Tänä jouluaattona en herää riisipuuron tuoksuun ja kattiloiden kolinaan. Huomenna herätyskello soittaa tuttuun tapaan jo ennen seitsemää - lasten unirytmihän ei paljoa joulurauhasta piittaa. Kahdeksalta me olemme jo syöneet täällä aamiaisen, joka koostuu tuttuun tapaan sämpylöistä ja makeista leivänpäällisistä. Minulle on kuitenkin luvassa graavilohta, ai että!
Tänä vuonna taitaa myös puhelut Joulupukin kuumalinjalle ja Turun joulurauhan julistus jäädä välistä, sillä aamupäivä kuluu ihan lasten kanssa puuhastellessa. Aamun aikana Christian koristelee myös joulukuusen suljettujen ovien takana. Mitenköhän lapset saadaan pysymään poissa olohuoneesta... Kahdeltatoista meillä syödään Mittagesseniksi perunasalaattia ja makkaroita. Ei siis glögiä ja pipareita. Ei suklaakonvehteja. Tämän jälkeen lapset menevät päiväunille, kuten aina vapaapäivinään.
Kello 15.50 suuntaamme Rochrbachiin lasten jumalanpalvelukseen, tämäkin uutta minulle. Kirkossa käynnin jälkeen on vuorossa lahjojen avaus, jonka jälkeen lapset saavat leikkiä hetken uusilla leluillaan ja sitten on heidän aika mennä nukkumaan. Eikä muuten kuulu tänä vuonna ovelta tuttua möreätä kyselyä, että onkos täällä ollut kilttejä lapsia. Christkind, eli Jeesus-lapsi on tuonut lahjat jo kuusen alle. Enpä taida montaa pakettia huomenna siis saada, enhän minä tunne koko Christkind-heppua! Lasten nukahdettua, me aikuiset eli Inga, Christian, Oma, Opa ja minä syömme juustofondyytä.
Nyt sitä vasta tajuaa, kuinka tärkeitä oman perheen jouluperinteet lopulta ovatkaan. Merkittävä ero oman perheeni ja tämän Saksan perheeni joulunviettotavoissa on jo se, kuinka tarkkaan aikataulutettua kaikki meillä täällä on. Saksalaisella tarkkudella, joulunakin. Joulusaunan käsitettä täällä ei tunneta, eikä se varmasti mahtuisi aikatauluunkaan. Kun olen kertonut joulupuurosta, ovat kaikki vaan irvistelleet - "Hyi, puuroa!?". Muutenkin jouluruokailu ei täällä ole niin merkittävässä asemassa ja perinteikäs, kuin Suomessa. Ikävä on myös vähän sitä kaikkea hössötystä ja joulun laittoa - koristelua, viime hetken ruokaostoksia, kattauksen suunnittelua... Nyt osallistuisin oikein mielelläni siihenkin, edellisinä vuosina Suomessa en niin aktiivinen ole tainnut olla... :D
En ole oikeastaan edes tajunnut, että se aina ennen niin kovasti odotettu jouluaatto on huomenna - nyt ajatukseni ovat niin olleet jo sunnuntaissa ja Suomi-lomassa. No, kaikista näistä eroista ja "puutteista" huolimatta, toivon, että minuunkin tarttuisi huomenna jonkinlainen joulufiilis. Aamulla ainakin aion pukea päälleni jouluhameeni, joka ihan tätä päivää varten Suomesta raahattiin. Täytyy nyt vaan yrittää toistella päässän sitä, kuinka tämä on nyt uusi ja erilainen kokemus, avoimin mielin siis vaan päivällispöytään makkaroiden ääreen huomenissa!
Toivon myös, että saan apua tiskien siivoamisessa.... :D
Oikein mukavaa joulua teille kaikille! Pian nähdään. :)
Ps. HUOM JOULUPUKKI! Tulen sunnuntai-iltana kotiin Parkanoon. Voit siis jättää kaikki lukuisat lahjani kotiin, kiitokset jo etukäteen. :))))
torstai 23. joulukuuta 2010
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Bad Wimpfen & Trochtelfingen
Tämä viikonloppu meni nopeasti ohi. Perjantaina Lasse ja Rasmus pääsivät kuin pääsivätkin runsaasta lumesta huolimatta lähtemään Omalle ja Opalle laskettelukurssille. Minun iltani kuluikin sitten lapsenvahtina Ingan ja Christianin ollessa työpaikkansa pikkujouluissa. Oli kyllä melkoisen rankkaa - Kjell nukahti noin klo 18.15...
