Ja meillä kaikilla oli niin muu-kaa-vaaaaa....

Kyllä, meillä oli! Omat ystävät, hyvä ruoka ja juoma, siinä on todistetusti resepti hyvin onnistuneeseen viikonloppuun. Ja voi kuinka hyvältä tämä kaikki maistui taas piiiitkän (yli kolmen kuukauden tauon jälkeen!).

Kun treffasin Anni-Lotan perjantaina puolenpäivän aikoihin Eppingenin rautatieasemalla, taisin taas saada jonkinlaisen puheripulikohtauksen. Niin mukavaa oli taas puhua omalla äidinkielellä niin, että sanoma menee varmasti perille ja vielä ystävälle, joka varmasti ymmärtää ja jaksaa kuunnella! Lounas Eppingenissä ja kauppareissu menivätkin melkein henkeä vetämättä - niin paljon tuntui taas olevan asiaa! Iltapäivällä täällä kotona joimme sitten glögiä ja paistoimme hirveän kasan pipareita, jotka muuten onnistuivat hyvin - eivät jääneet ollenkaan pöytään kiinni ja muistettiin jopa ottaa kaikki ajallaan pois uunista (äiti, se on nyt ollut kyllä siis leipojassa vika, kun sun piparit eivät ole onnistuneet.. ;)) Illalla Evekin pääsi vihdoin perille ja suoraan ruokapöytään.  Ilta menikin aika pitkälti jo Suomen illanvietoissa testatulla ja erittäin toimivaksi todetulla kombolla; paljon syömistä (lohta, salaattia, suomalaisia karkkeja, suklaata, popcornia), jonkinverran juomista (sivistyneesti viiniä ja mehulta maistuvaa ylihalpaa sangriaa) ja paljon juttelua (PALJON)!

Eve ja Anni Heidelbergissä.

 Lauantaiaamu oli niin kotoisa; lunta oli satanut lisää ja aamupala oli perinteisen suomalainen. Tai no leivät hain saksalaiseen tapaan leipomosta pyörällä sutkuttaen, mutta leivän päälle oli tällä kertaa kasviksia ja juustoa hillojen ja suklaalevitteiden sijaan. Oli muutenkin niin mukava vain syödä rauhassa ja valmistautua päivää varten. Ohjelmassahan oli tosiaan reissu Heidelbergiin, jonne päästelimme junalla ja bussilla.

Heidelbergiin oli päättänyt lauantaina matkustaa muutama muukin. Koko kaupunki oli ihan tupaten täynnä porukkaa! Joulumarkkinat oli avattu juuri tuolloin, joten ei ihmekkään. No, me saatiin kyllä iltapäivä hyvin kulumaan kauppoja ja joulutoria kierrellen.

Anni-Lotan ilmeestä voi päätellä, ettei hehkuviini ihan maistunut. Ei se kyllä Evenkään mielestä hyvää ollut.

Perinteiset saksalaiset glühweinitkin eli hehkuviinit maisteltiin ja ei, ei se kyllä maistunut oikein hyvältä. Lämmitti toki aika kylmässä säässä kohmettuneita sormia, mutta no...

Heidelbergin linna.

Sää oli aika loistava! Vähän tietty kylmä oli (tai no nollassa oli elohopea, naurakaa vaan te siellä pakastearkku-Suomessa asustelijat), mutta aurinko paistoi. Heidelberghän on aina kaunis, mutta lauantaina kyllä taas erilailla kaunis, kun puissa oli jonkinverran kuuraa ja  joulukoristeet ja pienet myyntikojut olivat vallanneet kaupungin.

Minä (silmät kiinni) ja vieraani!

Saksalaista erikoisleivonnaista, Schneeballiakin maistettiin. Se oli valtava ja ei erityisen maukas.

Lauantai-iltana meillä oli ohjelmassa sitten täällä kotona tortilloja ja ah-niin-herkullista suklaafondueta. Ja Vedetään hatusta -ohjelmaa netistä (aivan loistava!) Sunnuntaiaamu aloiteltiin taas kattavalla aamupalalla ja sitten täytyikin jo saatella Eve bussipysäkille ja kotimatkalle kohti Englantia ja Portshmouthia. Anni-Lotan kanssa sitten iltapäivällä tehtiin reilu lenkki loistavassa säässä ja rentoiltiin katsellen tosi hämärä Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -leffa. Ingalla ja Christianilla on tosiaan se ja voi jestas, jos heidän Suomi-kuvansa pohjautuu kyseiseen leffaan... :D Illalla täytyi sitten hyvästellä Anni-Lottakin.

Viiniviljelmilläkin oli sunnuntaina jo lunta!

Oli niiin mukava nähdä teitä tytöt ja miettikää, alta kuukauden päästä nähdään taas! Suomessa, kotona.
Nyt kyllä jaksaa tämän joulukuun. :)

Ps. Kiitokset vielä Suomesta tulleista paketeista! Maripaita on huippu, suklaakalenteri odottaa huomista ja joulukoristeet on ripustettu.