A, B, C, D(eutschkurs)

Minulla oli tällä viikolla vikat kielikurssikerrat ja yhdellä kurssikaverilla oli mukanaan kamera, joten nyt saatte nähdä, missä olen täällä maanantai- ja keskiviikkoiltani viettänyt!

Minä (Ryhtiliikkeen edustajana), opettaja Mustafa, se turkkilainen nainen, Emilia ja Anastasya.

Maanantaina turkkilainen mukava nainen (jonka nimeä en tässä kuukausien aikana pystynyt oppimaan...) toi mukanaan ison kattilallisen turkkilaista perinteistä tomaattista keittoa, jossa oli seassa tortellinimaisia pastataskuja. Keiton päälle laitettiin sitten luonnollisesti turkkilaista jugurttia ja jotain jännää, sitruksista mausetetta. Oikein herkullista oli!

Oiskohan tässä meneillään jo santsikierros?

Tunnestusti, hyvä ruoka - parempi mieli!

Jälkkäriksi makedonialainen Emilia oli tehnyt baklavaa ja voi jestas, en ole ikinä tainnut syödä ikinä mitään niin makeaa! Emilia selitti, että baklava tehdäänkin käytännössä vain filotaikinasta ja kiehuvasta sokerivedestä. Emilian baklavassa oli lisäksi kookosta.

Keskiviikon kurssilla minulla on aina ollut toinen opettaja, puolasta lähtöisin oleva Monika. Turkkilainen Mustafa tarjosi meille kaikille kaakaot ja minä vein suklaata kaikille. Koko viimeinen kurssikerta menikin nopeasti vain turkkilaisten kulttuurista jutellessa. Koko kurssin parasta antia onkin mielestäni ollut muihin kulttuureihin tutustuminen. Kurssilleni sattui tulemaan muutama niiiin puhelias ihminen, että monilla kerroilla kielioppitehtävät jäivät tekemättä keskustelun poukkoillessa kiivaana ympäriinsä. Minä olen yleensä ollut enemmän se kuunteleva osapuoli... :D

Zdenka, minä, Mustafa, Monika, no se turkkilainen ja Anastasya

Kurssikaverini ovat jaksaneet aina kummastella sitä, miten tälläinen 19-vuotias tyttö voi vain yksin muuttaa tänne Saksaan ja muutenkin matkustella ympäriinsä. Lisäksi erityisesti herttainen Mustafa piti aina huolta siitä, että minä varmasti ymmärsin kaikki jutut ja että minut varmasti tultiin hakemaan iltaisin. Noo, olinhan minä nyt kymmenen vuotta seuraavaksi nuorinta nuorempi, ihan junnu siis. :D  Kokonaisuudessan olikin aika silmiäavaavaa kuunnella esimerkiksi turkkilaisten kokemuksia tänne sopeutumisesta ja verrata niitä omiini. Saatika sitten kuunnella heidän lapsuudentarinoitaan. Okei, enhän minäkään nyt ihan pullossa ole kasvanut, mutta kun näitä juttuja kuulee ihmiseltä, joka istuu samassa huoneessa kansassi, on se vähän eri asia kuin vaikka jonkun dokkarin katseleminen.

Suomen opetustuokio.

Juttu turkkilaisten päähuivista meneillään.

Kaikenkaikkiaan olen nyt ihan tyytyväinen, että kurssi on ohi, sillä sinne oli aina niiin typerä matkustaa yli tunti iltaisin. Kurssihan alkoi aina vasta klo 20.10 ja loppui 21.40. Toisaalta taas, kielitaitoni kannalta olisi varmaan ollut ihan hyödyllistä jatkaa jotain kurssia - ei tätä saksaa nimittäin ihan tosta vaan ole opittu! :D