Lauantaina oli mielettömän hieno sää! Lunta oli satanut vielä hiukan lisää, pakkasasteita oli viisi ja aurinko paistoi. Aamupäivällä oltiinkin Kjellin kanssa ulkoilemassa ja iltapäivällä käytiin Ingan kanssa juoksemassa (tarpomassa hangessa) tunnin lenkkikin. Illalla suunnattin Ingan kanssa Bad Wimpfen -nimiseen kaupunkiin joulumarkkinoille. Bad Wimpfen on tunnettu entinen kylpyläkaupunki, samaa sarjaa Baden Badenin kanssa. Pelipaikalle päästyämme meille selvisi aika nopeasti, että ne markkinat olivatkin olleet jo edellisenä viikonloppuna. No, se ei hirveästi haitannut, sillä kaupungissa oli paljon nähtävää muutenkin!
Kiertelimme mielettömän idyllistä ja tunnelmallista vanhaa kaupunkia ristiin rastiin. Talot olivat niin strereotypisen saksalaisia ja aivan mielettömän kauniisti koristeltuja. Kauppojen näyteikkunat olivat myös todella huolella koristeltuja, samoin kuin sisäänkäynnit! Paikasta tuli paljon mieleen Tallinnan vanha kaupunki kaikkine kapeine kujineen, katuineen sekä käsityöliikkeineen.
 |
| Turistina Bad Wimpfenissä |
Sunnuntaiaamuna lähdettiin heti aamupalasämpylöiden jälkeen ajamaan kohti Trochtelfingeniä. Puoli kymmeneltä me olimmekin jo seuraamassa Lassen ja Rasmuksen laskettelukurssia. Hienostihan siellä jo alas rinnettä tultiin! Päivä kuluikin sitten isovanhemmilla syödessä ja kahvitellessa. Kuuden aikaan olimme lopulta takaisin kotona.
 |
| Ruututakkiset Rasmus ja Lasse |
 |
| Kjell & Inga |
 |
| Inga, minä, Kjell, isoäiti Ute ja Christian |
Ja voi veljet, ensi viikolla tähän aikaan olen jo toivottavasti kotona! Elleivät nyt noi saakelin lumimyrskyt sekoita minunkin lentoani... Frankfurt-Hahnin kentältä on ainakin tällä hetkellä päässyt koneet aika hyvin lähtemään, itse Frankfurtin kentällä on mielestäni ollut enemmän ongelmia. No, täytyy nyt toivoa parasta! Ja ensi viikollahan on tietty jouluaattokin - ekaa kertaa ulkomailla!
lauantai 18. joulukuuta 2010
torstai 16. joulukuuta 2010
Kahdeksan yötä jouluun on...
Täällä Saksassa tapahtuu ja on tapahtunut seuraavaa....
- Olen paketoinut joululahjoja. Näpertely on aina kivaa. Tänä vuonna pakkausteemana on hyvin tiedostavasti kierrätys. Tuo pakettikasa tuo kivasti joulutunnelmaa tänne huoneeseeni. Hitsi, kun en saa itse avata noin montaa lahjaa jouluaattona. :(
- Kävin eilisellä kielikurssitunnilla keskustelun siitä, onko Hans Christian Anderssen tanskalainen vai saksalainen. No tanskalainen tietenkin! Hei, ihan kuin Nils Holgersson muka puukenkineen olisi saksalainen...!?!!
- Olin joululahjaostoksilla Sinsheimissa. Saatoin löytää itsellenikin joululahjoja. Ja vanhemmat, jos ette tyydy saksalaisiin herkkusuklaisiin (Lindt!), lähettäkää rahaa!
- Olen lukenut pääsykoekirjoja. Kirjathan julkaistiin tämän kuun alussa ja kävi sinänsä ihan hyvä tuuri, että kaksi kirjaa neljästä on täysin samat kuin viime keväänä. Harmi vain, että toinen niistä kirjoista on Johtaminen ja organisointi globaalissa taloudessa. Ekalla lukukerralla nukahdin kesken lukemisen vaatimattomasti joka toinen sivu. Samoin kävi viime keväänä. Enteilee hyvää.
- Huvituin tänä aamuna Christianin netistä tilaamista Fazerin TuttiFrutti-hedelmäkarkkisäkeistä (oikesti, niitä karkkeja oli varmaan kilo). Anni-Lotta jätti vierailullaan tänne pussin niitä karkkeja ja Christian innostui niistä. No, onhan se ihan fakta, että mistään muualta ei saa niin hyviä hedelmäkarkkeja kuin Suomesta.
- Hengaillut nukkuvan Kjellin kanssa. Keskiviikkona ja torstaina Lasse ja Rasmus ovat tulleet kotiin vasta iltapalalle, joten päiväni ovat olleet käytännössä melkoisen helppoja. Ja viikonloppua kohden paranee vaan, sillä isommat pojat matkustavat viikonlopuksi taas isovanhemmille laskettelukurssille.
- ...jos nyt sääolosuhteet antavat vaan myöden. Tänne on luvattu aikamoisia lumimyrskyjä ja Keski-Euroopassahan ei tunnetusti saa käyttää nastarenkaita, jolloin liikenne on aivan jumissa jo muutaman lumisentin takia. Puhumattakaan pakkasesta.
- Laskenut päiviä Suomeen lentämiseen. Enää yhdeksän kokonaista päivää! 26. päivä lähden sitten aamulla jo ennen aamukuutta kohti Frankfurtin lentokenttää ja kohti kavereita, perhettä, Santeria, omaa sänkyä ja kotia, kala- ja keittoruokia, Tikiä, jäätäviä pakkaslukemia, omaa vaate- ja kenkävarastoa, elämää ilman pyykkäystä ja tiskausta (joo, pidän kotiani Täyden palvelun majatalona, kiitti äiti!), parturia, teatterireissua Seija-mummun kanssa... Paljon on odotettavaa!
- Olen paketoinut joululahjoja. Näpertely on aina kivaa. Tänä vuonna pakkausteemana on hyvin tiedostavasti kierrätys. Tuo pakettikasa tuo kivasti joulutunnelmaa tänne huoneeseeni. Hitsi, kun en saa itse avata noin montaa lahjaa jouluaattona. :(
- Kävin eilisellä kielikurssitunnilla keskustelun siitä, onko Hans Christian Anderssen tanskalainen vai saksalainen. No tanskalainen tietenkin! Hei, ihan kuin Nils Holgersson muka puukenkineen olisi saksalainen...!?!!
- Olin joululahjaostoksilla Sinsheimissa. Saatoin löytää itsellenikin joululahjoja. Ja vanhemmat, jos ette tyydy saksalaisiin herkkusuklaisiin (Lindt!), lähettäkää rahaa!
- Olen lukenut pääsykoekirjoja. Kirjathan julkaistiin tämän kuun alussa ja kävi sinänsä ihan hyvä tuuri, että kaksi kirjaa neljästä on täysin samat kuin viime keväänä. Harmi vain, että toinen niistä kirjoista on Johtaminen ja organisointi globaalissa taloudessa. Ekalla lukukerralla nukahdin kesken lukemisen vaatimattomasti joka toinen sivu. Samoin kävi viime keväänä. Enteilee hyvää.
- Huvituin tänä aamuna Christianin netistä tilaamista Fazerin TuttiFrutti-hedelmäkarkkisäkeistä (oikesti, niitä karkkeja oli varmaan kilo). Anni-Lotta jätti vierailullaan tänne pussin niitä karkkeja ja Christian innostui niistä. No, onhan se ihan fakta, että mistään muualta ei saa niin hyviä hedelmäkarkkeja kuin Suomesta.
- Hengaillut nukkuvan Kjellin kanssa. Keskiviikkona ja torstaina Lasse ja Rasmus ovat tulleet kotiin vasta iltapalalle, joten päiväni ovat olleet käytännössä melkoisen helppoja. Ja viikonloppua kohden paranee vaan, sillä isommat pojat matkustavat viikonlopuksi taas isovanhemmille laskettelukurssille.
- ...jos nyt sääolosuhteet antavat vaan myöden. Tänne on luvattu aikamoisia lumimyrskyjä ja Keski-Euroopassahan ei tunnetusti saa käyttää nastarenkaita, jolloin liikenne on aivan jumissa jo muutaman lumisentin takia. Puhumattakaan pakkasesta.
- Laskenut päiviä Suomeen lentämiseen. Enää yhdeksän kokonaista päivää! 26. päivä lähden sitten aamulla jo ennen aamukuutta kohti Frankfurtin lentokenttää ja kohti kavereita, perhettä, Santeria, omaa sänkyä ja kotia, kala- ja keittoruokia, Tikiä, jäätäviä pakkaslukemia, omaa vaate- ja kenkävarastoa, elämää ilman pyykkäystä ja tiskausta (joo, pidän kotiani Täyden palvelun majatalona, kiitti äiti!), parturia, teatterireissua Seija-mummun kanssa... Paljon on odotettavaa!
