangar, ruskeat liukuvärjätyt linssit. Sopi myyjän ja Ingan mukaan just hyvin mun hiuksiin. Oli siis ostettava. |
Siinä sitten ton reissun jälkeen taisi Ingakin vähän väsähtää. Nimittäin tää meidän shoppailu riistäytyi vähän käsistä. Kaikki alkoi viattomasti tuikitarpeellisesta Tupperwaren parmesanimyllystä (:D). Sen sai hei 7 euroa halvemmalla, kuin normaalisti! Sitten mentiin jo takaisin ostoskeskukseen, jonka parkkihalliin meidän auto oli parkkeerattu. Ennen lähtöä mentiin käymään vielä yhdessä urheilukaupassa, jossa nopeasti selvisi, että kaikki kaupan tuotteet oli -20% jo alennetuistakin hinnoista viimeisen aukiolotunnin aikana. Minä istahdin sovituspenkille kovin väsyneenä ja naureskelin vain Ingan ostaessa ensin Converset. Sitten juoksukengät. Kaksi juoksupaitaa. Ja vielä takin. Mut hei, kaikki 20 %:n alennuksella. :D Kun käveltiin kaupasta ulos naureskellen ja kädet täynnä ostoskasseja, Inga muisti ostaneensa sillä reissulla jo aikaisemmin lähemmäs sadan euron paidan. Laskeskeltiin ostosten yhteissummaan yhteen, ja Inga tuli siihen tulokseen, että kotiin ei oo palaamista niin suurta summaa tuhlanneena. Käytiin siis palauttamassa se paita. :D
Ja sitten lähdettiin nopeasti kotiin Heilbronnista. Nauraen. Reissu oli hauska ja oltiinkin varmaan juuri sellaisia toiveasiakkaita näille kauppiaille. Vähän väsyneitä, jolloin pienetkin alennukset sai ostamaan kaikenlaista. No, tultiin kyllä siihen tulokseen kotimatkalla, että kaikki oli tarpeellista. Myös parmesanimylly. ;)
Kokonaisuudessaan siis paras päivä. Lapset oli kivoja, sain puhuttua saksaa, näin uusia kivoja paikkoja, tein mitä parhaimpia ostoksia... Oli hauskaa. Ja kallista.
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Paras päivä! vol.1
Lauantai 4.9. oli ihan huippu päivä aamusta yöhön asti!
Heräsin yllättäen ihan virkeänä viiden tunnin yöunien jälkeen seitsemältä (perjantaina oli ne synttärit), pakkailin Karlsruhen päiväreissua varten tarvittavat kamat kasaan. Aamupalan jälkeen koko perhe pakattiin autoon ja mut heitettiin juna-asemalle. Olin niin innoissani, oli niin kiva päästä yksin kiertelemään päiväksi isoon kaupunkiin! Ja sääkin oli ihan huippu, aurinko vaan paistoi.
Tunnin junamatkan jälkeen saavuin Karlsruhen aikas isolle Hauptbahnhofille, eli päärautatieasemalle. Asemalta ulos astuttuani marssin kunnon turistin lailla infopisteeseen, hommasin kaupungin kartan ja sain selville parhaat ostospaikat. Sellainen viitisen tuntia hurahtikin ihan mielettömän nopeasti kaupunkia ihastellessa, kaupoilla ja välillä kahvilla ja syömässä käyden.
Ja voih, Karlsruhe on todellakin niiiiin kiva! Tunnelma kaupungissa on niin keski-eurooppalainen; paljon kukkia (niin täällähän siis ihan kaikki kukat kukkii vielä täysillä) ja suihkuläheitä, puistoja ja aukioita, pieniä kujia, vanhoja ja uusia taloja sekaisin, joka puolella kahviloita... Ihan huippua! Ja erityisesti muuten leipomoita Karlsruhessakin oli paljon ja hinnat niissä on enemmän kuin ok.
