Mummulassa

 Lauantaina me lähdettiin sitten kauan odotetulle vierailulle omalle ja opalle eli mummulle ja papalle Throchtelfingeniin (joo, ihan simppeleitä nää nimet täällä). Parin tunnin automatka sujui leppoisasti nukkuen ja loppumatkasta upeita maisemia ihastellen. Näin jo nyt korkeampia jyrkänteitä, kun Suomessa ikinä! Ja koska oltiin sen verran korkealla, oli ilmastokin jo kylmempi ja näin ollen alueella oli jo ihan mahtava ruska-aika. Ruska näyttää vaan niin hienolta täällä, kun metsät on suurimmiksi osin lehtipuumetsiä.

Opa Jürgen, Oma Ute ja Rasmus.

Perille päästyämme Inga ja Christian lähtivät Saksan suurimpaan outlet-kylään ja me muut lähdettin sitten kävelylle. Miettikää, olisin kyllä päässyt mukaan sinne outlet-reissulle, mutta valitsin kävelyn!!? Aika huimaa kehitystä ja etenkin rahojen säästöä.

Voi vitsit kun olikin paljon pudonneita lehtiä!

Ja noitalinnan tornikin!

Trochtelfingen oli pieni ja aika nätti kaupunki. Sää oli vaan lauantaina vähän ikävä, sumuinen ja kosteankalsea, joten ehkä ihan kaikkein kauneimmillaan ei kaupunki tuona iltapäivänä ollut.

Kylänraittia!

Illalla lasten mentyä nukkumaan isoisä Jürgen kysyi multa, että lähtisinkö hänen ja Uten kanssa paikalliseen baariin. No tottahan toki minä lähdin, vaikka aika kovasti pitkän päivän jälkeen väsyttikin. Sainkin sitten kuulla vaikka minkälaisia tarinoita kreikkalaisen punaviinin ja gyros-aterian aikana! Ingan vanhemmat ovat kyllä oikein herttaisia ja mukavia ja parin tunnin baarireissun aikana ei tullut ollenkaan vaivaantunut olo tai hiljaisia hetkiä.

Sunnuntaiaamu alkoikin sitten jo kello kuusi aamulla ja herätys tuntuikin aika epäinhimmilliseltä. HEI camoon lapset, voisitte edes sunnuntaina nukkua kuutta pidempään! Inga ja Christian lähtivät puolimaratonreissulleen ja me jäätiin sitten mummulaan. Inga ei lopulta päässytkään juoksemaan ollenkaan, koska hänkin tuli flunssaan minun ja Kjellin lisäksi. Christian kuitenkin juoksi ja hyvin juoksikin, hänen aikansa taisi olla 1.37. Aika hyvin.

Hyvin pitkältä tuntuneen aamun jälkeen me lähdettiin sitten poikien kovasti intoilemaan pikkulasten huvipuisto Traumlandiin. Aamu oli taas ihan jäätävän kylmä, tai siltä se ainakin tuntui flunssaisesta ja väsyneestä aupairista. No, päivä meni sitten aika nopeasti kolmen pikkupojan perässä juosten ja laitteissa kieppuen. 

Marienkäfer! Eli siis leppäkerttulaite, kaikista hurjin koko puistossa!

Maailmanpyörässä!

Maisemia maailmanpyörästä.

Illalla olinkin enemmän kuin onnellinen, kun pääsin lopulta omaan sänkyyni ja lepäämään. On nää viikonloput vaan aika väsyttäviä kolmen vilkkaan pikkupojan kanssa...