W-burg

Pari viikkoa kestänyt totaaliarki sai mukavan katkon torstai-iltana, kun pääsin kuin pääsinkin matkustamaan Würzburgiin Anni-Lotan luo. Äidin epäilyistä huolimatta mahatauti oli oikeasti jo rauhoittunut, kiitos vain antibiooteille. Ja saakeli-hitto-soikoon-varmasti-paranen -asenteelle.

Ja veljet kuinka kiva oli taas nähdä Anni-Lottaa! Sanomattakin on varmaan selvää, että minulle iski taas mieletön puhetulva. On se vaan niin hienoa, että joku oikeasti ymmärtää nämä kaikki jutut, mitä täällä päässä pyörii! No mutta, asemalta ulos päästyä asetettiin asiat taas tärkeysjärjestykseen - ensimmäiseksi ruokaa! Otimmekin sitten suunnaksi espanjalaisen ravintolan, jossa Anni-Lotta oli syönyt ennenkin hyvää paellaa. Ruan kanssa kävikin sitten vähän köpelösti: paella oli aivan liian suolaista. Tajuttiin sanoa asiasta tosin vasta syötyämme melkein puolet annoksistamme. No, saatiinkin mahat sitten kohtuu täyteen ilmaiseksi. :D Jälkkäreille suunnattiin vielä jäätelöbaariin, jossa pitkin hampain välttelin maitotuotteita ja kaikkia ihania jäätelöannoksia ja tilasin passiohedelmä-sorbetti-drinkin. Ja kyllä kannatti; jestas kuinka oli hyvää ja neljä euroa!

Anni-Lotta kotikadullaan

Perjantaiaamu alkoi aamupalalla tutustuen samalla Anni-Lotan suloisiin hoitolapsiin. Ennen kaupungille lähtöä Anni-Lotta esitteli vielä asuinaluettaan Veitschöchheimia, joka oli seeeehr hübsch!

Tässä minä luontevasti pönötän.

Anni-Lotan kodin vieressä oli valtava ja tosi kiva puisto. Siellä sitten käppäiltiin hetki. Kesällä paikka on varmaan mielettömän hieno.

Ja sitten aurinkokin alkoi paistamaan. Ja lämpötilakin nousi samalla reilusti yli kymmenen asteen. Ja sai pitää aurinkolaseja! Voi kevät. Loisto alku päivälle siis.

Nähtävyys, jota ei tunnistettu.

Würzburgiin bussilla huristeltuamme tehtiin pikainen shoppailukierros ennen Elinan ja Tuomaksen junan saapumista. Kiva keväthamonen sattuikin löytymään, vaikka mitäänhän ei pitänyt ostaa. No mut siis kyllähän mulla pitää olla Pariisiin jotain kivaa päälle laitettavaa!

No Elina ja Tuomaskin sitten treffattiin rautatieasemalla. Ja olihan se nyt hienoa - suomalaisia ystäviä monin kappalein. Todellista luksusta!

Elina, minä ja Tuomas ja taustalla joku linna.

Päivä kuluikin sitten mukavasti kahvitellessa, supersäästä nauttiessa, kaupungin nähtävyyksiä kierrellessä ja vähän kaupoissakin. Ja sitten tietenkin vielä syödessä. Ja jälkiruokaa syödessä. Ah, crepes mansikoilla ja vaniljajätskillä oli aika herkkua. Vaniljajätskissähän ei ole maitoa. Eikä mennyt edes maha sekaisin. :D

Siellä se Main virtaa! (Ja Elinan hiukset kasvaa!??!?!!!)

Würzburg

Würzburg oli muuten tosi kiva kaupunki! Ihan vähän kuin Zürich ainakin tuolta yläilmoista katselessa. Paljon tietty teki ihan loistava sää (menikö jo perille, että sää oli tosi jees?). Suomesta Englannin kautta tänne tulleet Elina ja Tuomas kulkivat ilman takkeja! Täällä aurinko lämmittää jo niin paljon. Huippua, että kerrankin sattui osumaan hyvä sää Suomi-vieraille. :)

Illalla piti kuitenkin taas hyvästellä ystävät, mutta onneksi ei ihan hirveän pitkäksi aikaa. Anni-Lotan kanssa treffataan jo parin viikon päästä Alppi-matkan (!!!) merkeissä ja Elinaakin näkee sitten jo kotona. Junamatka kotiinkin sujui leppoisasti Anni-Lotalta saatuja suomenkielisiä lehtiä lueskellessa ja kaikkea päivän aikana suuhun tungettua sulatellessa (on se kumma, miten aina vieraiden kanssa PITÄÄ syödä liikaa). Täällä kotonakin odotti vielä paketti iskältä Suomesta, joten päivä oli mitä parhain!