Ja niin, sitten ne ostokset. Vaatteiden osalta tarjonta on melkolailla samanlaista kuin Suomessakin. Olihan siellä nyt tietty enemmän kaikkia kauppoja ja paljon sellaisia ketjuja, joita ei Suomessa oo (Promod, Pimkie etc.). Niin ja tietty H&M joka nurkalla. Kuitenkaan mitään maatamullistavaa ei siltä osin ollut. Tai sit vaan ajattelin niin, koska enemäpää vaatteitahan mä en oikeastaan tarvitse..... No, mut yksi college-paita nyt tarttui kuitenkin mukaan. Ei mulla oo sellaista täällä, ei oikeesti oo! :D
Mutta voi veljet sitä kenkä- ja laukkutarjontaa! Oikeasti. Miksi Suomesta ei löydy ikinä mitään niiiiin kivaa? Miksi suomalaiset ostaa vaan tylsiä kenkiä, jolloin kaupoissakin on tylsiä kenkiä. No, täällä ei kuitenkaan ollut paljoakaan tylsiä kenkiä. Vietin yhdessäkin valtavassa kenkätavaratalossa (!) varmaan tunnin ja yhdessä vaiheessa seisoinkin jo kolmen kenkälaatikon kanssa valmiina menemään kassalle. No, sain kuitenkin karsittua yhteen pariin. Syysnilkkurit lämpöisellä vuorella, järkevällä korolla ja no, ihan sikahienot noin muuten vaan! Sellaiset luistinkengät! :D
Sitten mun oli vähän pakko ostaa edulliset perusballerinat, koska omat ballerinat hiersi jo heti aamusta niiin paljon. Pakko-ostos! Ja sitten. Menin FootLockeryyn. Ja näin siellä punaiset Conversen light acousticit varrettomina. 39,99 euroa. Ja mun koossa. Ainakin Anni-Lotta ja äitikin varmaan tietää, kuinka kauan oon jauhanut punaisista varrettomista Converseista ja nyt mulla on ne! Oon ihan superiloinen! Ja heei, ne on oikein käytännölliset myös täällä lasten kanssa ollessa. Ja hyvät jalkaan. Ja puolet halvemmat kuin Suomessa. Oikein oikeutettu ostos siis.
Parien sukkahousuostosten ja tarpeellisten hiustenhoitojuttujen löytämisen jälkeen olinkin sitten kolmen aikaan valmis lähtemään kotia kohti. Vaikka kyllä tuolla saisi aikaa kulumaan helposti pari päivääkin. Suunnistin itseni kartan kanssa takaisin asemalle, hommasin itselleni lipun junaan ja pienen harhailun (ja infopisteellä käynnin) jälkeen löysin itseni oikeeseen junaan. Ja nukuin koko tunnin matkan Eppingeniin.
Niin onnistunut reissu.
Heräsin yllättäen ihan virkeänä viiden tunnin yöunien jälkeen seitsemältä (perjantaina oli ne synttärit), pakkailin Karlsruhen päiväreissua varten tarvittavat kamat kasaan. Aamupalan jälkeen koko perhe pakattiin autoon ja mut heitettiin juna-asemalle. Olin niin innoissani, oli niin kiva päästä yksin kiertelemään päiväksi isoon kaupunkiin! Ja sääkin oli ihan huippu, aurinko vaan paistoi.
Tunnin junamatkan jälkeen saavuin Karlsruhen aikas isolle Hauptbahnhofille, eli päärautatieasemalle. Asemalta ulos astuttuani marssin kunnon turistin lailla infopisteeseen, hommasin kaupungin kartan ja sain selville parhaat ostospaikat. Sellainen viitisen tuntia hurahtikin ihan mielettömän nopeasti kaupunkia ihastellessa, kaupoilla ja välillä kahvilla ja syömässä käyden.
 |
| Katsokaa nyt, kukkia. Ja aurinkokin paistaa. Oli ihan kuuma. |
Ja voih, Karlsruhe on todellakin niiiiin kiva! Tunnelma kaupungissa on niin keski-eurooppalainen; paljon kukkia (niin täällähän siis ihan kaikki kukat kukkii vielä täysillä) ja suihkuläheitä, puistoja ja aukioita, pieniä kujia, vanhoja ja uusia taloja sekaisin, joka puolella kahviloita... Ihan huippua! Ja erityisesti muuten leipomoita Karlsruhessakin oli paljon ja hinnat niissä on enemmän kuin ok.
