Ja nyt sitä ollaankin jo takaisin täällä. Kuinka nopeasti kymmenen päivää voikaan kulua..? No ihan käsittämättömän nopeasti! 26.12-5.1 välisenä aikana ehdin tehdä muun muassa seuraavaa:

- Tutustuin toscanalaiseen suklaatehtailija Alessandroon matkalla Hahniin.
- Söin paljon kalaa! Aloitin Pirkkalan lentokentällä graavilohiruisleivällä ja päätin hapankorppukuorrutteiseen uuniloheen tiistai-iltana.
- Söin kaikkea muutakin paljon. Liikaa.
- Olin kolme kertaa pulkkamäessä. Oli kivaa!
- Kävin parturissa. Se vasta olikin kivaa.
- Availin ihan hirveästi joululahjoja. Olin tainnut olla aika kiltti viime vuonna.
- Pelasin paljon. Rubbikubia, Scrabblea, Wii:tä, Singstaria (vai voiko sitä vaan laulaa, ei pelata?)
- Juhlin uutta vuotta parhaiden kavereiden kanssa.
- Ja muutenkin vietin aikaa parhaiden kavereiden kanssa.
- Ja Santerinkin kanssa oli kai vähän pakko viettää aikaa (koko ajan oli kamalaa).
- Kävin myös moikkaamassa vanhoja kesätyökavereita.
- Olin Tikissä. Piiiitkästä aikaa. Mikään ei ollut muuttunut.
- Ajelin onnessani autolla. Ajaminen on kivaa.
- Kävin katsomassa Tampereella Chigaco-musikaalin, se oli huippu.
- Tapasin serkkuja, mummuja ja pappaa ja muita sukulaisia.
- Juttelin paljon kavereiden kanssa!
- Urheilinkin jopa vähän. Kinkkujumppa kauhistutti 7,5 euron hinnallaan ja juoksulenkillä pakkanen oli liian kova. Tai vaatteita vaan liian vähän. Ja kai se pulkkamäkeilykin lasketaan...?
- Nukuin piiitkäään omassa sängyssä!
- Kävin leffassa katsomassa Rare Exportin ja naureskelin.
- Värjäsin ekaa kertaa ikinä hiukset. Even hiukset. Ja hyvät tuli!
- Kävin ostoksilla Tampereella Jennyn kanssa. Teinkin huippulöydön OneWaysta, josta ei ikinä muuten löydy mitään.
- Kävin ostoksilla Kankaanpäässä äidin ja Jennyn kanssa. Äidin kanssa tehtiin huippusaapaslöydöt ja äiti köyhtyi.
- Katselin kuvia ja kuuntelin juttuja Ameriiiikasta. Vähän ehkä olin kateellinenkin. Tai kyllä I <3 Las Vegas paita vähän lohdutti. Ja Etelä-Afrikka-juttujakin kuuntelin.
- Ajattelin vähän ehkä kauhulla, että Eveä näkee seuraavan kerran vasta heinäkuun lopulla. Ja Anni-Lottakin palaa takaisin kotiin vasta kesäkuun lopulla. Olin kuitenkin onnellinen siitä, että itse tiedän palaavani jo kolmen kuukauden kuluttua.
- Suunnittelin monta kertaa meneväni hiihtämään, mutta enpäs mennyt. "Onpa nyt kyllä ihan liikaa pakkasta..."
- Ostin salmiakkia ja purkkaa mukaanvietäväksi. Ja tuliaisia kans.
- Pakkailin laukkuja ajatellen sitä tavaramäärää, joka takaisintullessa pitäisi ensinnäkin mahtua laukkuihini ja toisekseen kotona vaatehuoneeseen.
- Lähtöselvityksessä minun lippuni korotettiin Priority-luokkaan, koska olen kuulemma jonkun Antin kaveri. Kapusinkin sitten ensimmäisten joukossa lentokoneeseen.
- Olin iloinen ja onnellinen.

...mutta eivät asiat nytkään huonosti ole! Pojat olivat odottaneet minua ja tuliaiset kelpasivat. Tämä aamupäivä meni merirosvoja leikkien. Huomenna suuntaan lapsien kanssa Trochtelfingeniin mummulaan koko viikonlopuksi Ingan ja Christianin lähtiessä laskettelemaan Alpeille. Voi olla tiedossa vähän raskaampi viikonloppu ja vähäisemmät yöunet. Paluu arkeen!