Ja meillä kaikilla oli niin muu-kaa-vaaaaa....

Kyllä, meillä oli! Omat ystävät, hyvä ruoka ja juoma, siinä on todistetusti resepti hyvin onnistuneeseen viikonloppuun. Ja voi kuinka hyvältä tämä kaikki maistui taas piiiitkän (yli kolmen kuukauden tauon jälkeen!).

Kun treffasin Anni-Lotan perjantaina puolenpäivän aikoihin Eppingenin rautatieasemalla, taisin taas saada jonkinlaisen puheripulikohtauksen. Niin mukavaa oli taas puhua omalla äidinkielellä niin, että sanoma menee varmasti perille ja vielä ystävälle, joka varmasti ymmärtää ja jaksaa kuunnella! Lounas Eppingenissä ja kauppareissu menivätkin melkein henkeä vetämättä - niin paljon tuntui taas olevan asiaa! Iltapäivällä täällä kotona joimme sitten glögiä ja paistoimme hirveän kasan pipareita, jotka muuten onnistuivat hyvin - eivät jääneet ollenkaan pöytään kiinni ja muistettiin jopa ottaa kaikki ajallaan pois uunista (äiti, se on nyt ollut kyllä siis leipojassa vika, kun sun piparit eivät ole onnistuneet.. ;)) Illalla Evekin pääsi vihdoin perille ja suoraan ruokapöytään.  Ilta menikin aika pitkälti jo Suomen illanvietoissa testatulla ja erittäin toimivaksi todetulla kombolla; paljon syömistä (lohta, salaattia, suomalaisia karkkeja, suklaata, popcornia), jonkinverran juomista (sivistyneesti viiniä ja mehulta maistuvaa ylihalpaa sangriaa) ja paljon juttelua (PALJON)!

Eve ja Anni Heidelbergissä.

 Lauantaiaamu oli niin kotoisa; lunta oli satanut lisää ja aamupala oli perinteisen suomalainen. Tai no leivät hain saksalaiseen tapaan leipomosta pyörällä sutkuttaen, mutta leivän päälle oli tällä kertaa kasviksia ja juustoa hillojen ja suklaalevitteiden sijaan. Oli muutenkin niin mukava vain syödä rauhassa ja valmistautua päivää varten. Ohjelmassahan oli tosiaan reissu Heidelbergiin, jonne päästelimme junalla ja bussilla.

Heidelbergiin oli päättänyt lauantaina matkustaa muutama muukin. Koko kaupunki oli ihan tupaten täynnä porukkaa! Joulumarkkinat oli avattu juuri tuolloin, joten ei ihmekkään. No, me saatiin kyllä iltapäivä hyvin kulumaan kauppoja ja joulutoria kierrellen.

Anni-Lotan ilmeestä voi päätellä, ettei hehkuviini ihan maistunut. Ei se kyllä Evenkään mielestä hyvää ollut.

Perinteiset saksalaiset glühweinitkin eli hehkuviinit maisteltiin ja ei, ei se kyllä maistunut oikein hyvältä. Lämmitti toki aika kylmässä säässä kohmettuneita sormia, mutta no...

Heidelbergin linna.

Sää oli aika loistava! Vähän tietty kylmä oli (tai no nollassa oli elohopea, naurakaa vaan te siellä pakastearkku-Suomessa asustelijat), mutta aurinko paistoi. Heidelberghän on aina kaunis, mutta lauantaina kyllä taas erilailla kaunis, kun puissa oli jonkinverran kuuraa ja  joulukoristeet ja pienet myyntikojut olivat vallanneet kaupungin.

Minä (silmät kiinni) ja vieraani!

Saksalaista erikoisleivonnaista, Schneeballiakin maistettiin. Se oli valtava ja ei erityisen maukas.

Lauantai-iltana meillä oli ohjelmassa sitten täällä kotona tortilloja ja ah-niin-herkullista suklaafondueta. Ja Vedetään hatusta -ohjelmaa netistä (aivan loistava!) Sunnuntaiaamu aloiteltiin taas kattavalla aamupalalla ja sitten täytyikin jo saatella Eve bussipysäkille ja kotimatkalle kohti Englantia ja Portshmouthia. Anni-Lotan kanssa sitten iltapäivällä tehtiin reilu lenkki loistavassa säässä ja rentoiltiin katsellen tosi hämärä Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -leffa. Ingalla ja Christianilla on tosiaan se ja voi jestas, jos heidän Suomi-kuvansa pohjautuu kyseiseen leffaan... :D Illalla täytyi sitten hyvästellä Anni-Lottakin.

Viiniviljelmilläkin oli sunnuntaina jo lunta!

Oli niiin mukava nähdä teitä tytöt ja miettikää, alta kuukauden päästä nähdään taas! Suomessa, kotona.
Nyt kyllä jaksaa tämän joulukuun. :)

Ps. Kiitokset vielä Suomesta tulleista paketeista! Maripaita on huippu, suklaakalenteri odottaa huomista ja joulukoristeet on ripustettu.

Ensilumi

Tänä aamuna kahdeksalta herätessäni, Wielet olivat jo pitkällä matkalla kohti Kieliä. Kuunneltiin eilen illalla Ingan kanssa ekaa kertaa joululauluja kauppamatkalla ja White Christmas -biisin kohdalla mietitiin, että ei taida vielä hetkeen tulla meille lunta. No, aamupuuroani lusikoidessani (kyllä, syön täällä oikein mielelläni puuroa!) satoi tänne ensilumi! Tai ensiräntä.

Lähdin aamusta bussilla Eppingeniin vähän ostoksille ja tottahan toki, kun nyt sentään luntakin sataa, piti vetää pälle niin toppatakki, pipo, kaulahuivi, säärystimet -  ja no, kunnon talvikamppeet. Ja ennen Elsenzin bussipysäkkiä lumisade muutti muotoaan vesisateeksi. Tietenkin.

Katsokaa nyt, LUNTA!

Eppingenissä postitin pari kirjettä ja etsin kuumeisesti pakastepiparkakkutaikinaa. Ei löytynyt. Joulufiiliksissäni ostin myös ison joulutähden, siis sen kukan, kahdella eurolla! Ja melkein palellutinkin sen jo kotimatkalla...

Iltapäivällä silitin yhdeksän (9!) kauluspaitaa ja laittelin täällä innoissani kaikkea valmiiksi Anni-Lottaa ja Eveä varten. Oon muuten ihan ihmeellisen innoissani nyt kaikista joulujutuista! Illalla väänsin vielä itse sen piparitaikinankin, ekaa kertaa ikinä! Huomenna sit näkee, tarttuuko se taikina pöytään kiinni (äiti pelotteli, että itsetehty taikina tarttuu aina, kannustavaa). Mulla on kyllä kuitenkin aika vahva usko siihen, että ne piparit onnistuu, onhan meitä leipomassa huomeniltapäivällä kaksi superaupairia!

Tosiaan, huomenna NE ovat täällä - kaksi kauan kaivattua ystävää! Anni-Lotan treffaan jo päivällä, Even sitten toivottavasti illalla (kunhan se selviää koko pitkän päivän juna-lentsikka-metro-juna-trami-auto -matkasta tänne!). Glögiä, kalaruokaa, pipareita, suklaafondueta, joulumarkkinoita ja ennenkaikkea juttelemista... Kuulkaas, nyt on alkamassa niiiiiiin loistava viikonloppu! :)

Kolme kuukautta täynnä

Tässä viime päivien mainitsemisen arvoisia tapahtumia:

° Lauantain superhyvin onnistuneet lihapullat. Salaisuutena sipulikeittopussi ja purkillinen smetanaa Paras tehdä siis helpoimman kautta.
° Kävin katsomassa lauantai-iltana Sinsheimissa naisten lentopalloa venäläisen kielikurssikaverin kanssa. Tämä mun kaveri pelaa venäjällä naisten lentopalloliigaa ja täällä saksassa naisten 1.divaria.
° Sunnuntaina meni hermot kymmeneltä aamulla. Onneksi Kjell jaksaa istua rattaissa vaikka kuinka pitkän hermojenlepuutuslenkin.
° Uusi lukulamppu kirjoituspöydälleni. Kyllä nyt kelpaa tehdä konjunktiivi 1. ja konjunktiivi 2. -kielioppitehtäviä saksan kurssille.
° Maraboun tuliaissuklaat Ikeasta. Nam.
° Tieto siitä, että perhe lähtee Kieliin jo torstaiaamuna neljältä ja he tulevat takaisin vasta seuraavan viikon tiistaina. Mutta onneksi saan seuraa, sillä...
° Anni-Lotta ja Eve tulee tänne perjantaina!!!

Yhteenveto: Kun uusi lukulamppu on tapaus elämässäni, vetäkään yhteen siitä.

Loppukevennyksesi kuva äidistä, joka laskeutui liukumäkeä pitkin alas Concorde-hävittäjästä syyslomalla.

Ma-ti-ke-to-pe

Ma: Lenkki vesisateessa, legorakennelmia poikien kanssa, illalla ei kielikoulua, Las Vegasista palanneen Santerin juttujen kuuntelua (taas kerran aivan kamala reissu...)
Ti: Pilatesta, Vedetään hatusta -ohjelman katselua netistä (hahaa, Putoustakin parempi!), sekopäinen breakdancedisco poikien kanssa mun huoneessa ja muovailuvahailua.
Ke: Lenkki, pyykin pesua, muovailuvahailua ja suloisen punatukkaisen Philipin vierailu. Illalla kielikoulussa mielettömän vaikean kielioppitehtavän ratkomista.

To: No nyt tapahtui edes jotain kertomisen arvoista! :D Muutamat perusjutut olivat päässet loppumaan ja lähdin sitten aamulla ostosmatkalle Sinsheimiin. No, Sinsheimin juna ei tullutkaan (hillityiltä saksalaisiltakin pääsi muutamat scheisset junalaiturilla...), joten matkasin sitten seuraavalla junalla Heilbronniin.

Heilbronnissa oli jo aikamoinen joulutunnelma päällänsä! Ostareilla oli joulukuuset ja kaupoissa isot jouluosastot. No, maltoin mieleni, ens viikon lopulla vasta laittelen kaikki joulujutut huoneeseeni. Odotan kyllä tosi innolla jo joulua, enkä vähiten siitä syystä, että aaton jälkeen pääsen käymään kotona!

Takaisin Heilbronniin. Shampoot ja rasvat löytyivät helposti, Oskarin 11-vuotislahja kanssa olikin sitten vähän enemmän ongelmia. Mitä ihmettä tuon ikäiselle pojalle voi ostaa, mikä mahtuu pieneen postipakettiin eikä paina ihan julmetusti..?! No, nyt on kuitenkin DHL:n paketti matkalla kohti pikkuveljeä! Näille mun nykyisillekin pikkuveljille ostin Lightning McQueen -pelin, koska Lasse niin kovasti toivoi jotain Autot-leffasta tuttua. Se näki viime viikolla mun huoneessa Autot-kirjekuoren (Santerilta :D) ja silloin lupasin sillekin hankkia jotain sellaista. Muuten säästinkin sitten pennoseni (löysin kyllä aivan sikakivan duffel-takin -40% alennuksen jälkeen noin 30 eurolla, mutta joku hölmö oli keksinyt laittaa sen takin hupun täyteen hirveänkamalanällöttävää tekoturkista, jota ei tietty saanut irti...) ens viikkoa varten, koska silloin pääsen Anni-Lotan ja Even kans ostoksille! En malta odottaa. :) Ja söinkin kans säästöbudjetilla 2,90e maksaneen kiinalaisannoksen. En suosittele kyseistä Heilbronnin juna-aseman kiinalais-japanilais-taiwanilasis -raflaa kenellekään... :D

Iltapäivällä tuli vielä Katrin lapsiensa Jacobin ja Emman kanssa kyläilemään. Ne on aina tosi mukavia kyläilijöitä, lapset on rauhallisia ja Katrin tosi kiva. Lisäks leikittiin Rasmuksen kanssa hurjia merirosvoja, jotka ryöväsivät Kjellin pehmolelut.

Niin ja torstaita piristivät vielä kirje mummulta ja paketti kotoa! Kiitokset molemmille, on aina toosi kiva saada jotain postia omalla nimellä tänne. :)

Pe: Väsynyt lenkki, kuuma suihku, pyykin pesua ja nyt pian lounasta. Iltapäivällä jälleen uimakouluun ja illalla saadaan taas leikkivieraita, Otto ja ylisuloinen Karl tulevat käymään.


Viikonlopuksi on suunnitteilla joulukorttien askartelua, piparkakkujen tekoa ja lupasin tehdä jälleen ruoaksi lihapullia. Onneksi tämä marraskuukin menee näin nopeata tahtia, enää viikko tyttöjen tuloon ja sitten onkin jo ihan pian joulukuu! :)

Tulevaisuudensuunnitelmia...

Minulla on tässä ollut koko syksy aikaa miettiä tulevaisuuttani. Jo vuosia se kauppakorkeakoulu on tuntunut varmalta valinnalta, mutta tämän syksyn aikana ajatusmaailmaani on tainnut hiukan avartua. Olen nimittäin alkanut pohtimaan aivan uusia ja erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja.


1. Taideterapeutti
Metodeinani olisivat muovailuvahailu, sormiväreillä maalaaminen ja värityskuvien täyttö tylpillä puuväreillä. Muovailuvahoja saisi kerrankin sekoittaa keskenään, sormivärejä ei rajoitettaisi pelkkiin sormiin ja värityskuvien Nalle Puh saisi olla vaikka violetti. Tarjontaa olisi luonnollisesti niin yksityishenkilöille kuin kokonaisille firmoillekin. Tapauskohtaisesti räätälöitynä - on sitten tarpeena viikonloppukurssi, seminaari tai kompakti itseopiskelupaketti. Kaikki hyvin anonyymisti ja sopuhintaan Aureen perämetsissä sijaitsevasta kurssikeskuksesta.

2. Äänikirjojen lukija
Voisin erikoistua Grimmin veljesten satujen pahishahmoihin. Näin alkajaisiksi voisin antaa ääneni Lumikuningattarelle. Vankka työkokemukseni ja pitkä suosittelijoiden lista pitäisivät huolen siitä, että tätä jaloa ammattia varten minun ei tarvitsisi lukea yhden yhtä pääsykoekirjaa tai osallistua tentin tenttiin. Ja pahikset puhuvat muuten aina saksaa. Suomalaisittain murtaen.

3. Leipuri
Jos pestautuisinkin jonkinlaiseksi kisälliksi/työssäoppimaan johonkin näistä Saksan miljoonista leipomoista. Sitten voisin kaikenmaailman herkkutorttujen reseptit takataskussani palata Suomeen ja jakaa tätä iloista hiilihydraattipommisanomaa. Ja leipurihan ei ole uskottava, jos sen posket eivät näy takaapäin katsottaessa. Olisi siis vähän pakko kaapia aina kulho tyhjäksi ja tehdä testimaistelut joka erästä.

4. Rakennusmestari
Legoilla rakentaessa sitä on aika nopeasti oppinut, millaiset rakenteet kestää, kantaa ja selviää 2-vuotiaan hyökkäyksestä. Eli toisinsanoen olen oppinut jo käytännössä oleellisimmat fysiikan lait ja nykypäivänä niin tavallisiin, mutta aina yllättäviin luonnonmullistuksiinkin osaan reagoida nopeasti. Eli tähänkin ammattiin voisin siirtyä käytännössä ilman sen suurempia ponnisteluja koulun penkillä. Pelkkää rakentajan uraa en näe vaihtoehtona, sen verran kunnianhimostani on sentään vielä jäljellä.


5. Matkaopas
Tai siis sellainen Matkapassi-ohjelmasta tuttu seikkailija, jonka matkat tuotantoyhtiö  maksaa kaikenlaisiin mielenkiintoisiin paikkoihin. Ja sitten tämä seikkailija pääsee laskemaan köysiradoilla Himalajan vuoristoissa ja osallistuu Rion karnevaalien pääkulkueeseen sulkapuvussa. Minä en kyllä suostuisi seikkailijamatkailijankaan roolissa syömään makkaraa. Mutta matkailla voisin siis oikein mielelläni.


Voi tätä valintojen maailmaa!




Ps. Joo joo iskä, laitetaan vaan ne kauppiskirjat pian tilaukseen! :D

Mikä mainio sunnuntai!

Tiedän nyt jo, mitä jään varmasti kaipaamaan täältä - korkeuseroja! Näitä pieniä vuoria, kukkuloita, rinteitä ja kaikkenlaisia mielenkiintoisia mäennyppylöitä, joita Keski-Suomesta saa hakemalla hakea.

Yksi tietty viiniviljelmäalue tästä meiltä noin kilsan päässä on varmaankin lempipaikkani täällä koko Elsenzissä. Sinne tulee aina lähdettyä, joko kun sää on erityisen hyvä tai jos haluan rääkätä pohkeitani parissa tiukassa ylämäessä. Ja alue on aina yhtä upea. On ollut jännä seurata sitä, miten tänne tullessani koko paikka oli ihan vihreä, kuukausi sitten oranssinpunainen ja nyt kaikki lehdet ovat jo poissa. Okei, kyllähän Suomessakin ruska etenee tässä samassa loogisessa järjestyksessä, mutta on vähän eri juttu katsella lehti- kuin havumetsän ruska-aikaa. Tai sit oon vaan niin innoissani tästä kaikesta uudesta.

Tänään on ollut erityisen superhyvä sää. Aurinko on paistanut koko päivän kirkkaalta taivaalta ja lämpötila on huidellut mukavasti varjossa 18 asteessa. Aika uskomatonta, onhan sentään jo marraskuun puoliväli! Perhe Wiele suuntasi jo ennen puoltapäivää kyläilemään ja mä suuntasin sitten lenkille. Capreissa ja t-paidassa. Lenkin jälkeen söin pakastepitsan terassilla auringossa istuskellen, ai että. Täytyy kyllä mainita, ettei ollut lenkistä tulla yhtään mitään loistavista olosuhteista huolimatta. Olin nimittäin jo luvannut itselleni ennen lenkkiä, että sen jälkeen syön sitten kauan himoitsemani pitsan. Olinkin sitten kääntyä jokaisesta risteyksestä takaisin kotia ja pitsaa kohti... :D

Kappelilla tänään...

...ja kaksi kuukautta sitten.

Olisi ollut hirveää tuhlausta jäädä kotiin ja sisälle ruokailun jälkeen, joten otin kameran mukaan ja lähdin vielä pyöräilemään ympäri Elsenziä. Ja jotenkin kummassa pyörä kääntyi taas sinne viiniviljelmille. Alueella oli liikkeellä tosi paljon muitakin reippailijoita, erityisesti kaikenikäisiä pariskuntia. Jokin Love is in the air -taika sillä paikalla tänään oli, sillä kaikki kulkivat käsi kädessä! :D Minä puristin tiukasti ohjaussarvia... Mutta voi kuulkaa, oli kyllä hieno tunne päästellä mäkiä alas lämpimässä ilmassa aurinkolasit silmillä! Vähän tätä idylliä kyllä säröitti ne alamäkiä kompensoivat ylämäet...

Kovin iloinen olin, vaikka hupparissa tulikin KUUMA.

Inga sanoi aamulla, että tämä päivä on viimeisiä lämpöisiä päiviä tänä syksynä. No, nyt tuli otettua siitä kaikki irti. Anna tulla syksy, olen valmiina! (Eli odottakaa vaan seuraavaa postausta, missä ruikutan sateesta ja harmaudesta)


Ps. Paljon onnea isänpäivänä vielä kerran niin iskälle, Arille kuin papallekin! :)
Pps. Uujee, yksi hyvä syy lisää odottaa Suomen-vierailua; iskä laittoi juuri viestiä, että hän varas liput Chicago-musikaaliin 30. joulukuuta! Kiiiiiiitos!

St. Martin's

Hallo!
Eilen illalla tosiaan olin lasten päiväkodin Laterne-juhlassa. Laterne tarkoittaa suomeksi lyhtyä ja nämä lyhdyt liittyvät Pyhän Martin päivään. Lapset olivat kaikki askarrelleet komeat paperilyhdyt ja ne käsissä sitten käveltiin isona kulkueena pieni lenkki päiväkodin ympäristössä. Sää oli harmi kyllä vähän sateinen ja lapset eivät liiemmin jaksaneet keskittyä mihinkään lauluihin ja muodostelmassa kävelyyn... :D

Rasmus ja Lasse lyhtyineen päiväkodilla.

Kulkueen jälkeen päiväkodilla oli tarjoilua. Täällä tarjoilu tarkoittaa useimmiten hotdogeja ja oluttta, niin eilenkin. Kyllä, päiväkodin juhlassa tarjoiltiin olutta..! Eilen oli lisäksi hehkuviiniä ja punchia, joka maistui ihan glögiltä, hyvää oli siis se. Sekasortoisen ruokailun jälkeen ajettiin äkkiä kotiin. :D Sellainen lyhyt tapahtuma oli Laterne täällä näin.

Kjell ja tonttulyhty

Ja sitten säätiedotusta. Täällä on tuullut viime päivinä ihan mielettömän voimakkaasti. Oikein humina käy sisälläkin. Outoa tässä on se, että ulkona on tänäänkin 17 astetta lämmintä! Ihan hullua, tässähän mennään jo marraskuun puolessa välissä!

Ja mitäs muuta... No, tämä ilta kuluu sitten lastenvahtina. Tehdään poikien kans eka iltapalaks uunileipiä ja sit laitan ne kaikki nukkumaan. Täytyy varmaan vähän riehua tai jotenkin väsyttää noi lapset ennen iltapalaa, jotta Rasmuksenkin nukkumaanmeno sujuisi ongelmitta... Villiin lauantai-iltaani kuuluvat myös saksan kurssin läksyt. Huhhuh.

Heippa taas!

Täällä sitä yhä ollaan, Elsenzissä. Mitään arkea kummallisempaa ei ole tapahtunut, joten ei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaakaan.

Aamupäivät noin yhteen asti hengailen täällä kotona; pesen pyykkiä, urheilen, luen blogeja, teen saksan kurssin läksyjäni, surffailen netissä ja no, yritän nyt vain kuluttaa aikaa. Iltapäivät sitten ollaan lasten kanssa, usein askarrellaan. Oon saanut Lassen ja Rasmuksen innostumaan kaikista leikkaa-liimaa-jutuista! :D Varsinkin Rasmus on erittäin taitava liimaaja. Odottakaapas vaan kuulkaa joulukortteja! Maanantai- ja keskiviikkoillat kuluvatkin sitten kielikoulussa ja muulloin sitten vain olen ja hengailen omissa oloissani. Tännekin tulee pimeä nykyisin jo viiden jälkeen, joten lenkille ei ole iltaisin tullut lähdettyä.

Ei siis mitään kummallista. Tai no eilen oli kyllä kummallisen ylihelppo päivä. Aamulla kävin taas lenkillä ja tein saksan kurssin tehtäväni. Haettiin Ingan kanssa Lasse ja Kjell päiväkodista kahden aikaan ja Inga lähti siitä sitten suoraa Lassen kanssa elokuviin. Rasmus meni suoraan päiväkodista kaverilleen. No, Kjell nukkui sitten kotona puoli viiteen, jolloin menin herättämään pojan (joo, ihan mielettömät unenlahjat!). Kjellin kanssa sitten vähän leikittiin kauppaa ja laulettiin (kyllä, kunnon hoitotäti olen) ja kuuden jälkeen kaikki muutkin tulivat sitten kotiin iltapalalle. Ja sitten suuntasinkin bussilla ja junalla kielikouluun. Jossa oli tarjoiluna tsekkiläisen Zdenkan synttärikuoharia. Ja hyvin mieltäylentävää treenausta improvisoidun puheen pitämiseen.

Perjantai-iltana päiväkotilaiset järjestävät jonkinlaisen Laterne- eli lyhtytapahtuman, ja sinne suuntaammekin varmaankin sitten kaikin. Lauantai-illan olen lapsenvahtina, joten rauhallinen viikonloppu tulossa jälleen.

Nyt taidan lähteä tästä lenkille, kun aurinko paistaa! Säät ovat täällä olleet jo aika tylsän syksyiset, mutta kylmä ei ole ollut - suurinpiirtein kymmenessä asteessa on elohopea pysynyt. Lumesta ei siis vielä tietoakaan tällä suunnalla.

