Prost!

München ja Oktoberfestit on nyt nähty. Tässä vähän raporttia.

Tiistaina...

- Heräsin 05.55 ja olin sateisella Eppingenin juna-asemalla 07.05. Vaihdoin junaa kolmen minuutin vaihtoajalla ensin Heilbronnissa, jonka jälkeen viiden minuutin vaihtoajalla Stuttgartissa. Onneksi laitoin tennarit jalkaan.

- Münchenin päärautatieasemalla ei voinut olla hymyilemättä - niin monet lederhosenit ja dirndlit näin junasta astuttua. Aihetta iloon oli myös siinä, että näin Anni-Lotan pitkästä aikaa ja sain puhua ja kuunnella suomea!

- YMCA:n hostelli osoittautui loistovalinnaksi; siisti, keskellä kaupunkia, hyvä palvelu, edullinen ja hintaan sisältyi aamupala.

- Kierreltiin ympäri Münchenin ydinkeskustaa koko iltapäivä. Löydettiin tosi monta vaate- ja kenkäkauppaa. Ja aivan ihana lounaspaikkakin. Ja Anni-Lotta löysi myös oman dirndlinsä. Tosi hienon sellaisen. Ja pienen painostuksen jälkeen se myös osti sen. Ja pari muutakin juttua.

- Illaksi ostettiin viinipullo. Ja tarkastettiin vielä kaupassa, että se on kierrekorkillinen. Hotellilla se ei ollutkaan enää kierrekorkillinen. Eikä Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen -hostellin respasta jostain kumman syystä löytynyt pullonavaajaa. Onneksi mulla oli mukana vyö.

Seija-mummu, tää on se sun vanha vyö! Kovassa käytössä on ollut, pullokin saatiin sillä auki.

- Illalla lähdettiin etsimään Oktoberfest-meininkejä kaupungilta. Dirndleihin tietty pukeutuneina. Ei löydetty muuta, kuin erotiikkabaareja ja döner-kebab-ravintoloita (ja meihin ei jostain kumman syystä iskenyt tämä tarjonta). Törmättiin myös porukkaan australialaisia turisteja lederhoseneissaan. Luin muuten jostakin, että australialaiset ja japanilaiset ovat suurimmat turistiryhmät Oktoberfesteilla! Lopulta päädyttiin pieneen kivaan ravintola/baariin syömään pitsaa ja juomaan sangriaa. Ja ennen yhtätoista jo nukkumaan. Mutta kun niiiiin väsytti.

Sain aussipojalta kukkasen (olin aivan kunnolla, Santeri!) Ja matkustin metrolla. Ja sade kasteli hiukset.

Keskiviikkona

- Aloitettiin päivä tosi hyvällä aamiaisella, johon kuului mukaan vielä eväspaketti (saksalaiset ja aamupalabuffet....) ja sen jälkeen otettiin suunnaksi Münchenin olympiakylä. Aika surkea sumuisen sateinen sää vähän masensi ja olympiakylään tutustuminen jäi aika pintapuoliseksi. No isolta ja hienolta alue vaikutti.

- Olympiakylän vieressä oli kuitenkin aivan uusi BMW-museo, joka oli jo rakennuksena aika upea. Oli ne autot ja moottoripyörätkin aika hienoja.

Löysin Oskarillekin jo oman sopivan bemarin! Tai Aleksille, miten vaan.

- Saatettiin myös löytää jälleen uusi ostoskeskus, josta saattoi tarttua minunkin matkaani ikioma dirndl (tiistain mekko oli siis vain lainassa). 80 euroa kirpaisi kyllä hiukan, mutta onhan se mekko loistava matkamuisto ja kaikkien tulevien naamiaisten asu! 

- Iltapäivällä iskettiinkin molemmat mekkosemme päälle ja otettiin suunnaksi Oktoberfest. Ja paljastuikin, että juhla-alue oli noin kilometrin kävelymatkan päästä meidän hostellilta...

- Matkalla jokin mies tuli kysymään, että saisiko hän ottaa meistä kuvia. Mies paljastui ammattivalokuvaajaksi, joka teki valokuvakirjaa Oktoberfest-vierailijoista. Valkoisen kankaan edessä meistä otetiin sitten yhteiskuvia ja yksittäisiä kuvia. Selailin muuten miehen edellistä kuvakirjaa Anni-Lottaa odottaessani, ja kirjassa oli kuvia niin Penelope Cruzista kuin Jude Lawstakin.