Ja niin, sitten ne ostokset. Vaatteiden osalta tarjonta on melkolailla samanlaista kuin Suomessakin. Olihan siellä nyt tietty enemmän kaikkia kauppoja ja paljon sellaisia ketjuja, joita ei Suomessa oo (Promod, Pimkie etc.). Niin ja tietty H&M joka nurkalla. Kuitenkaan mitään maatamullistavaa ei siltä osin ollut. Tai sit vaan ajattelin niin, koska enemäpää vaatteitahan mä en oikeastaan tarvitse..... No, mut yksi college-paita nyt tarttui kuitenkin mukaan. Ei mulla oo sellaista täällä, ei oikeesti oo! :D
Mutta voi veljet sitä kenkä- ja laukkutarjontaa! Oikeasti. Miksi Suomesta ei löydy ikinä mitään niiiiin kivaa? Miksi suomalaiset ostaa vaan tylsiä kenkiä, jolloin kaupoissakin on tylsiä kenkiä. No, täällä ei kuitenkaan ollut paljoakaan tylsiä kenkiä. Vietin yhdessäkin valtavassa kenkätavaratalossa (!) varmaan tunnin ja yhdessä vaiheessa seisoinkin jo kolmen kenkälaatikon kanssa valmiina menemään kassalle. No, sain kuitenkin karsittua yhteen pariin. Syysnilkkurit lämpöisellä vuorella, järkevällä korolla ja no, ihan sikahienot noin muuten vaan! Sellaiset luistinkengät! :D
Sitten mun oli vähän pakko ostaa edulliset perusballerinat, koska omat ballerinat hiersi jo heti aamusta niiin paljon. Pakko-ostos! Ja sitten. Menin FootLockeryyn. Ja näin siellä punaiset Conversen light acousticit varrettomina. 39,99 euroa. Ja mun koossa. Ainakin Anni-Lotta ja äitikin varmaan tietää, kuinka kauan oon jauhanut punaisista varrettomista Converseista ja nyt mulla on ne! Oon ihan superiloinen! Ja heei, ne on oikein käytännölliset myös täällä lasten kanssa ollessa. Ja hyvät jalkaan. Ja puolet halvemmat kuin Suomessa. Oikein oikeutettu ostos siis.
 |
| Kauppakuja. |
Parien sukkahousuostosten ja tarpeellisten hiustenhoitojuttujen löytämisen jälkeen olinkin sitten kolmen aikaan valmis lähtemään kotia kohti. Vaikka kyllä tuolla saisi aikaa kulumaan helposti pari päivääkin. Suunnistin itseni kartan kanssa takaisin asemalle, hommasin itselleni lipun junaan ja pienen harhailun (ja infopisteellä käynnin) jälkeen löysin itseni oikeeseen junaan. Ja nukuin koko tunnin matkan Eppingeniin.
Niin onnistunut reissu.
Partypartyparty
 |
| Auf uns und S... |
Näiden tyttöjen parhaat kaverit, joiden kanssa mäkin oon nyt tässä edellisinä viikonloppuina liikkunut, oli järjestäneet juhlille kaikenlaista ohjelmaa, ja sit synttärisankarit järjesti itse juhlat. Ne oli varanneet jonkun urheiluseuran talon, jonka sitten olivat koristelleet etc. Ja mainitsemisenarvoista näissä juhlissa oli tarjoilu; hotdoggeja, sipsejä ja suolatikkuja (nää syö täällä tosi paljon kaikkia bretzelimuunnelmia) ja avoin baari. Siis juhlissa oli ihan baaritiski, mistä jokainen sai käydä tilaamassa mitä vain nyt halusi. Ja synttärisankarit oli siis hommanneet kaikki juomat. Tää on kai ihan yleinen käytäntö synttäreillä Saksassa. Ei varmaan tullut ihan halvaksi! Juhlissa oli meinaan kevyen arvion mukaan ainakin yli 60 ihmistä...
Ja myös huonoa musiikkia! :D Nää saksalaiset on jotenkin ihan rakastuneita niihin schalager-lauluihinsa. Onhan ne joo ihan tarttuvia ja näin, mut samalla tavalla, mitä Paula Koivuniemen hitit on. :D Juhlissa pääsin taas tutustumaan uusin saksalaisiin ja silleen. Mut on kyllä tosissaan vähän vaikea seurata näiden tyyppien keskustelua, kun puhe on kohtalaisen nopeeta, murteellista ja musiikki pauhaa täysillä korvan juuressa. Nooo, ihan vaan nyökyttelyllä ja hymyilyllä sitä mentiin. Ja englannilla kans.
