Alles ist in Ordnung!

Huh, täällä sitä nyt ollaan! Eppingen- Elsenzissä, omassa huoneessa, lapset päiväkodissa ja vanhemmat töissä!

Lennot sujuivat eilen oikein mukavasti, vaikkakin kyllä Berliinin kenttä oli jokin pieni ja vanha sivukenttä, jossa ei paljoa tekemistä ollut (joo, kaipaan lentokentille leikkihuoneita ja paljon muita aktiviteetteja...). Neljän tunnin vaihtoaika kului taxfree-kauppaa kiertäessä ja liian isoa juustosämpylää syödessä. No, Stuttgartiin päästyäni sain sen ylipainoisen matkalaukkuni nopeasti ja sitten tapasinkin jo Ingan.

Ja luojan kiitos, Inga on mahtava! Puhelias, hauska ja kaikintavoin rento ja helposti lähestyttävä. Sitä pelättyä vaivaantumisen tunnetta ei siis tullut missään vaiheessa. :) Käytiin syömässä ennen Stuttgartista lähtöä vielä nopeasti Mäkissä (hei, ruokahan on täällä ihan hyvää!;)) ja sitten lähdettiin huristamaan kohti Eppingeniä. Samalla kun noustiin autoon, kieli vaihtui saksaksi. Inga selvitti mulle, että oli huomannut mun tykkäävän puhua ja oli sitä mieltä, että heti vain saksaa. No joo, suomeksi ja englanniksi tykkään kovastikin puhua, mutta saksan puheen tuottamisessa minulla on kyllä melkoisia ongelmia, tai siis haasteita... :D

No mutta, minä selvisin! Päästeltiin menemään juurikin sellaista nelikaistaista (siis neljä kaistaa yhteen suuntaan!) motaria 140km/h ja juteltiin. Tai Inga puhui jatkuvasti, mä keskityin ihan mielettömällä raivolla siihen, että ymmärtäisin edes jutun idean ja välillä kokosin itseni ja puhuin saksaa! Ihan oikeaa saksaa! Tai no, pari substantiivia ja verbin jonnekin väliiin ja siihen väliin mutinaa... :D

Tänä aamuna satoi, mutta viiniviljelmät ja kukkulat on kivoja!

Olen nyt jo puhunut enemmän saksaa kuin varmaan koko elämässäni. Ja no, onhan se vaikeaa, mutta Inga sanoi ymmärtävänsä minua, jee! Ja onneksi nämä vanhemmat puhuvat aivan mielettömän hyvin englantia (ainakin Inga on opiskellut muutaman vuoden Jenkeissä).

Täällä kotona (niin, tämä on nyt mun koti!) oli vastaanottamassa myös Ingan herttaiset ja puheliaat vanhemmat sekä tietenkin Christian. Myös vanhin poika Lasse tuli sanomaan moikka kesken yöunien. Sitten Inga esittelikin tämän talon ja minun huoneeni, jonne jäinkin sitten purkamaan tavaroitani. Kerron lisää tästä talosta sitten myöhemmin. :)

Loppuilta/-yö kuluikin tavaroita purkaessa ja nyt tämä huone näyttääkin jo minulta – korut ja pari valokuvaa tekee ihmeitä! Ja oma ihanan suuri vaatekaappi, jonne sain kaikki haluamani vaatteet henkareille, mitä luksusta! :)

Eka ilta Saksassa sujui siis paremmin kuin hyvin ja minusta tuntuu, että tulen viihtymään täällä.:)

//Anni

Ps. Huoneeni vieressä on saunaosasto ja siellä on sadevesisuihku. Sairaan siistiä! Taidan viettää kaiken aikani siellä.