Olen päättänyt, että kun huhtikuun alussa palaan takaisin Suomeen, otan kaiken irti nuoruudestani ja ennen kaikkea elämästäni ilman lapsia. Tähän maatamullistavaan päätelmään ovat johtaneet muun muassa seuraavat seikat:
1) Lasten valitsema musiikki automatkoilla. En halua maaliskuun jälkeen kuulla vähään aikaan Lukas der Lokomotivführerin ja PingPongin seikkailuista. Miksi niille lasten äänikirjojen hahmoille pitää valita niin helkkarin ärsyttävät ja ennenkaikkea korkeat, kimittävät äänet?! Jos sen äänen pitää olla korkea, olisikin sitten niin korkea, että vain lapset superherkillä korvillaan vastaanottaisivat sen. Ja sitten ihan musiikki. Okei, meillä lapset tykkäävät ihan ok-musiikista (ABBA!), mutta parhaimmankin rallatuksen kykenee pilaamaan "Noch mal!" eli teletappimainen "Uudestaan!".
2) Nukkuminen. Tästä olen kertonut ennenkin, mutta seikkaa ei voi liikaa korostaa. Viikonloppuisin nukutaan pidempään, kuin aamuyöhön eli ennen kuutta ei päästetä inahdustakaan. Eikä mieluummin sanaakaan ennen kahdeksaa. Optimaalisin vaihtoehtohan on tietenkin se, että kaikki yli 10-vuotiaat heräävät ihan omaan tahtiinsa (mutta ennen kahdeksaa; ei sanaakaan!), eivätkä 2-vuotiaan energiseen huudahdukseen:"Pirkko-Petteri ist aufgewacht!" eli lapsukainen on herännyt. Voisin myös tehdä jonkinlaisen lakialoitteen siitä, että kaikkien alle 10-vuotiaiden lapsien on nukuttava vähintään kahden tunnin päiväunet joka päivä.
3) Spagettiruokavalio. Lapsenahan meitä kaikkia on varmasti pakotettu syömään käyttämällä törkeästi hyväksi kehitysmaiden lasten ahdinkoa ja uhkailemailla samanlaista, lihapullatonta kohtaloa. Voi kuule äiti, kotiin tultuani lupaan syödä kaiken (paitsi maksaruuat ja jäniksen lihan) ihan mutisematta. Yksi pieni toive vain: ei pastaa vähään aikaan, bitte.
4) Kun nykytiede pystyy takaamaan, että minun lapsistani tulee tottelevaisia, kohteliaita ja erittäin sopuisia, voin harkita asiaa (kasvatuksellahan ei edellä mainittuihin ominaisuuksiin ole mitään vaikutusta). Haluan, että isosedällä kyläillessämme lapsukaiseni käyttäytyvät niin nuhteettomasti, että heidät hyväksyttäisiin pohjois-korealaiseen lasten marssiryhmään.
Olin vasta nyt kyllin vahva tekemään ajatuksissani aikamatkan takaisin viikonloppuun, joka muistetaan nimellä "Vanhempien rentouttava viikonloppu Alpeilla". Minä taas vietin viime viikonlopun mummulassa kolmen ylienergisen ikiliikkujan kanssa. Eikä siitä tämän enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti