Mikä mainio sunnuntai!

Tiedän nyt jo, mitä jään varmasti kaipaamaan täältä - korkeuseroja! Näitä pieniä vuoria, kukkuloita, rinteitä ja kaikkenlaisia mielenkiintoisia mäennyppylöitä, joita Keski-Suomesta saa hakemalla hakea.

Yksi tietty viiniviljelmäalue tästä meiltä noin kilsan päässä on varmaankin lempipaikkani täällä koko Elsenzissä. Sinne tulee aina lähdettyä, joko kun sää on erityisen hyvä tai jos haluan rääkätä pohkeitani parissa tiukassa ylämäessä. Ja alue on aina yhtä upea. On ollut jännä seurata sitä, miten tänne tullessani koko paikka oli ihan vihreä, kuukausi sitten oranssinpunainen ja nyt kaikki lehdet ovat jo poissa. Okei, kyllähän Suomessakin ruska etenee tässä samassa loogisessa järjestyksessä, mutta on vähän eri juttu katsella lehti- kuin havumetsän ruska-aikaa. Tai sit oon vaan niin innoissani tästä kaikesta uudesta.

Tänään on ollut erityisen superhyvä sää. Aurinko on paistanut koko päivän kirkkaalta taivaalta ja lämpötila on huidellut mukavasti varjossa 18 asteessa. Aika uskomatonta, onhan sentään jo marraskuun puoliväli! Perhe Wiele suuntasi jo ennen puoltapäivää kyläilemään ja mä suuntasin sitten lenkille. Capreissa ja t-paidassa. Lenkin jälkeen söin pakastepitsan terassilla auringossa istuskellen, ai että. Täytyy kyllä mainita, ettei ollut lenkistä tulla yhtään mitään loistavista olosuhteista huolimatta. Olin nimittäin jo luvannut itselleni ennen lenkkiä, että sen jälkeen syön sitten kauan himoitsemani pitsan. Olinkin sitten kääntyä jokaisesta risteyksestä takaisin kotia ja pitsaa kohti... :D

Kappelilla tänään...

...ja kaksi kuukautta sitten.

Olisi ollut hirveää tuhlausta jäädä kotiin ja sisälle ruokailun jälkeen, joten otin kameran mukaan ja lähdin vielä pyöräilemään ympäri Elsenziä. Ja jotenkin kummassa pyörä kääntyi taas sinne viiniviljelmille. Alueella oli liikkeellä tosi paljon muitakin reippailijoita, erityisesti kaikenikäisiä pariskuntia. Jokin Love is in the air -taika sillä paikalla tänään oli, sillä kaikki kulkivat käsi kädessä! :D Minä puristin tiukasti ohjaussarvia... Mutta voi kuulkaa, oli kyllä hieno tunne päästellä mäkiä alas lämpimässä ilmassa aurinkolasit silmillä! Vähän tätä idylliä kyllä säröitti ne alamäkiä kompensoivat ylämäet...

Kovin iloinen olin, vaikka hupparissa tulikin KUUMA.

Inga sanoi aamulla, että tämä päivä on viimeisiä lämpöisiä päiviä tänä syksynä. No, nyt tuli otettua siitä kaikki irti. Anna tulla syksy, olen valmiina! (Eli odottakaa vaan seuraavaa postausta, missä ruikutan sateesta ja harmaudesta)


Ps. Paljon onnea isänpäivänä vielä kerran niin iskälle, Arille kuin papallekin! :)
Pps. Uujee, yksi hyvä syy lisää odottaa Suomen-vierailua; iskä laittoi juuri viestiä, että hän varas liput Chicago-musikaaliin 30. joulukuuta! Kiiiiiiitos!