Vapaa viikonloppu

Inga ja pojat lähtivät eilen puolenpäivän aikaan mummulaan ja ja he palaavat vasta maantantai-iltapäivänä takaisin. Minä jäin kotiin vailla sen suurempia suunnitelmia. Tai no, ensiksi suunniteltiin Anni-Lotan kanssa näkevämme sunnuntaina jossain, mutta ne suunnitelmat menivät mönkään. Kysyin kyllä Ingaltakin, olisiko täällä jotain, mitä pitäisi tehdä. Ei ole, saan kuulemma vaan rentoutua. No,  ajattelin sitten, että olisi ihan kiva vain olla. Ja hitot.

Lauantai nyt meni vielä suhteellisen kivuttomasti. Pyöräilin Eppingeniin ostamaan mandariineja ja kevytjuustoa (joka ei kyllä maistunut miltään 50 prosenttisten juustojen jälkeen). Katsoin suomalaisen leffan Paha perhe (suosittelen). Tein pilatesta. Juttelin Santerin kanssa Skypessä. Poltin takkaa ja levitin kasvonaamion. Laikkailin kynsiä. Ja aika ei kulunut sitten millään! :D

Niin ja suunniteltiin me myös Anni-Lotan ja Sannan kanssa meidän pikkujouluviikonloppua! Tytöt tulee nimittäin tänne mun luo tän kuun vika viikonloppu, kun Inga, Christian ja pojat ovat Kielissä. Luvassa ainakin näillä näkymin Heidelbergin adventtimarkkinat ja joululahjaostoksia, hyvää itsetehtyä ruokaa, pipareita, glögiä ja muuta mukavaa. Ai että, oon aika innoissani! Alta kolme viikkoa enää! :))

Takaisin tähän viikonloppuun. Nukuin tänään sunnuntaina niin pitkään kuin nukutti. No puoli yhdeksään nukutti. Sitten söin aamupalaa. Imuroin. Pesin vessan. Pesin meikkisiveltimeni. Tyhjensin tuhkat takasta. Pesin keittiön verhot ja ikkunat. Värjäsin vahingossa valkoisen lempi-t-paitani haalean oranssiksi. Pesin muutakin pyykkiä. Luin kaikki mahdolliset blogit. Ja kello on nyt kaksitoista päivällä.

Voi hitsi. Olisikohan sittenkin pitänyt vain lähteä mukaan sinne mummulaan!? :D Siellä ainakin riittäisi puuhaa kolmen pojan kanssa. No, voisihan tänään mennä vielä lenkille. Ja silittää ne verhot. Ja syödä. Ja mitäs muuta... Lukea..?

//edit. Sain pelastettua sen oranssiksi värjäytyneen paidan! Iskin sen saman tien pesukoneesta pois nostettuani (ja melkein jo itkettyäni....) takaisin yksin koneeseen ja ylläripylläri, nyt se on taas valkoinen! Huh helpotus.
//edit 2. No nyt on verhot taas ikkunoissa, syöty, nukuttu päiväunet, käyty lenkillä, pesty pyykkiä, tehty pilatesta ja kirjaakin tuli luettua. Ja kello on vähän yli viisi. Mitäs sitten...

Tässä viime päivinä olen...

- Pyöräillyt betoniporsasta päin, koska tuijotin Espritin näyteikkunaa yhden ratkaisevan sadasosansekunnin verran liikaa. Ei käynyt mitenkään. Tai mustelma tuli.

- Syönyt kilokaupalla mandariineja/klementiinejä/mitä ne oranssit pallot nyt onkaan. Ne on vaan niiiiin hyviä.

- Kärvistellyt lasten syödessä keksejä. Ja karkkeja. Ja leivonnaisia. Ja kaikkea hyvää. Minä en syö enää mitään hyvää. Tai mandariineja syön.

Baijerilaisten juhlien jälkkärejä, Ingan kanssa jaettiin...

- Ihmetellyt ihmeellistä syysilmastoa. Torstaina oli kaikkien aikojen oudoin syyssää. Lähemmäs 20 astetta lämpöä, mutta mieletön tuulimyrsky ja taivas harmaa. Hassua, mutta lämmintä. Minä tykkään. Paitsi pimeydestä en tykkää.

Tälläinen sää oli maanantaina.

- Ihaillut joulukalentereita. Täällä on kaupat pullollaan sellaisia sikasiistejä supersuklaamättökalentereita. Mulla ei oo ikinä ollut sellaista. Nyt kun äiti ja Seija-mummu ei varmaan tänä vuonna osta mulle kalenteria, ostaisinkohan ihan itse The Unelmien Joulukalenterini... Niin ison, että kaikki lapset olisi kateellisia.

- Viettänyt supermummoillan. Siihen kuului viltti jalkojen päällä, kupponen teetä ja sanaristikko. Melkein sain ratkaistua Helppo+ -tason ristikon. Tämä villi välivuosi käy kyllä välillä ihan kunnon päälle...

Suomikuvaa

Olen tässä kahden ja puolen kuukauden aikana käynyt aika monet keskustelut saksalaisten kanssa rakkaasta kotimaastani. Muutamat jutut ovat toistuneet usein ulkomaalaisten tietämyksessä Suomesta...

