Pakkaaminen on mielestäni ollut aina mukavaa. Vaatekaapin kumoaminen matkalaukkuun on merkki siitä, että matka alkaa pian. On kiva miettiä tulevan matkan tapahtumia – mitä sitä tarvitsisi sinne laukkuun heitellä. Yleensä olen päätynyt, on matka sitten viikonloppureissu Tampereelle tai viikon etelänmatka, ottamaan mukaan hiukan ylimääräistä. Suoraan sanottuna kaiken, mitä nyt villeimmissä kuvitelmissani voisin tarvita. Kyllähän sitä voi kahden päivän mummulareissun aikana tarvita täydellisen urheilu-, juhla- ja arkigarderobinkin. Ja voin ylpeänä todeta, että harvoin minulta on mitään matkoillani puuttunut. ;)
Seisoin tämän viikon alussa vaatekaappini edessä ja mietin. Tilanne olisi tällä pakkauskerralla hiukan toinen. Nyt en voikaan ottaa mukaan ihan kaikkea, lentoyhtiöillä kun on ne turhankin rajoittavat rajoitukset. 20 kiloon pitäisi mahduttaa kaikki tavarat, mitä tarvitsen koko syksyn, talven ja kevään aikana. Joopa joo. Nyt minun pitäisi karsia rakkaan harrastukseni, vaatteiden ja kenkien hamstrauksen, tuloksista ne yksilöt, joita haluan pitää päivästä toiseen!
Päätin siirtää pakkauksen aloittamista hamaan tulevaisuuteen, mutta jotain kuitenkin tein viedäkseni asiaa eteenpäin. Nimittäin listan, pakkauslistan. Kolmannella A4-sivulle siirryttyäni tulin siihen tulokseen, että pakkaus saa vielä odottaa... :D
Kasat, siinäpä vasta hyvä ja konkreettinen mittari, onko tavaraa liikaa! Jos kasa näyttää liian korkealta, sitä pitää yksinkertaisesti karsia. No, nyt lähtööni on kolme kokonaista päivää ja vaatehuoneen lattia on täynnä vaatekasoja. Topit, t-paidat, siistimmät paidat, neuleet, hupparit, mekot ja sellaiset – kaikki omissa kasoissaan. Se onkin sitten eri juttu, mikä on liian korkea...
Pakkaaminen ei kuitenkaan tarkoita pelkästään vaatteiden pakkausta, vaan mukaanhan täytyy ottaa myös kaikenlaista muuta tilaavievää ja ennekaikkea painavaa tavaraa. Kosmetiikkaa, hiustenlaittovälineitä, asusteita, elektroniikkaa (kaikkiin koneisiin myös laturit, muistikortit ja -tikut), kenkiä, tuliaisia perheelle...! Voi veljet.
Olen kyllä kuullut sellaista juttua, että tuolla Saksanmaalla on myös kauppoja, joista voisin löytää lisää kaapintäytettä. Mutta mitä jos mikään ei ole yhtä kiva kuin omat jutut?!
Olisikohan sittenkin helpompaa pyytää perhe Wieleä tulemaan tänne minun luokseni?
No, todellisuudessa pakkaus sujuu ihan kätevästi. Olen hyväksynyt sen, että voin ottaa vain lempparijuttuni mukaan (no juurikin sen ¾ kaikista vaatteistani...) ja määrännyt, että vanhemmat saavat lähettää talvikamppeeni sitten talven kynnyksellä. Kyllä tämä tästä! Sunnuntai-iltaan mennessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti