Tschüssle!

Tänään on hyvä päivä. Aurinko paistaa. Aamulenkillä ihailin taas tätä mieletöntä ruskaa. Ja tuskailin sen yhden saakelin mäen kanssa... Nyt olen pakannut laukkuni, sillä illalla lähden vihdoinkin kohti Zürichiä! ICE-junalla, vähänkö siistiä. Kuullaan taas sunnuntaina! :)

Tämän näköisiin maisemiin matkailen tänään ainakin Googlen mukaan.

Keskiviikko on täällä juuri alkamassa. Aurinko nousee, pyykit pyörivät koneessa, imuroitukin jo on ja muu perhe on jo töissä & päiväkodissa. Mäkin lähden tästä pian pyöräilemään Eppingeniin vähän asioille ja viemään Lasselle sen unohtuneet jumppakamat, mutta sitä ennen päivitystä viime päivien tapahtumista.

Maanantaina Oma ja Opa olivat yhä täällä ja päivä menikin aika helposti. Illalla oli taas kielikoulua. Eilinen tiistai menikin sitten supernopsaan. Aamulla suuntasin bussilla Eppingeniin tarkoituksenani mennä ekaa kertaa täällä parturiin. Vähän kyllä jännitti, että mitäs jos mulle ja kampaajalle tulee jotain ymmärryskatkoksia ja tulos olisi hirveä. No, pyysin yllätäen vaan kirkastusta mun jo kellertäneeseen (ja äitin mukaaan jopa vihertävään!!?) hiusväriin ja otsatukan malliin palautuksen. Ja sit tietty latvojen siistintää. Ja ne kaikki sain! 52 eurolla, kahdessa tunnissa ja 45 minuutissa (juu, kyllä kesti kauan!). Oikein tyytyväinen olen! :)

Aika hyvää jätskiä. Kuulemma.

Iltapäivällä haettiin lapset päiviksestä ja pidettiin sitten Lassen & Rasmuksen kanssa välipalapiknik keittiön lattialla Ingan ja Kjellin nukkuessa. Koska eilinen päivä oli ihan mielettömän hieno (aika lämmin ja aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta) lähdettiin iltapäivällä Sinsheimiin jätskeille ja ostamaan Kjellille talvivaatteita. Jätskit maistuikin sitten pojille (juu, ei minulle, täytyy pysyä nyt tarkkana :D ) niin hyvin, että talvitakit kaipaavat jälleen pesua. :D Kjellillekin löydettiin supertyylikäs laskettelutakki, jota se ei suostunut ottamaan enää pois päältään kaupassa. Kotiin päästyämmekin oli jo abendbrotin aika ja sen jälkeen tartuin saksan kurssin läksyihin... Hirveään monistenivaskaan aika vaikeita luetunymmärtämisia... Aika ahkerasti teinkin niitä, eli toisin sanoen juttelin kavereiden kanssa facebookissa ja skypessä! :D No mutta hei, Sannan kans ainakin piti suunnitella mun huomenna alkavaa Zürichin matkaa!

Kjell, uusi takki ja superiso vaahteranlehti!

Onko ihme, että tulee jotain komplekseja, kun Super-Inga on tällaisessa kunnossa?!

Ps. Hah, en mä taida ikinä saada aikaiseksi kirjoitettua porukoiden vierailusta....

2. Kuukausikatsaus

Nyt jo kaksi kuukautta takana, ja seuraavia huomioita tehtynä:

- Oleellisempana, minä lihon! Ei samperi. Ei tällä liikuntamäärällä pitäisi lihoa. Porukoiden tuliaiskarkkipussit ovat siis pysyneet nyt suljettuna ja juustot on jätetty välistä. JA MULLA ON NÄLKÄ!

- Tunne siitä, etten halua omia lapsia vielä piiiiiitkään aikaan, on niin vahvistunut. Tärkeinpänä syynä tälle on se, etten todellakaan halua herätä joka aamu lapsien huutoihin aamukuudelta.

- Nyt on enää reilu kuukausi aikaa siihen, kun kauppatieteellisen pääsykoekirjat julkaistaan. Enää siis reilu kuukausi aikaa aivolomailla! Pitäisikö ottaa tästä samantien kaikki ilo irti ja olla opiskelematta saksan kieliopin 1. ja 2. konjuktiivia huomisen kielikurssille..?

- Olen 19-vuotias suomalainen, joka on käynyt koko pitkän ikänsä 2-3 kertaa viikossa saunassa, mutta en osaa kuitenkaan vieläkään käyttää saksalaista saunaa oikein. Inga huomautti tänäänkin hyvin ystävälliseen sävyyn siitä, kuinka edellisen saunomiskertani jälkeen saunan lattialla oli ollut vettä. Pyysi heittämään löylyä vähän rauhallisemmin. Helkkari soikoon, minähän konttasin viime kerrallakin sen koko saunan (mielestäni) kuivaksi ja kaksi pyyhettä märäksi! No eipä siinä mitään - tänään vuorasin koko saunan lattian pyyhkeillä. Ja kuivasin varmuuden vuoksi vielä paloturvallisuutta uhaten kiukaan alusenkin. Perkule, enemmän siinä siivoamistyössä melkein tuli hiki, kuin itse saunomisessa. Inga ja Christian menevät aina vielä minun jälkeen saunaan ja saakutti soikoon, jos he sitten kastelevat minun vaivalla kuivaamaan lattian! :D  Ja ensi kerralla otan kyllä lusikan, jolla heitän sitä vettä. :D  No, maassa maan tavalla eli andere Länder, andere Sitten!

- Saksaksi dubattu leffa koettu. Eat Pray Love auf Deutsch. Hiukkasen joutui originaaliversiota enemmän keskittymään ymmärtämiseen. Siellä leffateatterissa, jossa minä kävin Ingan kanssa, oli muuten tarjolla kahdenistuttavia penkkejä. Sellaisessahan olisi oikein kiva makoilla!

- Täällä saa aina jonottaa. Vaikka asiakkaita olisi tuhat jonossa, kassoja on käytössä maksimissaan kaksi. Aina.

- En ole muistanut ottaa juuri ollenkaan kuvia. Hitsi, nyt on melkein upea ruska-aikakin, Goldene Oktober, jo ohitse!

Viikon kuulumisia

Heipä hei taas!

Tällä viikolla porukat tosiaan kävivät täällä vierailemassa. Maanantaista torstaiaamuun tuli kaikenlaista ikioman perheen kanssa tehtyä. Ja mukavaa oli! Kerron noista päivistä lisää sitten, kunhan äiti vaan löytää kameran usb-piuhan ja saa lähetettyä valokuvia..!

Torstaina palasin Stuttgartista iltapäivällä kotiin ja suoraan olikin sitten paluu tähän aupairin arkeen. Kjell oksensi piirrustusvälineiden päälle ja iltapäivällä oli leikkikavereita taas kylässä. Illalla väsyttikin aivan mielettömästi! Päiväkoti oli perjantaina kiinni, joten kaikki lapset olivat koko päivän kotona. Ja se on kyllä aina vähän raskasta... Ja tänään vielä Christian lähti jälleen työmatkalle. Onneksi isovanhemmat tulivat tänne auttamaan tänään!

Tässä parin viimepäivän yleisfiilikset ovat olleet aika väsyneet. Pariin viikkoon en ole nukkunut varsinaisesti aamuseitsemää pidempään. No, kun nyt tästä viikonlopusta selvitään, niin toivottavasti sitten ensi viikolla kaikki ovat jälleen terveitä ja minä saan nukkua joku aamu niin pitkään, kuin vaan nukuttaa! Rasmusta ja Lassea nukutti tänään varttin yli viiteen, jolloin alkoivat merirosvoleikit. Inga kertoi tänään nukkuneensa viimeisen kuuden vuoden aikana KERRAN niin pitkään, kuin vaan unta riitti. Huhhuh.

No, ensi viikon torstai-iltana suuntaankin minä sitten Sannan luo Zürichiin! Se on huippua se. Torstaista sunnuntaihin taas vähän rentoilua.

Nyt voin kyllä sanoa, että tämä elämä on täällä todellakin muuttunut arjeksi. Päivät lipuu vaan. Zürichin reissun jälkeen pitää kyllä keksiä jokin matka, jota odottaa. Tytöt, joko buukattais matkat Pariisiin?!

Vastoinkäymisiä

Eilen illalla koin tämän reissun ensimmäisen suuren vastoinkäymisen. Olin musertua. Ihan melkein itketti. En saanut unta.

Tätä hirveää kohtausta ennen juttelin Facebookissa Englannissa aupaireilevan Even kanssa siitä, millaisia ruokia ollaan tässä viime aikoina syöty. No, rasvaisia molemmat tietty. Minä erityisesti leivonnaisia. Olen kuitenkin ajatellut koko ajan, ettei minulla ole aihetta huoleen - olenhan sentään harrastanut täällä enemmän liikuntaa kuin Suomessa moniin aikoihin! No, ennen nukkumaanmenoa ajattelin kuitenkin sovittaa vähän vaatteitani, koska jotenkin noiden viestien aikana tuli sellainen turvonnut olo! :D
Ja voi kauhistus.

Kesällä ostamani juuri sopivat farkut olivat kireät. Ahdistavan kireät. Eka ajatus: olen vain pessyt täyspuuvillaiset farkut, tottakai ne on kireät. Toinen ajatus: lihaksethan ne vaan on kasvaneet. Pian realisti-Anni tajusi kuitenkin, että farkkuja en ole pessyt kertaakaan täällä Saksassa ja ei kai millään juoksemisella lihakset kasva, hoikistuahan sitä pitäisi. Voi perkule.

Nyt taitaa siis Anni jättää vähäksi aikaa leivonnaiset välistä. En oikeasti voi vaan palata Suomeen joku 10 aupair-kiloa tukevampana. Matkalaukku saa kyllä lihoa vaikka enemmänkin, minä en! Ja shoppailustakin menee kyllä vähän into, jos tarkoituksena on ostaa suurempia vaatteita pieneksi käyneiden tilalle... :D

Että kiitoksia vain äiti siitä karkkilähetyksestä. Tässä on kyllä aikamoiset koettelemukset vielä edessäkin, kun porukat saapuvat tänne Eppingeniin muutaman tunnin kuluttua mukanaan suomalaisia herkkuja. Nyt kiitos sitä tahdonvoimaa tänne!


Ps. Kjell on vaihteeksi kipeänä. Onhan edellisestä kerrasta jo viikko!

Päivän plussat ja miinukset

+ Leivoin tänään Rasmuksen kanssa suklaamuffinseja ja ne onnistui tosi hyvin. Tai no, tällä reseptillä http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/49934/Mahtavat%20suklaamuffinssit ei voi epäonnistua!
+ Kjell ja Rasmus kykenivät keskittymään yli puoleksitoista tunniksi muovailuvahailuun.
+ Sain eilen paketin suomalaisia karkkeja. Ai että.
+ Inga teki tänään ruoaksi superhyvää makaronivuokaa.
+ Kjell nukkui yli kolmen tunnin päiväunet.
+ Koottiin Rasmuksen kanssa palapelejä kauan.
+ Varasin eilen junaliput Zürichiin Sannan luokse. 28.-31.10 siis Zürichissä Sannan ja Sannan suomi-tyttöjen kanssa! Ai että.
+ Äiti, Ari, Jenny ja Oskari tulevat maanantaina vierailulle!


- Koko päivän on satanut ja emme ole voineet olla ollenkaan ulkona (ts. pojilla liikaa energiaa koko päivän)
- Christian työmatkalla.
- Rasmusta yritettiin kahden tunnin ajan saada nukkumaan päiväunet, tuloksetta. (Rasmuksella on aina mitä parhaimpia selityksiä, kun pitäisi mennä nukkumaan. Eniten käytettyjä: vessahätä, jano, silmät eivät pysy kiinni, nälkä, kalsarit huonosti, outojen äänien kuuleminen)
- Edellisestä seuraten, Ingalla meni hermot oikeasti hyyyyyyvin rasittavaan Rasmukseen ja siinä temmellyksessä Ingan silmälasit hukkuivat. Rasmuksella saattoi olla jotain osuutta asiaan...
- Joka ikisessä välissä jommankumman, Lassen tai Rasmuksen, pitää tehdä jonkinlaista tyhmyyttä tai kiusaa. Tänään olen siivonnut esimerkiksi neljät kaatuneet mehut.
- Illalla Christian ei vastannut puhelimeensa. Inga hermoraunion partaalla, aupairillakin jo hermot kiristymässä. Rasmus karjuu kurkkusuorana alasti rappusissa. Lasse kiukkuisena silmät punoittaen. Kjell oma herttainen itsensä.


Haaste: Christian myös huomenna työmatkalla.

Yhteenveto: Kolme väsynyttä ja ylivilkasta pikkupoikaa yhdessä huoneessa yhtä aikaa on liikaa. Jos poikia on kaksi, sujuu kaikki kuin rasvattu ja desibelirajat pysyvät hyvinkin alhaisina. Mutta, kolmas on liikaa.

I heart Heidelberg

Olin tiistaina Heidelbergissa ja olisin voinut jäädä sinne. Heidelberg on ihana, koska...

- tunnelma kaupungissa on tosi kansainvälinen. Syynä tälle on suuret turistimäärät (joo, siistiä nähdä japanilaisia! :D), vaihto-opiskelijat ja se, että NATO:n Euroopan päämaja on kaupungissa (jee, paljon jenkkejä).

- Heidelbergin yliopisto (Ruprecht-Karls-Universität Heidelberg) on tosi kovatasoinen; Saksan paras, arvostetuin ja vanhin (perustettu 1300-luvulla!) ja 30 Nobel-palkinnon saaneen opinahjo. Eikä todellakaan tule väheksyä myöskään aivan ihanaa yliopistokampusta.

- Ihmiset ovat tyylikkäitä Heidelbergissä. Rennon ja arvokkaan tyylikkäitä, juurikin klassisen yliopisto-opiskelijoiden näköisiä. Eivät ehkä ihan muodin aallonharjalla surffaajia, vaan ennenkaikkea tyylikkäitä. Niin siis tyylikkäitä.

- Heidelbergissä paistaa aina aurinko. Aina.

- Kaupungissa on oltava kattava kulttuuri- ja iltaelämätarjonta, koska joka puolella ainakin oli mainoksia kaikenlaisista tapahtumista ja clubeista.

- Kaupunki on vaan niin nätti. Vanhoja, mutta hyvinhoidettuja taloja, kapeita kujia ja yleinen siisteys (täällä Saksassa nyt on kyllä joka puolella todella siistiä). Ja hei, kaupungin sijainti (Neckar-joen varsi, syvä laakso) takaa aika mielettömät maisemat.

- Ostosmahdollisuudet. Ja kahvilat.

- Keskeinen sijainti Euroopassa. Junalla nopeasti minne vaan.

Kaiken kaikkiaan Heidelberg olisi ihan loistava opiskelukaupunki, ainakin esimerkiksi yliopistovaihtoa ajatellen. Suurensuuri  kaupunki ei ole noin 150 000 asukkaallaan, mutta tosiaan junamatkan päässä odottavat monet suurkaupungit. Haahuilin tiistaina yliopiston ruokala-alueen läpi, ja voi kuinka olisi tehnyt mieli olla yksi niistä sillä nätillä sisäpihalla syksyisessä auringonpaisteessa ruokailevasta opiskelijasta. Joo-o, nyt ne vieroitusoireet opiskelun puutteesta ovat iskeneet... :D

Deutsch für Fortgeschrittene

Maanantaiaamuna niin Kjell kuin Ingakin olivat kipeinä, joten me oltiin koko päivä yhdessä kotona. Vanhemmat pojat oli ihan iltaan asti päiväkodissa, josta johtuen meillä olikin (ihanan) rauhallinen päivä. Aamusta lähdin Kjellin kanssa parin tunnin lenkille, jotta Inga sai nukuttua vähän lisää ja päivällä me käytiin kauppareissulla ja syömässä kiinalaisessa. Kjellkin osasi jo niin hienosti juoda isosta lasista itse pillillä Apfelschorlensa! :)

Illalla lähdinkin sitten ekaa kertaa vaikeampaan kielikouluun Sinsheimiin. Kielikurssi on aina maanantaisin ja keskiviikkoisin 20.10-21.40, siis VAIN puolitoista tuntia kerrallaan. Mieletön parannus siihen kahdeksaan tuntiin viikossa... Minun täytyy aina ensiksi matkustaa bussilla täältä Elsenzistä Eppingeniin ja Eppingenissä juosta äkkiä junaan, joka vie minut sitten vartissa Sinsheimiin. Maanantaina kuitenkin missasin junani, ja näin ollen Inga houtui heittämään minut kurssipaikalle... :D Täytyy muuten mainita, että julkisissa kulkuneuvoissa tutustuu mitä parhaiten uusiin ihmisiin, maanantainakin juttelin koko bussimatkan futistreeneistään palavaan poikaporukan kanssa!

Huomasin aikas nopeasti, että tämä uusi kielikurssi on tosiaan sen neljä tasoa korkeampi kuin vanha kurssini. Muut kurssilaiset puhuivat kaikki tosi sujuvasti saksaa ja heillä oli jo aika mieletön sanavarasto. No, mukana pysyin koko puolitoistatuntisen ajan (ja hei, katsoin kelloa ekan kerran vasta puoli kymmeneltä!). Opiskelu tuntui heti jo enemmän opiskelulta ja koko ajan täytyi oikeasti ajatella ja rasittaa aivojaan :D Fiilis kotimatkalla olikin aika hyvä, oli nimittäin tosi kiva oikeasti vähän virkistää tätä aivotoimintaa sellaisen puolivuotisen loman jälkeen!

Me saatiin muuten jopa läksyjä tunnilta, lauseiden kirjoittamista. Ihan hyvä juttu, en olekaan kirjoittanut saksaa juuri ollenkaan täällä. Ehkäpä se aktivoi vähän miettimään kielioppiakin tarkemmin. Ja täytyy muuten mainita vielä täälläkin, että luin tunnilla ääneen kappaletta saksalaisesta taiteilijasta ja sain osakseni lukea 77-sanaisen lauseen... Ihan selkeä juttu oli sitten lähteä sen sisältöä availemaan. :D

Ihan luottavaisin mielin kuitenkin mennään tänäänkin kurssille ja eikös sitä niin sanota, että vähän parempien kanssa oppii nopeammin..? Sitä mä ainakin toivon, sillä ilmoittauduin jo osallistuvani saksan kielen tämän ylimmän tason kansainväliseen tasokokeeseen, joka on tammikuun lopulla. Siitä pitäisi tämän open ja Ingankin mukaan olla oikeasti paljon hyötyä ihan työmarkkinoillakin, jos nyt vaan millään kykenen sitä läpäisemään... :D

Mummulassa

 Lauantaina me lähdettiin sitten kauan odotetulle vierailulle omalle ja opalle eli mummulle ja papalle Throchtelfingeniin (joo, ihan simppeleitä nää nimet täällä). Parin tunnin automatka sujui leppoisasti nukkuen ja loppumatkasta upeita maisemia ihastellen. Näin jo nyt korkeampia jyrkänteitä, kun Suomessa ikinä! Ja koska oltiin sen verran korkealla, oli ilmastokin jo kylmempi ja näin ollen alueella oli jo ihan mahtava ruska-aika. Ruska näyttää vaan niin hienolta täällä, kun metsät on suurimmiksi osin lehtipuumetsiä.

Opa Jürgen, Oma Ute ja Rasmus.

Perille päästyämme Inga ja Christian lähtivät Saksan suurimpaan outlet-kylään ja me muut lähdettin sitten kävelylle. Miettikää, olisin kyllä päässyt mukaan sinne outlet-reissulle, mutta valitsin kävelyn!!? Aika huimaa kehitystä ja etenkin rahojen säästöä.

Voi vitsit kun olikin paljon pudonneita lehtiä!

Ja noitalinnan tornikin!

Trochtelfingen oli pieni ja aika nätti kaupunki. Sää oli vaan lauantaina vähän ikävä, sumuinen ja kosteankalsea, joten ehkä ihan kaikkein kauneimmillaan ei kaupunki tuona iltapäivänä ollut.

Kylänraittia!

Illalla lasten mentyä nukkumaan isoisä Jürgen kysyi multa, että lähtisinkö hänen ja Uten kanssa paikalliseen baariin. No tottahan toki minä lähdin, vaikka aika kovasti pitkän päivän jälkeen väsyttikin. Sainkin sitten kuulla vaikka minkälaisia tarinoita kreikkalaisen punaviinin ja gyros-aterian aikana! Ingan vanhemmat ovat kyllä oikein herttaisia ja mukavia ja parin tunnin baarireissun aikana ei tullut ollenkaan vaivaantunut olo tai hiljaisia hetkiä.

Sunnuntaiaamu alkoikin sitten jo kello kuusi aamulla ja herätys tuntuikin aika epäinhimmilliseltä. HEI camoon lapset, voisitte edes sunnuntaina nukkua kuutta pidempään! Inga ja Christian lähtivät puolimaratonreissulleen ja me jäätiin sitten mummulaan. Inga ei lopulta päässytkään juoksemaan ollenkaan, koska hänkin tuli flunssaan minun ja Kjellin lisäksi. Christian kuitenkin juoksi ja hyvin juoksikin, hänen aikansa taisi olla 1.37. Aika hyvin.

Hyvin pitkältä tuntuneen aamun jälkeen me lähdettiin sitten poikien kovasti intoilemaan pikkulasten huvipuisto Traumlandiin. Aamu oli taas ihan jäätävän kylmä, tai siltä se ainakin tuntui flunssaisesta ja väsyneestä aupairista. No, päivä meni sitten aika nopeasti kolmen pikkupojan perässä juosten ja laitteissa kieppuen. 

Marienkäfer! Eli siis leppäkerttulaite, kaikista hurjin koko puistossa!

Maailmanpyörässä!

Maisemia maailmanpyörästä.

Illalla olinkin enemmän kuin onnellinen, kun pääsin lopulta omaan sänkyyni ja lepäämään. On nää viikonloput vaan aika väsyttäviä kolmen vilkkaan pikkupojan kanssa...

Ja jälleen perjantai...

Heippa!

Viikko on mennyt taas yllättäen tosi nopeasti! Päivät ihan sekoittuu päässä, kun tämä arki vaan rullailee menemään. No, aloitetaan kuitenkin keskiviikosta, joka jäi mieleen pyöräilypäivänä.

Lähdin heti aamusta pyöräilemään hirveän sumun keskelle. Näkyvyys oli oikeasti noin viisi metriä! En oo ikinä ollut niin tiheässä sumussa. Aluksi se oli ihan hauskaa, tunnelma oli vähän sellainen aavemainen ja jännä. Sitten ei enää ollutkaan niin hauskaa, kun huomasin yllättäen eksyneeni. Ja vaattet alkoivat kastua. Mutta sitten olikin ihan hauskaa, kun huomasin olevani ison nudistileirintäalueen porteilla! :D Jonkinlaista johdatusta kenties? No, tiesin koko ajan olevani melko lähellä kotia ja 25 kilsan jälkeen käännyinkin sattumalta tutun näköiselle tielle, joka veikin minut lopulta kotiin ja kuumaan suihkuun.

Torstai oli liikuntapäivä. Aloitin päivän Bauch-Beine-Po -jumppatunilla kuntosalilla ja sieltä jatkoin matkaani urheiluvaateostoksille. Löysinkin mitä naurettavimman näköiset juoksutrikoot (ne ei ihan imartele mun vartaloa :D) ja pari pienempää juttua. Parikymmentä kilsaa tuli jälleen pyöräiltyä tuollakin reissulla. Iltapäivällä me lähdettiin poikien kanssa leikkikenttäkierrokselle. Hiukkasen oli kivaa! Illalla käytiin vielä Ingan kans testaamaassa mun uudet trikoot ihan hirveässä pimeydessä (hah, kukaan ei nähnyt mua niissä trikoissa!). Tällä kylällä on tosi harvassa katuvalot. No, onneksi Ingalla on sellainen maailman hienoin otsalamppu! Inga kertoi muuten kans eilen, että meille kaikille on nyt varattu maaliskuun lopulle viikon laskettelumatka Tiroliin Alpeille, aika sairaan siiiiiiistiä. :)

Syksy tulee jo tännekin.

Tänään Kjell oli hiukkasen flunssainen, joten me oltiin päivä yhdessä. Käytiin kärryttelemässä ja piirreltiin. Ja Kjell oli kovin pirteä kipeäksi pojaksi.... Iltapäivällä oli taas Rasmuksen uimakoulu, joka sujuikin tällä kertaa ihan huippuhyvin! :) Tapasin muuten uimahallissa viime viikolla suomalaisen naisen, joka tuli lapsiensa kanssa uimaan (kirjoitinkohan jo tästä...?). No, tänään me osuttiin taas yhtä aikaa pukukopeille ja selvisi, että nainen on myös Nokialta kotoisin! Ja Leena-mummulle Nokialle soitettuani selvisi, että mummu tuntee tämän naisen vanhemmat! Todellakin pieni maailma!

Huomenna me lähdetään kaikin Omalle ja Opalle eli Ingan vanhemmille. He asuvat jossain vuoren lähettyvillä, jonka pitäis olla tosi nättiä seutua. Inga ja Christian juoksevat sunnuntaina puolimaratonit ja me ollaan sen aikaa sitten mummulassa. Suunnitelmissa meillä on ainakin mennä käymään jossain huvipuiston tyyppisessä Traumlandissa. Kivaa päästä näkemään taas uusia paikkoja ja näitä suloisia isovanhempia. Ja viikonloppuisin on mukavaa kun on ohjelmaa. Kolmen pikkupojan kans täysipäiväisesti hengailu käy nimittäin ihan työstä...

Niin ja täytyy muuten mainita, että sain varmaan ekaa kertaa ikinä äsken takan syttymään ekalla yrityksellä! :D

Saksalaisia erikoisuuksia

 Yhtään yleistämättä (tutkimusasineistoni rajoittuu lähinnä omiin ja Anni-Lotalta kuulemiini kokemuksiin), tässä muutamia saksalaisten erikoisuuksia, joihin en ole muualla päin maailmaa törmännyt tai jotka ovat muuten vain hupaisia.

° Vauvojen ja pikkulasten makuupussit. Täällä pikkulapset laitetaan nukkumaan sellaiseen makuupussiin, josta kädet jäävät vapaiksi. Lapsista tulee erehdyttävästi toukan näköisiä siinä puvussa. Meillä enää Kjell käyttää tätä, vanhemilla lapsilla on jo peitot.

° Petivaatteet. Nukkumiseen tarkoitetut tyynyt ovat täällä sellaisia valtavia, littania neliöitä, noin 50x50 kokoisia. Ei tällä tyynyllä huono nukkua ole, kun sitä vähän rullailee, mutta erilainen se on. Lisäksi petauspatjoja täällä ei käytetä.

° Leivänpäälliset. Leivän päälle laitetaan ihan yleisesti pähkinänougatlevite Nutellaa (joka on ihan hullun makeaa), hunajaa (joka kuuluu teehen, ei leivälle) ja kaikenmaailman hilloja. Olen myös kuullut villejä huhuja siitä, että jotkut laittavat täällä leipänsä päälle suklaaströsseleitä, mutta sitä en ole itse päässyt kokemaan. Ja voita sen levitteen olla pitää, tai sellaista kermaista tuorejuustoa. Vain iltapalalla leivän päälle laitetaan suolaisia  juttuja, kuten juustoja ja leikkeleitä.

Lasten ja Christianin herkku, Kiri-tuorejuusto.

° Saunakäyttäyminen. Saunassa käyminen ei muuten ole sitten aivan yksinkertaista. Katsokaa alla olevasta kuvasta mallia. Aikataulussa pysymisessä avittaa saunassa oleva 15 minuutin tiimalasi. Ei, se ei ole huumoria. Saksalainen rakennustekniikkakaan ei ole vielä aivan valmiina saunoille. Saunassamme ei nimittäin ole viemäriä, eikä edes kallistuksia, jotta saunan lattialle tippunut vesi valuisi viemäriin. Lattialämmitystäkään ei täällä etelän maassa ole, joten saunomisen jälkeen pyyhe vain käteen ja lauteiden alle konttaamaan lattia kuivaksi.

Meillä suomessa tämäntyyliset taulut saunassa ovat huumoria, täällä Saksassa taasen vakavasti otettevat toimintaohjeet. Oikeasti.

° Aluspaidat. Niin, ne vanhojen pappojen paitojen allaan käyttämät hihattomat. Täällä kaikki lapset käyttävät aluspaitoja.

° Kauppojen aukioloajat. Kaikki vähänkin pienemmät kaupat ovat kiinni keskipäivällä pari tuntia. En todellakaan tiennyt etukäteen, että täälläkin pidetään jonkinlaista siestaa.

° DUBBAUS. Saksalaiset dubbaavat (eli eivät tee tekstityksiä, vaan puhuvat ohjelmien alkuperäsikielen päälle saksaksi) kaikki ulkomaalaiset ohjelmat ja elokuvat. Jopa uutislähetysten haastattelut. Kaikki dubbaukset, mitä olen täällä kuullut, ovat kuulostaneet ihan jumalattoman typeriltä. Parhaimmassa tapauksessa (eli usein) dubbaukset tulevat vähän oikean puheen jäljessä. Tämä syö vähän intoa katsoa televisiota tai mennä elokuviin. Inga kertoi, että tässä meidän lähellä on kyllä yksi leffateatteri, jossa näytetään kerran viikossa elokuvia alkuperäiskielellä. Nämä päivät ovat tarkoitettu intellektuelleille. Saksalaiset puolustelevat tätä dubbausintoan sillä, että saksaa puhuvia on yli 80 miljoonaa. No juu, eivätkö nämä 80 miljoonaa kansalaista osaa lukea vai ovatko he vain liian laiskoja lukemaan?! (lasten ohjelmat saa ihan vapaasti tietty dubata) En ihmettele enää ollenkaan saksalaisten kömpelöä englannin kielen taitoa, jos perusmentaliteetti vieraiden kielten suhteen on se, että 80 miljoonaa ihmistä maailmassa puhuu saksaa, joten saksalaisten ei tarvitse osata muita kieliä... Kyllä, voisin paasata tästä asiasta loputtomiin! Ja hiukkasen ärsyttää, kun minun kielitaito ja puheen sujuvuus ei vielä ihan riitä kunnon väittelyihin...


(Inga ja Christian, tiedän että luette tätä, terveiset vain! :D)


kuvat: Google

Hurjaakin hurjempi ja vauhdikkaampi viikonloppu

Perjantain aloitin reippaana juoksulenkillä ja Bauch-Beine-Po -jumppa-dvd:llä, joka on muuten aika ärsyttävä. Aina kun tuntuu siltä, että nyt ei enää jaksa, ärsyttävä kertojaääni toteaa: "Noch mal acht!" eli vielä kahdeksan. No, supertimminä sitten mentiin Rasmuksen kanssa iltapäivällä jälleen uimakouluun, joka sujuikin jo hiukan paremmin! Ensi kerrallahan Rasmus jo kroolaa tätä vauhtia allasta päästä päähän...

Illalla hyydyin jostain kumman syystä täysin siinä kahdeksan aikaan. Ja menin sitten nukkumaan vähän ennen yhdeksää. Nukahdin heti. En oo mennyt niin aikaisin nukkumaan varmaan sitten ala-asteen jälkeen!

Kjell vähän vain sormia ja naamaakin maalaa.