° Masentuneisuus ja korkeat itsemurhatilastot. "Kun teillä on siellä niin pimeää ja pitkä talvi ja kaikkea!" Juu, kyllä on. Tämän takia Suomen väkiluku onkin pysynyt niin alhaisena. En sentään ole kertonut tästä Parkanon muutamien vuosien takaisesta, melko kyseenalaisesta tittelistä Suomen synkinpänä kuntana. Eihän se nyt voi sitä paitsi olla...

° Tango. Tämä on yllättänyt ainakin minut. Monet tietävät täällä, että me suomalaiset tanssimme mielellämme tangoa ja meillä on ihan omat tangojuhlatkin. Sitten olen saanut kertoakin maamme tanssilavakulttuurista ja Seinäjoen tangomarkkinoista. Viime viikonloppuna katsomamme saksalaisen tv-sarja Tatortinkin (siis sen, mikä oli kuvattu Suomessa) jakson nimikin viittasi tangoon.

° Koulutus. Kaikki suomalaiset ovat korkeastikoulutettuja ja koulutusjärjestelmä noin yleisestikin huippu. No, onhan se.

° Kala. Suomalaiset syövät paaaaljon kalaa. No, ainakin enemmän kuin täällä sisämaassa asuvat saksalaiset, totta. Mutta ei nyt paria kertaa viikossa enempää, keskimäärin.

° Mäkihyppääjät. Matti Nykänen ja Janne Ahonen tunnetaan täällä. Liekö tämä sitten hyvä juttu... Ensimmäisinä päivinänikin täällä Christian tuli kertomaan minulle iloisesti, että Nykänen joutuu vankilaan. Ylläri.

° Mika Häkkinen.  Hänestä saksalaiset pitävät. Se on kiva se. Mika on kiva.

Den erste November

Eilen maanantaina täällä Saksassa oli pyhäinpäivä (eiks se oo kyllä ihan suomalaisessakin kalenterissa), jonka takia päiväkoti oli kiinni ja lapset siis kotona. Lähdettiinkin heti aamusta poikien ja Ingan kanssa ajamaan kohti Stuttgartin eläintarhaa.

Wilhelmina Zoo oli tosi kiva paikka. Sellainen oikein kunnollinen vanhanajan eläintarha upeine puistoalueineen ja rakennuksineen. Jonkun kuninkaallisen rakennuttama paikka tuo taitaa ollakin, jos nyt oikein ymmärsin. Oltiin kaikki kovin innoissamme nähdessämme apinoita, flamingoja, tiikerin, lintuja (varmaan Kjellin suosikkeja!) ja vaikka mitä hienoa.

Kjell tykkäsi linnuista ja kiipeilystä.

Sää oli taas ihan huippu, aurikoinen ja lämmin. Ei ollut tietoakaan synkästä marraskuusta. Inga ja Christian kävivät muuten iltapäivällä lenkilläkin shortseissa!

Oikein suloisia apinoita, jotka kyllä tässä kuvassa maastoutuvat aika tehokkaasti noihin kiviin.

Oikein onnistunut kaverikuva.

Iltapäivällä ajeltiin Mäkkärin kautta kotiin ja kaikki lapset nukkuivat puoli viiteen päiväunet, voi mitä luksusta. Illalla katselin vielä tv:stä Ingan ja Christianin lemppidekkari Tatort, jossa seikkailtiin tänään Suomessa. Jaksossa siis saksalainen poliisi matkusti Ilomantsiin ratkaisemaan saksalaisen pojan tekemää murhaa ja suomalaiset poliisit olivat sitten tietty avustamassa. Oli niin hauska nähdä suomalaisia tuttuja näyttelijöitä ja tietenkin hyvin tutun näköisiä kesä-Suomi-maisemia. Aika monet naurunpyrskähdykset sai aikaan myös suomalaiset puhumassa saksaa ja toisinpäin. Oikein hyvä dekkari siis! :D

Ja varasinpahan vielä eilen illalla lennot Suomeenkin. 26.12-5.1 vietetään sitten kotona! Toooosi kivaa! :)

Sveitsi

Nyt on kuulkaas niin kiva viikonloppu takana!

Torstai-iltana suuntasin siis Sannan luo Zürichiin aivan tooosi hienolla ja nopealla ICE-junalla. Olin aivan onnessani nähdessäni Sannan ja Sannan aupair-kaveri Katin lopulta Zürichin asemalla! Voi veljet kun olikin mukavaa höpöttää kaikkia aupair-juttuja suomeksi, istua kaverin ajaman auton kyydissä ja kuunnella PMMP:tä! Joskus tosi myöhään (tosi myöhään tarkoittaa aupair-kielellä about yhtä...) päästiin Sannalle, mutta väsymyksestä huolimatta ei meinannut jutuista tulla loppua. Ja hei, Sannalla oli isot kasat Ylä-Satakuntia! (Parkanon paikkalislehteä)

Zürichsee. Ja tuolla vasemmalla olisi ollut Alpit, jos olisin niitä kuvannut....