Kiitokset vielä Anni-Lotalle ja oli huippua, että Elina ja Tuomas tulitte myös tänne Saksaan. Toivottavasti teillä oli kivaa vielä lauantaina Frankfurtissa. :)

Jännitystä elämään

Tänne tullessani Inga kertoi jokaisen aupairin sairastuvan kerran kunnolla. Vastasin Ingalle huolettomasti, etten minä ole koskaan kunnolla kipeä. Viime viikolla tutkiskellessani kalenteriani saatoinkin hymähtää omahyväisesti - ha, enää viisi viikkoa jäljellä ja yhä terveenä.

Nyt varmaan arvaattekin jo, mitä on tapahtunut.

Sunnuntai-iltapäivällä se alkoi. Mahassani lähti rullaamaan vuoristorata. Ja mikä huolestuttavinta,  ruokahaluni katosi! Niin, ajatella, minun kyltymätön ruokahaluni. Tämä outo tunne huipentuikin sitten viime yöhön, joka meni mukavasti vessan ja sängyn väliä rampaten. Hienossa kiharakampauksessa, tietenkin.

Tänään aamupäivällä suuntasin sitten äidin ja Ingan suosituksesta lääkäriin ja viiden päivän antibioottikuuri kourassahan palasinkin kotiin. Joku virus sinne mahaan oli pesiytynyt, luultavasti päiväkodista peräisin. Nopeasti pitäisi kyllä parantua, kunhan vain muistan napsia nuo lääkkeeni ja välttää maito- ja lihatuotteita muutaman päivän ajan. Ja nyt onkin jo parempi olo (siis söinhän minä jo yhden tabletin!). Mitä nyt maha välillä murjaisee ja ilmoittaa olemassaolostaan.

Mutta olisi kyllä murinan paras hiljentyä ja pikaiseen, sillä haluan nähdä Elinan ja Tuomaksen perjantaina enkä millään haluaisi joustaa suunnitelmasta matkustaa jo huomenna illalla Würzburgiin Anni-Lotalle.

Niin ja Inga sanoi muuten myös tänne tullessani, että jokainen aupair hajoittaa vähintään yhden lasisen kahvikannun. Viisi viikkoa vielä aikaa hoitaa sekin velvollisuus alta pois...

Frisör

Kävin tänään aamupäivällä parturissa. Tarkoituksena oli ihan vain otsiksen tasaus, jotta taas näkisi paremmin kaitsia lapsia. Meninkin kampaamoon, jonne pääsi ilman ajanvarausta. No, puolentoista tunnin parturireissun jälkeen minulle oli tehty tehohoito, leikattu hiukset ja väännetty kiharat ja minulta oli rahastettu 56 euroa. Viisikymmentäkuusi euroa!

Lupasin kuvamateriaalia näistä arvokkaista kikkuroista. Tässä. Anni x8. Onkohan tarpeeksi?

Ja no siis, tottahan aupairinkin täytyy välillä olla edustava. Ja ehkä pienen osan tuosta laskusta sain takaisin hyvän mielen muodossa, sillä kaksi naista pysäytti minut Eppingenin kadulla ja he kehuivat hiuksiani. Jos siis ymmärsin oikein. Ja Kjellinkin mielestä mun hiukset oli kivat. Ja aurinkokin paistaa tänään. Ja Lasse ja Rasmus kuuntelevat rauhassa satu-cd:etä. Ja ostin tänään suklaarusinoita.

...

Tällä viikolla tapahtunutta:

° Rymistelin rappuset alas innovatiivisesti tyylillä, jossa paino jaetaan oikealle kyynärpäälle ja puolikkaalle takapuolelle. Luulin jo päivän ajan, että minulla olisi ollut omasta puolesta tarpeeksi pehmustetta juurikin siellä takamuksessa ja näin ollen mitään jälkiä tapahtuneesta ei jäisi, mutta, väärässäpä olin. Nyt minua koristaa eeppisen kokoinen mustelma. Kyllä, takapuolessa. Aivan mieletön. Hämmästyttävän monivivahteikas. Liikaa informaatiota?

° Sain postia. Kortit äidiltä ja mummulta sekä 20 euron lahjakortin DeutscheBahnilta.

° Ja sähköpostiakin sain. Voipi olla, että kesä 2011 kuluu jälleen hyvin tutuissa merkeissä trikootuotteiden keskellä Radio Novaa kuunnellen...