Lauantaina Lassen ollessa uimakoulussa Christianin kanssa ja Ingan ollessa ostoksilla, me maalailtiin Kjellin ja Rasmuksen kanssa. Papereiden lisäksi vähän myös naamaa, käsiä ja pöytääkin. Oli aika vauhdikasta! Ja mukavaa siivottavaa.

Iltapäivällä lasten ollessa päiväunilla aktivoiduin lenkille. Ihmisiä oli paljon liikkellä viiniviljelmillä ja siellä kappelin alueella, jonne kipitin. Täällä on nimittäin nyt sadonkorjuuaika. Kaikki rypäleet kerätään käsin, hiukkasen siinä on työtä! Iltapäivällä leivottiin vielä Rasmuksen kanssa sämpylöitä iltapalalle. (Mulla taitaa olla joku typerä alitajuinen halu tehdä lasten kanssa kaikkea mahdollisimman sotkevaa...)

Illalla Inga ja Christian lähtivät tuttavapariskunnalle iltaa viettämään, joten minä jäin lapsenvahdiksi. Lapset tosin nukkuivat koko ajan. Oli aika rankkaa.

Tänään sunnuntaina aloitettiin päivä pyöräilemällä. Muut kävivät tänään myös lasten jumalanpalveluksessa, mutta minulla oli tärkeämpää tekemistä täällä kotona. Hyvin tärkeää tekemistä. Ruoaksi tänään oli bratwurstia, bretseleitä ja sellaista makeaa sinappia -tämä on jokin tämän alueen erityisyhdistelmä. Jätin bratwurstin ja sinapin välistä... (oonpas ollut tänään vastahakoinen kaiken kanssa! :D) Löysin tänään myös Youtubesta supertehokkaita lihaskunto-ohjelmia, joiden kanssa hikoilinkin iltapäivällä lasten ollessa päiväunilla... Iltapäivällä vielä maalailtiin lisää sormiväreillä (ja Anni sai taas vähän lisää siivottavaa, kun maalareita oli tällä kertaa kolme).

PS. Jennylle vielä superpaljon onnea, oot jo pian vanha kurttumummu!

Prost!

München ja Oktoberfestit on nyt nähty. Tässä vähän raporttia.

Tiistaina...

- Heräsin 05.55 ja olin sateisella Eppingenin juna-asemalla 07.05. Vaihdoin junaa kolmen minuutin vaihtoajalla ensin Heilbronnissa, jonka jälkeen viiden minuutin vaihtoajalla Stuttgartissa. Onneksi laitoin tennarit jalkaan.

- Münchenin päärautatieasemalla ei voinut olla hymyilemättä - niin monet lederhosenit ja dirndlit näin junasta astuttua. Aihetta iloon oli myös siinä, että näin Anni-Lotan pitkästä aikaa ja sain puhua ja kuunnella suomea!

- YMCA:n hostelli osoittautui loistovalinnaksi; siisti, keskellä kaupunkia, hyvä palvelu, edullinen ja hintaan sisältyi aamupala.

- Kierreltiin ympäri Münchenin ydinkeskustaa koko iltapäivä. Löydettiin tosi monta vaate- ja kenkäkauppaa. Ja aivan ihana lounaspaikkakin. Ja Anni-Lotta löysi myös oman dirndlinsä. Tosi hienon sellaisen. Ja pienen painostuksen jälkeen se myös osti sen. Ja pari muutakin juttua.

- Illaksi ostettiin viinipullo. Ja tarkastettiin vielä kaupassa, että se on kierrekorkillinen. Hotellilla se ei ollutkaan enää kierrekorkillinen. Eikä Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen -hostellin respasta jostain kumman syystä löytynyt pullonavaajaa. Onneksi mulla oli mukana vyö.

Seija-mummu, tää on se sun vanha vyö! Kovassa käytössä on ollut, pullokin saatiin sillä auki.

- Illalla lähdettiin etsimään Oktoberfest-meininkejä kaupungilta. Dirndleihin tietty pukeutuneina. Ei löydetty muuta, kuin erotiikkabaareja ja döner-kebab-ravintoloita (ja meihin ei jostain kumman syystä iskenyt tämä tarjonta). Törmättiin myös porukkaan australialaisia turisteja lederhoseneissaan. Luin muuten jostakin, että australialaiset ja japanilaiset ovat suurimmat turistiryhmät Oktoberfesteilla! Lopulta päädyttiin pieneen kivaan ravintola/baariin syömään pitsaa ja juomaan sangriaa. Ja ennen yhtätoista jo nukkumaan. Mutta kun niiiiin väsytti.

Sain aussipojalta kukkasen (olin aivan kunnolla, Santeri!) Ja matkustin metrolla. Ja sade kasteli hiukset.

Keskiviikkona

- Aloitettiin päivä tosi hyvällä aamiaisella, johon kuului mukaan vielä eväspaketti (saksalaiset ja aamupalabuffet....) ja sen jälkeen otettiin suunnaksi Münchenin olympiakylä. Aika surkea sumuisen sateinen sää vähän masensi ja olympiakylään tutustuminen jäi aika pintapuoliseksi. No isolta ja hienolta alue vaikutti.

- Olympiakylän vieressä oli kuitenkin aivan uusi BMW-museo, joka oli jo rakennuksena aika upea. Oli ne autot ja moottoripyörätkin aika hienoja.

Löysin Oskarillekin jo oman sopivan bemarin! Tai Aleksille, miten vaan.

