Special Guest

Sain keskiviikkona odotetun vieraan.

Tälläisen Santerin.

Santerille halusin torstaina esitellä ehdottomasti lempparikaupunkini, Heidelbergin. Sää oli kamala, mutta kuitenkin hymyilytti.

 Ja säätä karkuun päästiin pariinkin kertaan kahvilaan. Tokihan Santerille piti esitellä saksalaista leipomo- ja konditoriakulttuuria (ehkä ihan pari kertaa tämänkin jälkeen käytiin kahveilla...)

"Milloin se juna oikein tuleeeeeeee?" Niin, junalla me matkusteltiin joka paikkaan.

Kuten esimerkiksi perjantaina iltapäivällä Frankfurttiin. Siellä käytiin illalla vielä ihmettelemässä pilvenpiirtäjiä. Ja tietenkin pidettiin huolta ravintotasapainostamme noutokiinalaisen merkeissä.

Seuraavana päivänä nähtiinkin kaupunki sitten ihan päivänvalossa. Aamupäivällä käveltiin tuuuuuuuulista Mainin rantaa. Tottakai sitten täytyi kuvata Euroopan mittapuulla erikoinen pilvenpiirtäjäsilhuetti. New York ja Chicago ovat kuulemma hienompia.

No sit käytiin katsomassa Römer, joka on aukio, jonka reunustalla on vanha kaupungintalo. Kaikissa turistioppaissa luki, että tämä on nähtävyys. Otimme siis turistikuvan.

Joku iso ja hieno katedraalikin käytiin tsekkaamassa. Olen käsittänyt, että jokaisella kaupunkilomalla täytyy vähintään yksi kirkko käydä kävelemässä läpi. Tai me oikeastaan lepuutettiin jalkoja, koska ei löydetty seuraavaa kohdettamme.

...joka oli modernin taiteen museo. Ehkä se oli vähän turhankin moderni meille, sillä en vaan pystynyt näkemään kasassa paperikarkkeja keskellä isoa vaaleaa huonetta muuta kuin... no, kasaa karkkia.

Sitten olikin taas ruoka-aika! Santerille bratwurstia, hapankaalia ja saksalaista olutta. Tottahan tämä kuuluisa kombo piti testata. Hyvää oli, kuulemma.

Tokihan rahoituksenopiskelija halusi pörssitalon nähdä. Internetin ihmeellisestä maailmasta selvisi, että karhu- ja sonnipatsaat kuvaavat pörssikurssien ylä- ja alamäkiä. Perin kiehtovaa.

 Niin ja sitten tietenkin Euroopan keskuspankki piti tsekata. Katsokaa nyt, tuolla me oltiin!

Piiitkän päivän päätteeksi illastimme sushibaarissa ja oli muuten aivan mielettömän hyvää! Puikoilla syöminen toki hidasti vähän tahtia - miten ihmeessä mä en vaan opi sitä? Jälkkäriksi vielä salmiakkeja ja näin kolmen päivän syömisputki aka Santerin vierailu saatiin päätökseen. Tai sunnuntaiaamuna kuudelta Santeri oikeastaan vasta suuntasi Suomeen. Ja minä jäin vielä tänne kahdeksaksi (!!! mihin tämä aika on kadonnut !!!!) viikoksi.

Kiva kun kävit, Santeri! :)