° Niin ja mitäs vielä keksisin tänne....


Ei muuta, siinä se, viikko 7. Viikko, jolle ei ollut yhden yhtä, edes keksimällä keksittyä merkintää kalenterissa. Masentavaa. Päivät lipuvat vaan ja sekoittuvat toisiinsa. No mutta,  ensi viikolla ryhdistäydyn ja menen ihmisten ilmoille. Muuallekin kuin päiväkotiin hakemaan lapsia. Ainakin parturiin leikkauttamaan otsatukkaa ja loppuviikosta moikkamaan Euroopan kiertueellaan tänne stopin tekeviä Elinaa & Tuomasta ja Anni-Lottaa Würzburgiin.

Tai no siis, eihän tämä viikko vielä ole paketissa. Huomenna sunnuntainahan voi tapahtua mitä vain. Lupaan raportoida, jos näin pääsee käymään.

Geschafft!

Viikonlopusta ilman Ingaa selvitty! Ja hyvin selvittiinkin. Tarkkana miehenä Christian oli suunnitellut koko viikonlopulle ohjelman, jota (orjallisesti) seuraamalla päästiin hyvään lopputulokseen. Sunnuntai-iltana olivat niin lapset, vanhemmat kuin aupairkin tyytyväisiä.


Lauantaiaamupäivä meni minun osaltani Kjellin kanssa ulkoillessa vanhempien poikien ollessa ostoksilla Christianin kanssa. Päiväunien jälkeen suuntasimmekin sitten koko porukalla Simsalabim-nimiseen lasten sisäleikkipuistoon. Aupair oli vähintään yhtä innoissaan kuin lapset! Siellä sitten kuluikin iltapäivä rattoisasti kiipeillen, hyppien, erilaisilla menopeleillä ajellen, liukuen, keksejä syöden ja muuten vain hauskaa pitäen. Kotiin tultiinkin sitten sopivasti abendbrotille ja sen jälkeen suoraan petiin. Lauantai - piece of cake! Tai siis ein Stück von dem Kuchen tai jotain... :D

Tässä liukumäessä oli joku typerä ikäraja.

Pojat jaksoivat ajella noilla autoilla varmaan jonkun tunnin, vaikka kukaan ei edes syöttänyt niihin rahaa.

VALTRA-TRAKTORI! Ja Kjell luultavasti juuri kertomassa, kuinka traktori on hänen!

Tähänkään menopeliin ei rahaa syötetty, mutta mielikuvituskyyti kelpasi yhtälailla.

 On muuten kohtuu hankalaa saada lapsista onnistuneita kuvia paikassa, jossa on koko ajan jotain muuta mielenkiintoisempaa, kuin Annin kamera...

Sunnuntain ohjelmassa oli Stuttgartin dinosaurusmuseo. Matkaan lähdettiin heti aamupalan jälkeen ja museon ovenkahvassa roikuttiinkin jo sopivasti ennen paikan avautumista. Melkein pari tuntia jaksoivat vanhat luut ja kivet poikia kiinnostaa - ja tietenkin välissä pidettiin huolta sokeritasapainosta keksein ja karkein. Kotiin ajettiin sitten Mäkkärin kautta ja kaikki olivat tyytyväisiä. Täällä on muuten aika hyvä tarjous nyt Mäkkäreissä; minkä tahansa McMenun ostaja saa kaupan päälle BicMacin tai lipukkeen, jolla tuon hampparin saa lunastaa myöhemmin. Jee.

Sunnuntain päiväunien aikana kävin sulattelemassa kanahampurilaistani lenkillä ja voi kyllä, täällä on niiin kevät. Sen tietää siitä, että kärpäset lentää suuhun, pyöräilijät kaahaa ohi sortseissaan ja pisamat ovat tehneet paluun poskipäille ja nenään. Ja ehkä siitäkin, että lämpöasteet kohosivat sunnuntaina aika kivasti kahteentoista!

Iltapäiväkahvien jälkeen suuntasin Kjellin kanssa vielä kävelylle ja sitten olikin iltapäivä ja koko viikonloppu iltapalaa vaille paketissa. Iltapalan aikana Ingakin teki aika menestyksekkään kotiinpaluun Tictac-rasiat tuomisinaan.

Helmikuinen Elsenz.

Ps. Tässä kuvassa kiinnitä huomiota oikeaan alakulmaan. Siellä on tupakka-automaatti ja kuva on otettu ihan tästä meidän omakotiasuinalueelta. Täällä noita automaatteja on siis ihan yleisesti...!?!