- Saatettiin myös löytää jälleen uusi ostoskeskus, josta saattoi tarttua minunkin matkaani ikioma dirndl (tiistain mekko oli siis vain lainassa). 80 euroa kirpaisi kyllä hiukan, mutta onhan se mekko loistava matkamuisto ja kaikkien tulevien naamiaisten asu! 

- Iltapäivällä iskettiinkin molemmat mekkosemme päälle ja otettiin suunnaksi Oktoberfest. Ja paljastuikin, että juhla-alue oli noin kilometrin kävelymatkan päästä meidän hostellilta...

- Matkalla jokin mies tuli kysymään, että saisiko hän ottaa meistä kuvia. Mies paljastui ammattivalokuvaajaksi, joka teki valokuvakirjaa Oktoberfest-vierailijoista. Valkoisen kankaan edessä meistä otetiin sitten yhteiskuvia ja yksittäisiä kuvia. Selailin muuten miehen edellistä kuvakirjaa Anni-Lottaa odottaessani, ja kirjassa oli kuvia niin Penelope Cruzista kuin Jude Lawstakin.

Näin hyvältä näytettiin!

- Itse Oktoberfest-alue paljastui aivan valtavaksi huvipuistoksi! Laitteita oli alueella paaaaljon ja voi veljet, kuinka hurjia ne olivat. Kaikenlaisia kojuja oli tietenkin myös paljon, erityisesti paahdettuja manteleita myytiin paljon sekä sellaisia koristeltuja sydänpipareita, joita laitettiin sitten kaulaan roikkumaan.

- Jokaisella suuremmalla saksalaisella panimolla (ilmeisesti 12 kipaletta näitä on) oli oma telttansa alueella. Tai no teltta ja teltta, nyt olisi kyllä vähän väärin puhua mistään kaljateltoista - nämä teltat olivat nimittäin valtavia, tuhansia ihmisiä vetäviä upeita ja hienosti koristeltuja rakennuksia.

Löwenbraunin telttaa.

 - Kaikki teltat, joissa kävimme, olivat huolella koristeltuja ja jokaisessa oli bändi soittamassa. Kaikki pöydät olivat tosin jo varattuja neljän aikaan paikalle saapuessamme, joten meidän osaksemme jäi tosiaan ihmetellä niitä valtavia oluttuppeja (hyi, olut on pahaa!) ja nauttia tunnelmasta.

Jostakin teltasta. Ja vielä oli aika aikaista ja tyhjää.

Bretsel maistui!

-Mutta voi, taas iski väsymys. Oikeasti, tytöt on Oktoberfesteillä ja aivan kuolemanväsyneitä. Otettiinkin suunnaksi jossain vaiheessa iltaa hotelli ja sen jälkeen intialainen ravintola. Ja sen jälkeen teekupposet ja nukkumaan. Puoli yhdentoista aikaan. (Eihän tälläista melkein kehtaa edes kirjoittaa kertomukseen Oktoberfesteista!) Mutta puolustukseksemme voin sanoa, että oli pitkä päivä takana. Ja vähän flunssaakin. Ja muutenkin oon tottunut menemään nukkumaan siinä suurinpiirtein kymmenen aikaan... :D

Näin rankkaa oli Oktoberfesteillä. Anni-Lotta tässä kunnossa jo seitsemän aikaan.

Torstaina...

- Saattelin Anni-Lotan juna-asemalle jo yhdentoista aikaan, jonka jälkeen kiertelin päämäärättömästi ympäri kaupunkia nelisen tuntia. Mitään en viitsinyt enää ostaa, sen verran olin saanut rahaa jo palamaan. Oli siis melkein vähän tylsää. Jonkun juutalaismuseon löysin kyllä.

Tälläisia suloisia taloja on täällä paljon. Tämä yksilö löytyy Münchenin raatihuoneen lähettyviltä.

- Hiukkasen ennen neljää lähti minun oma junani kohti Stuttgartia. Ja vieressäni istui vanha, hieman nuhjuinen nainen, jolla oli mukanaan valtava surffilauta. 

- Juna Münchenistä lähti vartin myöhässä ja Stuttgartissa minulla olisi ollut vaihtoaikaa vain seitsemän minuuttia. Ei siis jostain kumman syystä auttanut täysiä laiturille juokseminen ja näin ollen missasin seuraavan junani. Oh Mann!

- Onnekseni Stuttgartin juna-asemalla oli samana päivänä ollut valtava mielenosoitus/mellakka, jonka takia koko asema oli aivan jumissa ja täynnä poliiseja ja vartioita. Mitkään infotaulut eivät toimineet ja laitureilla ei päässyt liikkumaan ilman tarkastuksia. Ja minulla oli kännykästä akku loppu, enkä voinut soittaa Ingalle.

- Oikeasti onnekseni vanha ystävällinen herrasmies tuli auttamaan minua ja selvisin junaan kohti Heilbronnia. Ja Heilbronnissa löysin vielä junan Eppingeniinkin. Ja Eppingenin junassa oli onnekseni ystävällinen nainen, joka lainasi minulle puhelintaan, jotta pystyin soittamaan Ingalle, että tulossa ollaan! Ja selvisinkin sitten kotiin.

Kaikenkaikkiaan oikein mukava reissu! Oli aivan mahtavaa nähdä Anni-Lottaa ja puhua ilman sanavarastorajoitteita. Tästä on taas hyvä jatkaa ja alkaa odottamaan seuraavaa reissua. :)