Perjantaiaamuna nukuttiin oikein ruhtinaallisesti lähemmäs yhdeksää (aupairille toooosi kova juttu! :D) ja pian herätyksen jälkeen lähdettiinkin bussilla kohti Zürichiä. Ja näin heti alkuun täytyy kyllä sanoa, että voi kauhistus kuinka kallis maa tuo Sveitsi on! Bussimatkatkin maksoivat suuntaansa noin kolme euroa puhumattakaan ruuasta ja muista. Ei paljoa tehnyt mieli ostella mitään Saksan hintatasoon tottuneena. Erikoista oli muuten se, että ihan perus H&M:lläkin yhdet kengät olivat 13 euroa kalliimmat Sveitsissä kuin Saksassa!

Meidän onneksemme perjantaina oli aivan mahtava sää; aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöasteitakin riitti! Neljään asti saimmekin helposti kulutettua aikaa ihan vain kiertelemällä ympäri mäkistä kaupunkia. Kipusimme myös yhteen kaupungin lukuisista kirkontorneista ja sieltä avautuikin aika mieletön näkymä kaupungin ylle, Zürich-järvelle ja tietty niille Alpeille! Oli kyllä niin kaunista.

Matkaoppaani Sanna!

Alkuillasta metroiltiin itsemme takaisin Sannan kotiin ja lähdettin vielä lenkkeilemään hiukkasen. Ilma oli kirkastunut vielä päivästä ja näinkin vielä ne Alpit auringon laskiessa. Näky oli oikeasti aika uskomaton! Vähän tuli sellainen fiilis, että tuon metsän ja järven takana olisi ollut vain jokin juliste, ihan kuin vanhassa Sound of Music -leffassa! :D

Sannan lenkkeilymaastoa...

 Illalla söimme oikein kevyesti raclettea ja reippaana suuntasimme vielä takaisin Zürichin yöelämään Sannan ja Katin kanssa! Parit paikalliset baarit tuli nähtyä ja tequilaakin ekaa kertaa juotua. Mun tequilastory on nyt kyllä se, kuinka sain ekan tequilani appelsiinilohkolla ja kanelilla sitruunan ja suolan sijasta! Ja hei, ei voi enää kyllä valittaa Tikin hintatasosta noiden juomien jälkeen... Suomalaisia on muuten selvästikin liikkunut tuolla alueella aina paljon, sillä monet tulivat juttelemaan paria suomenkielistä sanaa käyttäen, hauskaa! Yöbussissa torkkuen ajeltiin sitten Sannan kanssa kotiin nukkumaan...

Näin kovin innoissani olin. Kati oli jo selvästi ammattilainen.

Lauantaiaamuna hengailtiin Sannan hoitolapsi Nooran kanssa. Käytiin kirjastossa ja syötiin sikahyvää omenapaistosta. Iltapäivällä otettiinkin junalla suunnaksi sitten Saksan rajalla sijaitseva Schaffhausen, jossa Sannan kaveri Ninni asuu. Schaffhausenissa Ninni veti meille lyhyen kaupunkiesittelyn ja kävimme ihailemassa myös Rheinfall-vesiputousta.

Sannan ja Ninni matkalla Rheinfallille.

 Ja voi kuulkaa. Jos Keski-Eurooppaan joskus eksytte, on Rheinfall yksi Pakko nähdä -kohde. Aivan mieletön. Valokuvista ei millään välty koko komeus; ruska, kosken pauhu, vesihöyry... Mieletön paikka!

Vesikin oli aivan kirkasta.

Kassit tietty mukana reippailtiin.

Ilta sujuikin sitten Ninnin kotona viinin, lakun ja pakastepitsan merkeissä. Ninnillä oli käymässä myös eteläafrikkalainen Astyn, joten sain taas vähän virkistettyä englannin taitojanikin. On oikeasti nykyisin tosi vaikea vaihtaa yhtäkkiä saksasta englantiin. Kaikki pikkusanat ja isommatkin tulevat mieleen vain saksaksi. Voi kauhistus. Mutta ilta oli mielettömän kiva. Juteltiin vaan ja otettiin rennosti. Hiukkasen oli huojentavaa kuulla muidenkin kärsivän aupair-kiloista! :D

Merkitse ihmiset klikkaamalla heidän kasvojaan valokuvassa.

Sanna, Astyn ja Anni-pullaposki.

Sunnuntaiaamuna nautittiin kovasti kellojen siirtämisen mukanaan tuomasta lisäunitunnista ja lopulta sitten matkailtiin Sannan kanssa takaisin Zürichiin ja sanottiin heipat rautatieasemalla. Neljän tunnin matka takaisin Eppingeniin kului nopsasti nukkuen ja amerikkalaiseen Daniin tutustuen. En oikeasti ole ikinä tutustunut kehenkään suomalaisissa julkisissa kulkuneuvoissa kun taas täällä on erittäin harvinaista, että joutuisi ilman juttukaveria matkaamaan!

Mutta siis, aivan huippu viikonloppu, suurensuuret kiitokset vielä Sannalle ja tervetuloa käymään täällä Saksassa! Sitten jouluostoksille viimeistään, vai mitä? :)