 

 

 

 

 

 

 

Wie geht's?

Tässä tylsää torstai-iltaa viettäessäni ajattelin tulla kertomaan tänne hiukkasen kuulumisiani.

Noh, ensinnäkin lapsia ei ole tällä viikolla paljoa täällä kotona näkynyt. Sunnuntaina kun palasin Frankfurtista lomailemasta, oli minua Eppingenissä vastassa mieletön auringonpaiste ja kotona lappu, että perhe on lähtenyt eläintarhaan Stuttgarttiin. Päivä menikin sitten lenkkeillessä ja lueskellessa. Täällä on muuten ihan huhtikuu-sää. Täällä jopa tuoksuu paikoitellen keväältä. Ai että.

Maanantaina ja tiistaina lapset olivat päiväkodissa viiteen asti Ingan ja Christianin työkiireiden takia. Päivät kuluivat sitten minulla lenkkeillen, pyöräillen ja pääsykoekirjoja tankaten. Tekikin ihan hyvää saada pari päivää oikein kunnolla keskittyä lukemiseen; parin kansantaloustieteen jutun kohdalla koin jopa muutaman mieleni mullistavan ahaa-elämyksen. Kyllä vain on palkitsevaa. :D

Eilen keskiviikkona koko Elsenzin oli vallannut hirveä sumu! Koko päivä oli niiiin sumuinen aamusta iltaan. Suomalaisena olen tottunut siihen, että aikaisin aamulla saattaa olla joskus harvoin hiukan sumua ja auringon noustua sekin hälvenee, mutta täällä eilen ei nähnyt muutamaa metriä pidemmälle koko päivänä. Eilen iltapäivällä Rasmus meni kaverinsa synttäreille ja meille tuli kyläilemään Kjellin kaveri Emma, joten iltapäivä/alkuilta meni sitten nopeasti Lassen kanssa. Me katseltiin Michael Jacksonin videoita ja Muumeja YouTubesta. Rankkaa.

Tänään Inga lähti aamusta Itävaltaan työporukkansa laskettelureissulle ja hän palaa takaisin vasta sunnuntai-iltana. Tämä tarkoitti sitä, että lapset olivat tänäänkin viiteen asti päiväkodissa, sillä eihän autoton aupair voi heitä hakea. Tänäänkin toistin siis tätä samaa kaavaa, luin päivän ja kävin lenkillä. Siinäpä se. Huomennakin lapset ovat viiteen asti päiviksessä. Huhhuh.

No, lauantaina ja sunnuntaina voikin sitten olla vähän enemmän menoa, kun kaikki pojat ovat kotona ja Inga tosiaan (ansaitusti) lomailemassa. Täytyisi varmaan kehitellä jo nyt jotain ohjelmanumeroita... Mutta eiköhän siitä selvitä.

Okei, ehkä olisi ollut parempi keksiä jotain muuta ajankulua.  Tikusta asiaa, blog about nothing jne. :D

Special Guest

Sain keskiviikkona odotetun vieraan.

Tälläisen Santerin.

Santerille halusin torstaina esitellä ehdottomasti lempparikaupunkini, Heidelbergin. Sää oli kamala, mutta kuitenkin hymyilytti.

 Ja säätä karkuun päästiin pariinkin kertaan kahvilaan. Tokihan Santerille piti esitellä saksalaista leipomo- ja konditoriakulttuuria (ehkä ihan pari kertaa tämänkin jälkeen käytiin kahveilla...)

"Milloin se juna oikein tuleeeeeeee?" Niin, junalla me matkusteltiin joka paikkaan.

Kuten esimerkiksi perjantaina iltapäivällä Frankfurttiin. Siellä käytiin illalla vielä ihmettelemässä pilvenpiirtäjiä. Ja tietenkin pidettiin huolta ravintotasapainostamme noutokiinalaisen merkeissä.

Seuraavana päivänä nähtiinkin kaupunki sitten ihan päivänvalossa. Aamupäivällä käveltiin tuuuuuuuulista Mainin rantaa. Tottakai sitten täytyi kuvata Euroopan mittapuulla erikoinen pilvenpiirtäjäsilhuetti. New York ja Chicago ovat kuulemma hienompia.

No sit käytiin katsomassa Römer, joka on aukio, jonka reunustalla on vanha kaupungintalo. Kaikissa turistioppaissa luki, että tämä on nähtävyys. Otimme siis turistikuvan.

Joku iso ja hieno katedraalikin käytiin tsekkaamassa. Olen käsittänyt, että jokaisella kaupunkilomalla täytyy vähintään yksi kirkko käydä kävelemässä läpi. Tai me oikeastaan lepuutettiin jalkoja, koska ei löydetty seuraavaa kohdettamme.