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Weihnachtseinkaufen
Lasse ja Rasmus lähtivät perjantaina Omalle ja Opalle Throchtelfingeniin koko viikonlopuksi laskettelukurssille, joka tarkoitti sitä, että tämä viikonloppu olisi hiukkasen helpompi. Pääsinkin lähtemään koko lauantaipäiväksi Stuttgartiin ostoksille Anni-Lotan kanssa.
Ja kyllä muuten meni nopeasti ne seitsemän tuntia, jotka Stuttgartissa vietettiin! Ensinnäkin suurinpiirtein kaikki saksalaiset olivat päättäneet lähteä lauantaina ostoksille. Tämähän tuli suurena yllätyksenä Anni-Lotalle ja minulle - siis haluaako joku muukin ostaa joululahjojaan paria viikkoa ennen joulua lauantaina?! No, parit lahjat löydettiin ja vähän vaatetta uuden vuoden pippaloitakin ajatellen. Ja tietenkin me myös syötiin hyvin, olinhan sentään liikenteessä Anni-Lotan kanssa. Tai hyvin ja hyvin, ylihintaista kiinalaista, mutta paljon ainakin.
Illansuussa eksyttiin vielä Stuttgartin joulumarkkinoillekin. Jos vain meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisi ollut tosi mielenkiintoista tutkia kaikki noita pieniä mökkikojuja, juoda glühweinia (yök) ja nauttia ihmistungoksesta (=joulutunnelmasta). Aivan mielettömän hienot ja näyttävät joulukoristukset olivat kyllä Stuttgartissa! Stuttgartin juna-asemalla pääsin taas kerran nauttimaan Stuttgart21-mielenosoittajien mekastuksesta.
Tänään aamulla Inga lähti Kjellin kanssa uimahalliin ja minä lähdin sitten lenkille hyvän sään innoittamana. Lämpäasteita kolme, aurinko paistoi ja ei lunta eikä loskaa. Tuntui aika uskommattomalta juosta ihan vihreiden peltojen keskellä joulukuun puolessa välissä. Lasse ja Rasmus tulevat vasta huomenna kotiin, joten vielä saa nauttia rauhasta. Ja tietty Kjellin seurasta.
Ps. Tasan kaksi viikkoa Suomi-lomaan! :)
Ja kyllä muuten meni nopeasti ne seitsemän tuntia, jotka Stuttgartissa vietettiin! Ensinnäkin suurinpiirtein kaikki saksalaiset olivat päättäneet lähteä lauantaina ostoksille. Tämähän tuli suurena yllätyksenä Anni-Lotalle ja minulle - siis haluaako joku muukin ostaa joululahjojaan paria viikkoa ennen joulua lauantaina?! No, parit lahjat löydettiin ja vähän vaatetta uuden vuoden pippaloitakin ajatellen. Ja tietenkin me myös syötiin hyvin, olinhan sentään liikenteessä Anni-Lotan kanssa. Tai hyvin ja hyvin, ylihintaista kiinalaista, mutta paljon ainakin.
Illansuussa eksyttiin vielä Stuttgartin joulumarkkinoillekin. Jos vain meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisi ollut tosi mielenkiintoista tutkia kaikki noita pieniä mökkikojuja, juoda glühweinia (yök) ja nauttia ihmistungoksesta (=joulutunnelmasta). Aivan mielettömän hienot ja näyttävät joulukoristukset olivat kyllä Stuttgartissa! Stuttgartin juna-asemalla pääsin taas kerran nauttimaan Stuttgart21-mielenosoittajien mekastuksesta.
Tänään aamulla Inga lähti Kjellin kanssa uimahalliin ja minä lähdin sitten lenkille hyvän sään innoittamana. Lämpäasteita kolme, aurinko paistoi ja ei lunta eikä loskaa. Tuntui aika uskommattomalta juosta ihan vihreiden peltojen keskellä joulukuun puolessa välissä. Lasse ja Rasmus tulevat vasta huomenna kotiin, joten vielä saa nauttia rauhasta. Ja tietty Kjellin seurasta.
Ps. Tasan kaksi viikkoa Suomi-lomaan! :)
tiistai 7. joulukuuta 2010
Saksalaisia erikoisuuksia osa 2
Voiveitset
Aina kun Saksassa syödään leipää, jokaiselle katetaan omat veitset, joilla sitten otetaan itse niin levitteitä, hilloja kuin leikataan makkaroitakin. Aluksi unohdin aina oman veitseni margariinipurkkiin. Hirveää.
Juomakulttuuri
Hanavettä ei juoda juuri ollenkaan veden runsaan kalkkipitoisuuden takia. Sen sijaan pullotettua mineraalivettä ja meillä erityisesti Apfelschorlea (hiilihapotettua omenamehua) kuluu paljon. Erityistä on se, että pulloja säilytetään ihan keittiötasolla eikä jääkaapissa. Vanhemmat jättävät myös aina laseihinsa juotavaa ja lasit pöydälle. Aina alkuun siivosin tietenkin lasit pois, sillä eihän nyt niitä huoneilmassa laimentuneita juomia kukaan halua juoda! No, sain muutamaan kertaan kuulla siivousinnokkuudestani ja nyt lasit on aina sitten pöydällä.
Hoikemmat ihmiset
Ihmiset, erityisesti naiset, tuntuvat olevan täällä todellakin hoikempia. Näillä ihmisillä on pakostikin geeneissä jokin hiilihydraattien supertehokas pilkkomisohjelma, sillä täällähän ylikäytetään kaikkia hiilaripommeja! Leipiä, leivonnaisia, pastaa... Minulta puuttuu selvästi se geeni ja kyllä, olen katkera.
Ei heijastimia
Mistään ei saa täältä kunnon perinteisiä heijastimia, vaikka ihan yhtälailla täälläkin on pimeä viideltä illalla! Erona on kyllä sekin, että en kyllä ole nähnyt ihmisiä liikkeellä pimeän aikaan. Ei kai niitä heijastimia sitten sisällä istuessa tarvita... No, äiti lähetti kuitenkin meille kaikille tänne kunnon heijastimet!
Ruokakauppojen kassat
Kaikki ovat kuin Lidlissä, eli ostoksille on kassalla varattu ihan minimaalinen tila. Ostosten pakkaaja saakin olla aika näppärä käsistään, jos aikoo ehtiä vähääkään suuremmat ostoksensa pakkata ennen lattialle tipahtamista.
Ostoskorit
Saksalaiset ovat yleisesti ottaen tosi ekologisia. Erityisen hienoa on mielestäni se, että kaikilla on kauppareissuilla mukana omat ostoskorit. Aina. Minua melkein hävetti kerran ostaa kaupasta muovipussi. Ihan varmasti kanssashoppailijani kirosivat minut hirveäksi tuhlaajaksi ja mannerjäiden sulattajaksi.
Mattojen tamppaus
...tai siis mattojen tamppaamattomus. En ole kenenkään pihassa nähnyt täällä tamppaustelinettä (onko toi nyt se oikea sana?!). Matot vaan imuroidaa aina. Eikö Suomessa nyt aina siivouksen yhteydessä viedä kaikki matot ja petivaatteet ulos tuulettumaan..? Täällä ei.
Leivontavärkit ja -välineet
Mene Saksassa perusruokakauppaan ja löydät aivan mielettömän kattavan osaston kaikenlaisia leipomistarvikkeita. Oikeasti, on tuhatta sorttia strösseliä, valmisjauhoseosta, leivontasuklaata ja kaikenmaailman apuvälinettä.
Voi kuulkaas, kyllä tämä matkailu avartaa ja kyllä täällä maailmassa on monta niin ihmeellistä asiaa. Varsinkin näinkin eksoottisessa maassa kuin Saksassa.
Kaikki nämä huomiot perustuvat hyvin kattavaan tutkimusaineistoon. Lähinnä siis omiin ja Anni-Lotan kokemuksiin plus muutamaan lukemaani blogiin. :D
Aina kun Saksassa syödään leipää, jokaiselle katetaan omat veitset, joilla sitten otetaan itse niin levitteitä, hilloja kuin leikataan makkaroitakin. Aluksi unohdin aina oman veitseni margariinipurkkiin. Hirveää.
Juomakulttuuri
Hanavettä ei juoda juuri ollenkaan veden runsaan kalkkipitoisuuden takia. Sen sijaan pullotettua mineraalivettä ja meillä erityisesti Apfelschorlea (hiilihapotettua omenamehua) kuluu paljon. Erityistä on se, että pulloja säilytetään ihan keittiötasolla eikä jääkaapissa. Vanhemmat jättävät myös aina laseihinsa juotavaa ja lasit pöydälle. Aina alkuun siivosin tietenkin lasit pois, sillä eihän nyt niitä huoneilmassa laimentuneita juomia kukaan halua juoda! No, sain muutamaan kertaan kuulla siivousinnokkuudestani ja nyt lasit on aina sitten pöydällä.
Hoikemmat ihmiset
Ihmiset, erityisesti naiset, tuntuvat olevan täällä todellakin hoikempia. Näillä ihmisillä on pakostikin geeneissä jokin hiilihydraattien supertehokas pilkkomisohjelma, sillä täällähän ylikäytetään kaikkia hiilaripommeja! Leipiä, leivonnaisia, pastaa... Minulta puuttuu selvästi se geeni ja kyllä, olen katkera.
Ei heijastimia
Mistään ei saa täältä kunnon perinteisiä heijastimia, vaikka ihan yhtälailla täälläkin on pimeä viideltä illalla! Erona on kyllä sekin, että en kyllä ole nähnyt ihmisiä liikkeellä pimeän aikaan. Ei kai niitä heijastimia sitten sisällä istuessa tarvita... No, äiti lähetti kuitenkin meille kaikille tänne kunnon heijastimet!
Ruokakauppojen kassat
Kaikki ovat kuin Lidlissä, eli ostoksille on kassalla varattu ihan minimaalinen tila. Ostosten pakkaaja saakin olla aika näppärä käsistään, jos aikoo ehtiä vähääkään suuremmat ostoksensa pakkata ennen lattialle tipahtamista.
Ostoskorit
Saksalaiset ovat yleisesti ottaen tosi ekologisia. Erityisen hienoa on mielestäni se, että kaikilla on kauppareissuilla mukana omat ostoskorit. Aina. Minua melkein hävetti kerran ostaa kaupasta muovipussi. Ihan varmasti kanssashoppailijani kirosivat minut hirveäksi tuhlaajaksi ja mannerjäiden sulattajaksi.
Mattojen tamppaus
...tai siis mattojen tamppaamattomus. En ole kenenkään pihassa nähnyt täällä tamppaustelinettä (onko toi nyt se oikea sana?!). Matot vaan imuroidaa aina. Eikö Suomessa nyt aina siivouksen yhteydessä viedä kaikki matot ja petivaatteet ulos tuulettumaan..? Täällä ei.
Leivontavärkit ja -välineet
Mene Saksassa perusruokakauppaan ja löydät aivan mielettömän kattavan osaston kaikenlaisia leipomistarvikkeita. Oikeasti, on tuhatta sorttia strösseliä, valmisjauhoseosta, leivontasuklaata ja kaikenmaailman apuvälinettä.
Voi kuulkaas, kyllä tämä matkailu avartaa ja kyllä täällä maailmassa on monta niin ihmeellistä asiaa. Varsinkin näinkin eksoottisessa maassa kuin Saksassa.
Kaikki nämä huomiot perustuvat hyvin kattavaan tutkimusaineistoon. Lähinnä siis omiin ja Anni-Lotan kokemuksiin plus muutamaan lukemaani blogiin. :D
Kuudes päivä - juhlapäivä!
Niinpä, olihan eilen Nikolaustag ja Suomen itsenäisyyspäivä! Ja molempia juhlin yhtä vähän.
Nikolaus-päivä on täällä Saksassa lähinnä tärkeä juttu vain lapsille ja lapset saavat silloin pienet paketit ulos jätettyihin saappaisiinsa. Meillä maanantaiaamuna saappaista paljastui jokaiselle pojalle uudet reput ja Suomen joulupukilta kaikille heijastimet, suomalaista joulumusiikkia ja Lasselle & Rasmukselle kertakäyttökamerat. Aamupala kuluikin sitten rattoisasti suomalaisia joululauluja kuunnellen. Päiväkotiin kaikki pojat veivät mukanaan villasukat, joihin Nikolaus oli päivän aikana tuonut suklaata, pähkinöitä ja hedelmiä. Kirjastoreissultaankin pojat olivat saaneet pienet sukat täynnä herkkuja. Niin ja meidän siivooja oli jättänyt pojille suklaa-Nikolaukset. Minäkin sain omani Ingalta.
Täytyy muuten kertoa vielä eilisestä matkastani kielikurssille. Ensinnäkin kävelymatka Elsenzin raatihuoneen bussipysäkille oli inhottava sääolosuhteista johtuen: maassa nilkkoihin asti loskaa, lisää satoi jatkuvalla syötöllä ja vielä pimeys päälle. Jes. No, bussi tuli sitten kymmenen minuuttia myöhässä (se saakelin bussi on aina myöhässä, vaikka toi raatihuone on päätepysäkki!) ja Eppingenin juna-asemalla olin viisi minuuttia sen jälkeen, kun junani Sinsheimiin oli lähtenyt. Seuraava juna lähti sitten tunnin päästä. Jes. No, kulutin tuntini viereisessä supermarketissa haahuillen ja asemalaiturilla erään vanhan miehen kanssa Suomen historiasta jutellen.
