Vastoinkäymisiä

Eilen illalla koin tämän reissun ensimmäisen suuren vastoinkäymisen. Olin musertua. Ihan melkein itketti. En saanut unta.

Tätä hirveää kohtausta ennen juttelin Facebookissa Englannissa aupaireilevan Even kanssa siitä, millaisia ruokia ollaan tässä viime aikoina syöty. No, rasvaisia molemmat tietty. Minä erityisesti leivonnaisia. Olen kuitenkin ajatellut koko ajan, ettei minulla ole aihetta huoleen - olenhan sentään harrastanut täällä enemmän liikuntaa kuin Suomessa moniin aikoihin! No, ennen nukkumaanmenoa ajattelin kuitenkin sovittaa vähän vaatteitani, koska jotenkin noiden viestien aikana tuli sellainen turvonnut olo! :D
Ja voi kauhistus.

Kesällä ostamani juuri sopivat farkut olivat kireät. Ahdistavan kireät. Eka ajatus: olen vain pessyt täyspuuvillaiset farkut, tottakai ne on kireät. Toinen ajatus: lihaksethan ne vaan on kasvaneet. Pian realisti-Anni tajusi kuitenkin, että farkkuja en ole pessyt kertaakaan täällä Saksassa ja ei kai millään juoksemisella lihakset kasva, hoikistuahan sitä pitäisi. Voi perkule.

Nyt taitaa siis Anni jättää vähäksi aikaa leivonnaiset välistä. En oikeasti voi vaan palata Suomeen joku 10 aupair-kiloa tukevampana. Matkalaukku saa kyllä lihoa vaikka enemmänkin, minä en! Ja shoppailustakin menee kyllä vähän into, jos tarkoituksena on ostaa suurempia vaatteita pieneksi käyneiden tilalle... :D

Että kiitoksia vain äiti siitä karkkilähetyksestä. Tässä on kyllä aikamoiset koettelemukset vielä edessäkin, kun porukat saapuvat tänne Eppingeniin muutaman tunnin kuluttua mukanaan suomalaisia herkkuja. Nyt kiitos sitä tahdonvoimaa tänne!


Ps. Kjell on vaihteeksi kipeänä. Onhan edellisestä kerrasta jo viikko!