...joka oli modernin taiteen museo. Ehkä se oli vähän turhankin moderni meille, sillä en vaan pystynyt näkemään kasassa paperikarkkeja keskellä isoa vaaleaa huonetta muuta kuin... no, kasaa karkkia.

Sitten olikin taas ruoka-aika! Santerille bratwurstia, hapankaalia ja saksalaista olutta. Tottahan tämä kuuluisa kombo piti testata. Hyvää oli, kuulemma.

Tokihan rahoituksenopiskelija halusi pörssitalon nähdä. Internetin ihmeellisestä maailmasta selvisi, että karhu- ja sonnipatsaat kuvaavat pörssikurssien ylä- ja alamäkiä. Perin kiehtovaa.

 Niin ja sitten tietenkin Euroopan keskuspankki piti tsekata. Katsokaa nyt, tuolla me oltiin!

Piiitkän päivän päätteeksi illastimme sushibaarissa ja oli muuten aivan mielettömän hyvää! Puikoilla syöminen toki hidasti vähän tahtia - miten ihmeessä mä en vaan opi sitä? Jälkkäriksi vielä salmiakkeja ja näin kolmen päivän syömisputki aka Santerin vierailu saatiin päätökseen. Tai sunnuntaiaamuna kuudelta Santeri oikeastaan vasta suuntasi Suomeen. Ja minä jäin vielä tänne kahdeksaksi (!!! mihin tämä aika on kadonnut !!!!) viikoksi.

Kiva kun kävit, Santeri! :)

Päivän polttavat

° Viime päivinä on saanut melkein joka päivä kuulla Rasmuksen suusta kysymyksen:"Wollen wir etwas backen?" Ja sittenhän sitä on leivottu. Pariin kertaan muffinseja (mustikka ja Smarties), sämpylöitä (porkkana, seesam ja juusto) ja Ingakin leipoi suklaakakun Rasmuksen kanssa. Huomenna ohjelmassa on lihapullat. Tämä innostus johtaa ehkä juurensa siitä, että Rasmus on aina valmis syömään jotain makeaa. Ja perkule, sittenhän on minunkin ainakin noita leipomuksia maisteltava...

Mustikkamuffinseja reseptillä, jolla onnistuu aina!

° Kjell tekee kaiken itse. Esimerkiksi kaataa apfelschorlet ihan itse pitkin pöytiä ja lattioita. Toinen vaihtoehto on, että "Mama macht!" eli äiti tekee. Ei kukaan muu, ei ainakaan aupair. Ja jos Kjell ei saa itse tehdä, sitten on hyvä huutaa ja parkua kurkku suorana. Ehkä hiukkasen rasittavaa. Onneksi Kjell nukkuu iltapäivisin ihan itse ainakin puoli viiteen.

Mustikat maistuvat, maistuvat mustikat.

° 6.-8.3 meikä viettää Pariisissa Essin kanssa! Varasin viime viikolla 88 eurolla meno-paluun täältä Pariisiin, junalla 4,5 tuntia. Hassua. En malta odottaaa! :)))

° Maailmassa ei ole kovempaa jätkää kuin Michael Jackson eikä sen puoleen muuta musiikkiakaan kuin kyseisen herran tuotanto. Ei automatkaa tai iltapäivää ilman Billie Jeania, Thrilleriä tai Beat it:iä. Iltapäiviin kuuluu nykyisin myös kiinteänä osana Michael Jacksonin tanssishow Lassen ja Rasmuksen toimesta. Jos jokin on hulvatonta, niin Lasse tanssimassa idoliksensa pukeutuneena kappaleesta toiseen.

° Tein eilen havainnon, että oikeissa olosuhteissa sitä tekee kummasti mieli oikeasti juosta rennon (ts. laahaavan) hölkkäämisen sijasta. Nämä supersuorituksiin kirittävät olosuhteet ovat pilkkopimeät viiniviljelmät. True-lenkkeilijä virittelee päähänsä otsalampun, jossa ei ole muuten sitten mitään dorkaa.

° Huomenna illalla suuntaan jälleen muuten Sinsheimiin, mutta en tällä kertaa kielikursille... Vaan hakemaan Santeria junalta! Hiukkasen kivaa. Ohjelmassa ainakin bretseleitä ja Santerille bratwurstia ja saksalaista olutta. Ja perjantaista sunnuntaihin Frankfurttia ja hotelliaamupalaa! Että willkommen, Santeri!