Oh Heidelberg

Heidelbergin linna. Ja sen takana tooosi korkea kukkula. Koko kaupunki on laaksossa.

Kävimme keskiviikkona Ingan kanssa aamupäivällä Heidelbergissä. Heidelberg on vanha, kaunis ja erityisesti turistien suosiossa oleva noin 140 000 asukkaan kaupunki. Täältä Eppingenistä Heidelbergiin oli autolla matkaa noin vartin verran. Heidelberg on erityisen tunnettu yliopistokaupunkina – Saksan vanhin yliopisto Ruprechts-Karl-Universität pitää majaa kaupungissa. Ja Rein virtaa ihan kaupungin vieressä. Tunnetuin nähtävyys on Heidelbergin linna, joka olikin aika vakuuttavan kokoinen ja näköinen.

Näin siis paljon kauniita, vanhoja ja hyvin perinteisiä saksalaisia taloja. Katot ovat jyrkkiä ja korkeita ja ikkunanpielet koristeellisia. Me kävelimmä kaupungin pääkatua, joka oli täynnä kauppoja ja kahviloita. Pääkadulta lähti sitten monia suloisia pikkukujia. 

Näin kovin mukavaa minulla oli!

Kaupunkiin menee Eppingenistä juna ja sitä ajattelinkin tässä joskus hyödyntää, sillä kaupunkia, ja erityisesti kauppoja olisi kiva tutkia vähän paremmallakin ajalla. Kenkäkauppoja tuntui olevan paljon (ja ne oli jo täynnä aika hyvän näköisiä syyskenkiä!) kuten myös kivoja kirjakauppoja, sisutusliikkeitä, muutama tavaratalo ja sitten ihan näitä perus ketjuliikkeitä (Marc O'Polo, Pimkie, Deichmann, American Apparel...). Huomaa myös, että Keski-Eurooppaan on tultu, koska kahviloita on Heidelbergissäkin paljon! Me käytiinkin aamulla Ingan kanssa tosi kivassa jugend-tyylisessä vanhassa hienostokahvilassa aamukahvilla ja croissanteilla. Ja täytyy vielä mainita kahviloiden hinnoista: jos ostaa kahvilan tiskiltä itse juomansa, suurin osa erikoiskahveistakin oli 0,85 euroa! Pöytiinkään tarjoilun hinnat eivät päätä huimanneet. Hieno juttu :)

Ennen lähtöä Inga kysyi, että syödäänkö bratwurstit. No, minähän jotenkin sekoitin sen päässäni (en päissäni, hahhaaaaaa) bretseliin ja vastasin tottakai. Inga vei minut sitten sellaiseen pieneen kahvilaan ja selitti, että täältä saa Christianin mielestä kaupungin parhaan bratwurstit. Siinä sitten niiden eriväristen makkaroiden edessä tajusin, että nyt tuli kyllä ymmärrettyä väärin. Koska olen niin reipas ja avoin uusille makuelämyksille, selitin Ingalle, että tässä on nyt päässyt käymään pieni väärikäsitys; minä en oikein tykkäisi syödä minkäänlaisia enkä minkäänmaalaisia makkaroita... :D No onneksi Inga ymmärsi tämän hyvin ja haettiinkin sitten ne bretselit.
Reissulta tarttui mukaan kosmetiikkaa (sikahalvalla!), Lushin tuotteita (en ymmärtänyt mitään myyjän myyntipuheesta. En mitään.) ja Niken salikengät. Sääkin oli hyvä koko päivän ja japanilaisturistit suloisia. Pääsin yhden japsin kainalossa jonkun perhealbumiinkin.

Heidelbergiin palataan vielä varmasti! :)