Mut työnteko haittaa todellakin vapaa-ajanviettoa. Olin meinaan puolenyön aikaan jo niin väsynyt, ettei mitään rajaa. Johonkin yhteen asti sit sinnittelin ja sit kävelin yhden tytön kans (päkiät niiiiin kipeinä korkeista koroista!) Elsenzin keskustaan ja siitä sit toinen näistä synttärisankareista ja sen poikaystävä halusivat ehdottomasti saattaa mut kotiin asti. Tosi kiva, eksyttiinkin siinä matkalla, kun puhuttiin niin kovasti :D.
Sellaista. Kyselin lauantaina Svenjalta, oliko juhlat jatkuneet pitkään ja oli, Svenja oli ollut kotona joskus aamulla... :D No mut hei, puolustuksekseni voin sanoa, että mulla oli lauantaina herätys seiskalta!
Ps. Jesse, sori. Ei näissä juhlissa kukaan ottanut oikein kuvia, niin en mäkään sit viittinyt räpsiä kuvia kaikista tytöistä sulle! :( Mut on täällä blondeja!
perjantai 3. syyskuuta 2010
Heute
Tänään olen...
- Herännyt 06.40, noussut sängystä viisi minsaa myöhemmin ja kavunnut keittiöön aamupalalle.
- Toivottanut kaikille lapsille hyvää päiväkotipäivää. Kjellkin oli siis jo terve tänään!
- Lainannut taas Ingan superpyörää ja lähtenyt ''turvallisempaa reittiä'' Eppingeniin.
- Huomannut yllättäen olevani keskellä jotain ihme kylää, joka ei kyllä ollut Eppingen.
- Löytänyt tienviitan, jossa lukee Eppingen 5km.
- Pyöräillyt saakelin moottoritien vartta Eppingeniin. Rekkojen ja super-Audien kiitäessä ohi.
- Kierrellyt ruokakaupoissa ja ihmetellyt kaiken halpuutta. Me ajatellaan, et Lidlin 2 litran limsat on halpoja Suomessa, mitä ne nyt maksaa, reilun euron. Täällä ne samat pullot on 39 senttiä.
- Löytänyt sikakivan parkatakin Espritiltä (tän kaupungin melkeinpä ainoasta kunnon vaatekaupasta). Mut jätin sen mietintään. 80 euroa on aika paljon.
- Ostanut tän illan synttärisankaritytöille, joiden nimiä en edes muista, synttärilahjat ja paketoinut ne kivasti.
- Tuskaillut pyöräillessäni kotiin sitä, miten keinonahkatakit on maailman epämukavimpia vaatteita. Vähän saattoi tulla kuuma!
- Tuskaillut sitä, miten Eppingenistä tai Elsenzissä ei käy missän Visa Electron. En saa edes nostettua rahaa sillä. Siksi oonkin toivonut, et mun paikallinen pankkikortti tulisi pian ja että saisin pian siirrettyä sille tilille rahaa Suomi-tililtä. Kauankohan se rahojen siirtyminen kestää?
- Hyppinyt trampoliinilla ja pelannut paljon lentopalloa Lassen kanssa. Ja Lassen säännöillä, joista en ymmärtänyt mitään.
- Liimaillut futiksen MM-kisapelaajien tarroja tarrakirjaan.
Tänään aion vielä...
- Laittaa iltapalaa kuuden aikaan leikkikaverilta palaaville pojille ja Ingalle sekä töistä palaavalle Christianille.
- Viikkailla pyykkejä.
- Lähteä seitsemän aikaan synttärijuhlille.
- Varmistaa huomisen junat Karlsruheen. Yhdeksän aikaan olisi kyllä varmaan parasta jo lähteä.
- Tulla järkevään aikaan kotiin (ehkä), jotta jaksaisin sit tosiaan lähteä sinne Karlsruheen. Ja etten nukahtaisi sinne junaan.
- Herännyt 06.40, noussut sängystä viisi minsaa myöhemmin ja kavunnut keittiöön aamupalalle.
- Toivottanut kaikille lapsille hyvää päiväkotipäivää. Kjellkin oli siis jo terve tänään!
- Lainannut taas Ingan superpyörää ja lähtenyt ''turvallisempaa reittiä'' Eppingeniin.