Näin hyvältä näytettiin!

- Itse Oktoberfest-alue paljastui aivan valtavaksi huvipuistoksi! Laitteita oli alueella paaaaljon ja voi veljet, kuinka hurjia ne olivat. Kaikenlaisia kojuja oli tietenkin myös paljon, erityisesti paahdettuja manteleita myytiin paljon sekä sellaisia koristeltuja sydänpipareita, joita laitettiin sitten kaulaan roikkumaan.

- Jokaisella suuremmalla saksalaisella panimolla (ilmeisesti 12 kipaletta näitä on) oli oma telttansa alueella. Tai no teltta ja teltta, nyt olisi kyllä vähän väärin puhua mistään kaljateltoista - nämä teltat olivat nimittäin valtavia, tuhansia ihmisiä vetäviä upeita ja hienosti koristeltuja rakennuksia.

Löwenbraunin telttaa.

 - Kaikki teltat, joissa kävimme, olivat huolella koristeltuja ja jokaisessa oli bändi soittamassa. Kaikki pöydät olivat tosin jo varattuja neljän aikaan paikalle saapuessamme, joten meidän osaksemme jäi tosiaan ihmetellä niitä valtavia oluttuppeja (hyi, olut on pahaa!) ja nauttia tunnelmasta.

Jostakin teltasta. Ja vielä oli aika aikaista ja tyhjää.

Bretsel maistui!

-Mutta voi, taas iski väsymys. Oikeasti, tytöt on Oktoberfesteillä ja aivan kuolemanväsyneitä. Otettiinkin suunnaksi jossain vaiheessa iltaa hotelli ja sen jälkeen intialainen ravintola. Ja sen jälkeen teekupposet ja nukkumaan. Puoli yhdentoista aikaan. (Eihän tälläista melkein kehtaa edes kirjoittaa kertomukseen Oktoberfesteista!) Mutta puolustukseksemme voin sanoa, että oli pitkä päivä takana. Ja vähän flunssaakin. Ja muutenkin oon tottunut menemään nukkumaan siinä suurinpiirtein kymmenen aikaan... :D

Näin rankkaa oli Oktoberfesteillä. Anni-Lotta tässä kunnossa jo seitsemän aikaan.

Torstaina...

- Saattelin Anni-Lotan juna-asemalle jo yhdentoista aikaan, jonka jälkeen kiertelin päämäärättömästi ympäri kaupunkia nelisen tuntia. Mitään en viitsinyt enää ostaa, sen verran olin saanut rahaa jo palamaan. Oli siis melkein vähän tylsää. Jonkun juutalaismuseon löysin kyllä.

Tälläisia suloisia taloja on täällä paljon. Tämä yksilö löytyy Münchenin raatihuoneen lähettyviltä.

- Hiukkasen ennen neljää lähti minun oma junani kohti Stuttgartia. Ja vieressäni istui vanha, hieman nuhjuinen nainen, jolla oli mukanaan valtava surffilauta. 

- Juna Münchenistä lähti vartin myöhässä ja Stuttgartissa minulla olisi ollut vaihtoaikaa vain seitsemän minuuttia. Ei siis jostain kumman syystä auttanut täysiä laiturille juokseminen ja näin ollen missasin seuraavan junani. Oh Mann!

- Onnekseni Stuttgartin juna-asemalla oli samana päivänä ollut valtava mielenosoitus/mellakka, jonka takia koko asema oli aivan jumissa ja täynnä poliiseja ja vartioita. Mitkään infotaulut eivät toimineet ja laitureilla ei päässyt liikkumaan ilman tarkastuksia. Ja minulla oli kännykästä akku loppu, enkä voinut soittaa Ingalle.

- Oikeasti onnekseni vanha ystävällinen herrasmies tuli auttamaan minua ja selvisin junaan kohti Heilbronnia. Ja Heilbronnissa löysin vielä junan Eppingeniinkin. Ja Eppingenin junassa oli onnekseni ystävällinen nainen, joka lainasi minulle puhelintaan, jotta pystyin soittamaan Ingalle, että tulossa ollaan! Ja selvisinkin sitten kotiin.

Kaikenkaikkiaan oikein mukava reissu! Oli aivan mahtavaa nähdä Anni-Lottaa ja puhua ilman sanavarastorajoitteita. Tästä on taas hyvä jatkaa ja alkaa odottamaan seuraavaa reissua. :)