Junaan vihdoin päästyäni jatkoin rauhassa juttua miehen kanssa, kun sitten joltain asemalta vaunuun hyppäsi viisi (!) naispuolista lipuntarkastajaa. Eipä siinä mitään, olin ostanut lipun junassa olevasta automaatista. Lipuntarkastaja alkoikin kuitenkin valittamaan, että lippuni ei kelpaa, sillä lippua ei missään nimessä saisi ostaa junan automaatista vaan se pitäisi ostaa jo aseman automaatista. Siinä sitten ne kaikki viisi tarkastajaa kerääntyivät sellaisten ällöttävien haahkalintujen tapaan minun ympärilleni selvittämään asiaa ja lopulta ostin sitten neljän euron lisälipun siitä junassa olevasta automaatista. Maksaessani setelillä tätä maksua sain tietenkin vaihtorahat pikkuhiluina, jolloin kaikki tarkastajat repesivät räkäiseen nauruun. Kiitos vain paljon, erittäin hyvää asiakaspalvelua!
Puolityhjässä junassa viereeni tunki vielä istumaan jokin humalainen nuorimies, joka yritti kovasti ottaa kontaktia koko matkan ajan. Sinsheimissakin mies lähti kävelemään minun perääni (kyllä, en ole harhaluuloinen! :D) ja siinä sitten juoksin 45 minuuttia myöhässä kielikurssilleni. Siellä oli tänään ohjelmassa erilaisten tilastojen vertailua kaikkien kielikurssilaisten kotimaista ja sainpahan olla taas ylpeä suomalaisuudestani! Oikein isänmaalliset fiilikset oli sitten kuitenkin itsenäisyyspäiväillasta.
Mutta kyllä haukuttiin Ingan kanssa yhdessä lipuntarkastajat syvimpään maanrakoon kotimatkalla!
Nikolaus-päivä on täällä Saksassa lähinnä tärkeä juttu vain lapsille ja lapset saavat silloin pienet paketit ulos jätettyihin saappaisiinsa. Meillä maanantaiaamuna saappaista paljastui jokaiselle pojalle uudet reput ja Suomen joulupukilta kaikille heijastimet, suomalaista joulumusiikkia ja Lasselle & Rasmukselle kertakäyttökamerat. Aamupala kuluikin sitten rattoisasti suomalaisia joululauluja kuunnellen. Päiväkotiin kaikki pojat veivät mukanaan villasukat, joihin Nikolaus oli päivän aikana tuonut suklaata, pähkinöitä ja hedelmiä. Kirjastoreissultaankin pojat olivat saaneet pienet sukat täynnä herkkuja. Niin ja meidän siivooja oli jättänyt pojille suklaa-Nikolaukset. Minäkin sain omani Ingalta.
 |
| Nikolaus (kuva) Minun itsenäisyyspäiväni juhliminen jäi Finlandian kuuntelemiseen jonkun Facebook-linkityksen kautta ja illalla kielikurssin jälkeen selailin netistä hienoimmat Linnan juhlien iltapuvut. Pääsin tosiaan kielikurssilta kotiin vasta puoli yhdentoista aikaan, jolloin oli Tarja jo kätellyt kaikki vieraansa. :(  |
Junaan vihdoin päästyäni jatkoin rauhassa juttua miehen kanssa, kun sitten joltain asemalta vaunuun hyppäsi viisi (!) naispuolista lipuntarkastajaa. Eipä siinä mitään, olin ostanut lipun junassa olevasta automaatista. Lipuntarkastaja alkoikin kuitenkin valittamaan, että lippuni ei kelpaa, sillä lippua ei missään nimessä saisi ostaa junan automaatista vaan se pitäisi ostaa jo aseman automaatista. Siinä sitten ne kaikki viisi tarkastajaa kerääntyivät sellaisten ällöttävien haahkalintujen tapaan minun ympärilleni selvittämään asiaa ja lopulta ostin sitten neljän euron lisälipun siitä junassa olevasta automaatista. Maksaessani setelillä tätä maksua sain tietenkin vaihtorahat pikkuhiluina, jolloin kaikki tarkastajat repesivät räkäiseen nauruun. Kiitos vain paljon, erittäin hyvää asiakaspalvelua!