- Huomannut yllättäen olevani keskellä jotain ihme kylää, joka ei kyllä ollut Eppingen.
- Löytänyt tienviitan, jossa lukee Eppingen 5km.
- Pyöräillyt saakelin moottoritien vartta Eppingeniin. Rekkojen ja super-Audien kiitäessä ohi.
- Kierrellyt ruokakaupoissa ja ihmetellyt kaiken halpuutta. Me ajatellaan, et Lidlin 2 litran limsat on halpoja Suomessa, mitä ne nyt maksaa, reilun euron. Täällä ne samat pullot on 39 senttiä.
- Löytänyt sikakivan parkatakin Espritiltä (tän kaupungin melkeinpä ainoasta kunnon vaatekaupasta). Mut jätin sen mietintään. 80 euroa on aika paljon.
- Ostanut tän illan synttärisankaritytöille, joiden nimiä en edes muista, synttärilahjat ja paketoinut ne kivasti.
- Tuskaillut pyöräillessäni kotiin sitä, miten keinonahkatakit on maailman epämukavimpia vaatteita. Vähän saattoi tulla kuuma!
- Tuskaillut sitä, miten Eppingenistä tai Elsenzissä ei käy missän Visa Electron. En saa edes nostettua rahaa sillä. Siksi oonkin toivonut, et mun paikallinen pankkikortti tulisi pian ja että saisin pian siirrettyä sille tilille rahaa Suomi-tililtä. Kauankohan se rahojen siirtyminen kestää?
- Hyppinyt trampoliinilla ja pelannut paljon lentopalloa Lassen kanssa. Ja Lassen säännöillä, joista en ymmärtänyt mitään.
- Liimaillut futiksen MM-kisapelaajien tarroja tarrakirjaan.
Tänään aion vielä...
- Laittaa iltapalaa kuuden aikaan leikkikaverilta palaaville pojille ja Ingalle sekä töistä palaavalle Christianille.
- Viikkailla pyykkejä.
- Lähteä seitsemän aikaan synttärijuhlille.
- Varmistaa huomisen junat Karlsruheen. Yhdeksän aikaan olisi kyllä varmaan parasta jo lähteä.
- Tulla järkevään aikaan kotiin (ehkä), jotta jaksaisin sit tosiaan lähteä sinne Karlsruheen. Ja etten nukahtaisi sinne junaan.
torstai 2. syyskuuta 2010
Yksinhuoltajaäidin arkea Kjellin kanssa part.2
Eli mun ja Kjellin yhteiselo jatkui myös tänään. Ei poika nyt varsinaisesti enää kipeä ollut, mut parempi oli jäädä kotiin, kun mennä tartuttamaan koko päiväkodillinen pikkulapsia. Mä olin jo aamulla herätessäni sängyssä miettinyt valmiiksi, että kun vanhemmat ovat pääseet töihin, kaikki lapset päiväkodissa ja keittiö siivottu, meen takaisin nukkumaan. Jostain kumman syystä väsytti ihan sikana silloin puoli seitsemän...
No sainkin sitten seurakseni kovin pireän Kjellin ja me lähdettiin samalla ovenavauksella kuin kaikki muutkin ulos kärryttelemään. Ja kuulkaas, reilut kolme tuntia päästeltiin menemään! Käytiin eilen juoksemassa Ingan kanssa sellainen 10 kilsan lenkki, joka mentiin tänään Kjellinkin kans. Nähtiin matkalla vaikka mitä hienoa; tosi innokkaita vuohia, valtavan isoja ja limaisia etanoita ja hevosia. Sit me syötiin vähän keksiä ja Kjell otti puolen tunnin verran myös vähän lepoa. Kun päästiin takas näille omille kulmille, päätettiin ihan selkeästi yhteistuumin mennä vielä kiertelmään tätä Elsenziä. Käytiin kääntämässä futiskentällä ja leikkipuistossa. Tän kylän suurensuuri järvikin nähtiin. Kaiken tän jälkeen oltiin vähän nälkäisiä, ja tultiinkin kotiin syömään ja pesemään pyykkiä.
Me molemmat tiedettiin kuitenkin, ettei tälläistä superkaunista ja aurinkoista päivää tuhlata sisällä ja niinpä me mentiinkin takas pihalle. Leikitiin hiekkalaatikolla, meinattiin melkein syödä jotain sottaavia marjoja ja käytiin katsomassa kaivinkoneita. Sit Inga tulinkin jo kotiin ja käytiin hakemassa kiukuttelevat isoveljet päiväkodista. Tässä vaiheessa kaikki oli jo vähän väsyneitä.
Tälläistä tänään Kjellin kans. Kivaa oli! Toivotaan kuitenkin molemmat, että Kjell olisi jo huomenna terve. Kjell kaipaa päiväkotikavereitaan ja mun pitäis päästä ostamaan huomisien juhlien synttärisankareille lahjat Eppingenistä. Ja ehkä vähän nukkkua aamulla pidempään.
 |
| Klo 8.14 Elsenz |
No sainkin sitten seurakseni kovin pireän Kjellin ja me lähdettiin samalla ovenavauksella kuin kaikki muutkin ulos kärryttelemään. Ja kuulkaas, reilut kolme tuntia päästeltiin menemään! Käytiin eilen juoksemassa Ingan kanssa sellainen 10 kilsan lenkki, joka mentiin tänään Kjellinkin kans. Nähtiin matkalla vaikka mitä hienoa; tosi innokkaita vuohia, valtavan isoja ja limaisia etanoita ja hevosia. Sit me syötiin vähän keksiä ja Kjell otti puolen tunnin verran myös vähän lepoa. Kun päästiin takas näille omille kulmille, päätettiin ihan selkeästi yhteistuumin mennä vielä kiertelmään tätä Elsenziä. Käytiin kääntämässä futiskentällä ja leikkipuistossa. Tän kylän suurensuuri järvikin nähtiin. Kaiken tän jälkeen oltiin vähän nälkäisiä, ja tultiinkin kotiin syömään ja pesemään pyykkiä.
 |
| Mun suloinen kärryttelykaveri. |
Me molemmat tiedettiin kuitenkin, ettei tälläistä superkaunista ja aurinkoista päivää tuhlata sisällä ja niinpä me mentiinkin takas pihalle. Leikitiin hiekkalaatikolla, meinattiin melkein syödä jotain sottaavia marjoja ja käytiin katsomassa kaivinkoneita. Sit Inga tulinkin jo kotiin ja käytiin hakemassa kiukuttelevat isoveljet päiväkodista. Tässä vaiheessa kaikki oli jo vähän väsyneitä.
Tälläistä tänään Kjellin kans. Kivaa oli! Toivotaan kuitenkin molemmat, että Kjell olisi jo huomenna terve. Kjell kaipaa päiväkotikavereitaan ja mun pitäis päästä ostamaan huomisien juhlien synttärisankareille lahjat Eppingenistä. Ja ehkä vähän nukkkua aamulla pidempään.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Yksinhuoltajaäidin arkea Kjellin kanssa
Kjell on ollut tässä pari päivää kipeä. Räkä valuu ja tänään ja eilen se oksensikin aamulla. Se on siis tarkoittanut sitä, että mun työpäivät on alkaneet seiskalta aamulla aamupalalla, jonka jälkeen vanhemmat on lähteneet isoveljien kans ja jättäneet mut ja parkuvan Kjellin kotiin.
Tänäkin aamuna liian lyhyiden yöunien ja aamupalajugurin jälkeen Kjell parkui mun sylissä. Parkui viisi minuuttia, parkui kymmenen. Räkä vaan lensi ja ainoastaan yskänpuuskat keskeytti sen. Mikään ei auttanut, ei edes se, että mentiin ikkunaan katsomaan kaivuria. Yleensä se auttaa aina. Der Bagger, sen oon oppinut täällä. No, siispä pakkasin tämän herttaisen paketin rattaisiin ja lupasin kärräillä meidät leikkipuistoon.
Siinä sit puoli kahdeksasta yhdeksään kierreltiin tätä kylää ympäri ämpäri. Kjell oli hiljaa, minä olin tyytyväinen. Win-win-situation! Ja no, saatiinpahan ainakin raitista ilmaa ja liikuntaa. Ei meinaan oo ihan kevyttä työntää niitä rattaita näitä mäkiä ylös! (no okei, on täällä sit tietty yllättäen myös alamäkiä...) Ja aamulla oli kyllä tosi mukava olla ulkona; oli vielä viileätä ja sellainen syksyinen usva leijaili joka puolella. Tänään kyllä huomas, että on se syksy tännekin tulossa. On siis ihan pakko päästä ostamaan syyskengät. Ja ehkä takkikin. Ja neuleita. Ja mitäs vielä...
Kaksivuotiaat on siitä aika haastellisia, että niillä on harvoin kykyä keskittyä mihinkään 30 sekunttia kauempaa. Kjell on juuri sellainen. Aamupäivä menikin siis ylös, alas ja ympäri tätä taloa mentäessä. Ja sit vähän syödessä ja juodessa. ''Tinken'', sanoo Kjell (drinken=juoda). Ja pyykkiä pestessä.
Kahdentoista aikaan Kjell ja myös lapsenvahti olivat aika valmiita jo päiväunille, mut Kjell oli asiasta erimieltä. Siksi me lähdettiinkin taas ulos. Puolitoista tuntia rattailla ympäriinsä ja Inga olikin jo kotona! Haettiin isoveljet päiväkodista ja sit mentiin vihdoin päiväunille!
Tälläistä meillä on Kjellin kans ollut pari päivää. Iltapäivät ollaan sit kaikki yhdessä. Onneks Kjell on tosi hyvätuulinen poika ja me tullaan hyvin toimeen keskenämme. Ollaan varmaan niin samalla tasolla. On kyllä aikamoinan ihme kyllä, jos mulla ei pian ole kans flunssaa. Sen verran monet aivastukset oon saanut päälleni ja räät pyyhkinyt.
Tänäkin aamuna liian lyhyiden yöunien ja aamupalajugurin jälkeen Kjell parkui mun sylissä. Parkui viisi minuuttia, parkui kymmenen. Räkä vaan lensi ja ainoastaan yskänpuuskat keskeytti sen. Mikään ei auttanut, ei edes se, että mentiin ikkunaan katsomaan kaivuria. Yleensä se auttaa aina. Der Bagger, sen oon oppinut täällä. No, siispä pakkasin tämän herttaisen paketin rattaisiin ja lupasin kärräillä meidät leikkipuistoon.
Siinä sit puoli kahdeksasta yhdeksään kierreltiin tätä kylää ympäri ämpäri. Kjell oli hiljaa, minä olin tyytyväinen. Win-win-situation! Ja no, saatiinpahan ainakin raitista ilmaa ja liikuntaa. Ei meinaan oo ihan kevyttä työntää niitä rattaita näitä mäkiä ylös! (no okei, on täällä sit tietty yllättäen myös alamäkiä...) Ja aamulla oli kyllä tosi mukava olla ulkona; oli vielä viileätä ja sellainen syksyinen usva leijaili joka puolella. Tänään kyllä huomas, että on se syksy tännekin tulossa. On siis ihan pakko päästä ostamaan syyskengät. Ja ehkä takkikin. Ja neuleita. Ja mitäs vielä...
 |
| Kjell ihan vähän vain katsoo Suomi-Saksa-Suomi -sanakirjaa. |
Kaksivuotiaat on siitä aika haastellisia, että niillä on harvoin kykyä keskittyä mihinkään 30 sekunttia kauempaa. Kjell on juuri sellainen. Aamupäivä menikin siis ylös, alas ja ympäri tätä taloa mentäessä. Ja sit vähän syödessä ja juodessa. ''Tinken'', sanoo Kjell (drinken=juoda). Ja pyykkiä pestessä.
Kahdentoista aikaan Kjell ja myös lapsenvahti olivat aika valmiita jo päiväunille, mut Kjell oli asiasta erimieltä. Siksi me lähdettiinkin taas ulos. Puolitoista tuntia rattailla ympäriinsä ja Inga olikin jo kotona! Haettiin isoveljet päiväkodista ja sit mentiin vihdoin päiväunille!
Tälläistä meillä on Kjellin kans ollut pari päivää. Iltapäivät ollaan sit kaikki yhdessä. Onneks Kjell on tosi hyvätuulinen poika ja me tullaan hyvin toimeen keskenämme. Ollaan varmaan niin samalla tasolla. On kyllä aikamoinan ihme kyllä, jos mulla ei pian ole kans flunssaa. Sen verran monet aivastukset oon saanut päälleni ja räät pyyhkinyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)