Puolityhjässä junassa viereeni tunki vielä istumaan jokin humalainen nuorimies, joka yritti kovasti ottaa kontaktia koko matkan ajan. Sinsheimissakin mies lähti kävelemään minun perääni (kyllä, en ole harhaluuloinen! :D) ja siinä sitten juoksin 45 minuuttia myöhässä kielikurssilleni. Siellä oli tänään ohjelmassa erilaisten tilastojen vertailua kaikkien kielikurssilaisten kotimaista ja sainpahan olla taas ylpeä suomalaisuudestani! Oikein isänmaalliset fiilikset oli sitten kuitenkin itsenäisyyspäiväillasta.
Mutta kyllä haukuttiin Ingan kanssa yhdessä lipuntarkastajat syvimpään maanrakoon kotimatkalla!
perjantai 3. joulukuuta 2010
Eklig!
Lapsillahan tunnetusti leviävät kaikenmaailman taudit mielettömän nopeasti. Eilisen ja tämän päivän aikana olen päässyt kokemaan tämän taas ihan omakohtaisesti. Eilen Kjell tuotiin kesken päiväkotipäivän kotiin, kuumetta oli ilmeisesti jonkun verran. No, eipä siinä mitään, Kjell tuntuu kuumeilevan aika tarkasti kuukauden välein. Kipeän Kjellin hoito on kuitenkin ylihelppoa - poika nukkui eilenkin päiväunet näppärästi yhdestä viiteen. Sain siis näpertää koko päivän joulukortteja, kuinka siistiä!
Tänä aamuna Kjell olikin jo terve ja kaikki pojat lähtivät päiväkotiin. Leppoisan aamuni keskeytti kuitenkin Ingan soitto:"Jungen haben Läuse". "Sie haben was?" "LÄUSE! LICE!" Voi saakeli, hienoa. Jos jokin lastentauti on ällöttävä, etova ja josta mulla ei ennenkaikkea ole (luojan kiitos!) kokemusta, on täit. Ja nyt sitten tänään Lassen ja Rasmuksen päästä oli löytynyt niitä. Eipä siinä mitään, poikien hiukset pestiin moneen kertaan täishampoolla ja kaikki petivaatteet, sisä- ja ulkovaatteet, pehmolelut ja pyyhkeet pesuun. Onneksi selvisin juuri Kielin-matkan pyykeistä... Tarkastettiin tietenkin Ingan kanssa toistemme hiuksetkin täikammalla ja onneksi ei kummankaan päästä löytynyt niitä saakelin otuksia. Onni oli myös, että ulkona oli tänään viitisen astetta pakkasta, joten heittelin peittoja ja tyynyjä ulos pakkasen desinfioitavaksi. Kokonaisuudesssaan, hyi että!
Iltapäivällä mentiin sitten poikien kanssa pulkkamäkeen. Ihan meidän talon vieressä on loistava rinne pulkkailuun! Pitkä, sopivan jyrkkä eikä pelkoa autotielle ajamisesta. Ja koko päivän aurinkoa kohti, sillä rinnettää reunustaa viiniköynnökset. Välillä käytiin vaan kotona tankkaamassa pitsaa. Tämän päivän kaltainen sää olisi juuri passeli talvisää: -5° pakkasta ja aurinko paistaa.
Mutta joo. Jälleen viikonloppu edessä. Huomenna Eppingenissä olisi joulumarkkinat, katsoo nyt ehdinkö poikkeamaan siellä. Maanantaina täällä on jonkinlainen Christkind-pyhäpäivä (edit. Eikun Nikolaus-päivä, jouluaattona tulee ilmeisesti vasta Christkind! :D), jolloin christkind tuo yöllä lahjoja ulos jätettyihin kenkiin. Täytyisikin avustaa christkindiä ja paketoida hommaamani lahjat. Maanantai-iltana täytyy tietenkin seurata myös silmä kovana netistä linnan juhlia.
Tänä aamuna Kjell olikin jo terve ja kaikki pojat lähtivät päiväkotiin. Leppoisan aamuni keskeytti kuitenkin Ingan soitto:"Jungen haben Läuse". "Sie haben was?" "LÄUSE! LICE!" Voi saakeli, hienoa. Jos jokin lastentauti on ällöttävä, etova ja josta mulla ei ennenkaikkea ole (luojan kiitos!) kokemusta, on täit. Ja nyt sitten tänään Lassen ja Rasmuksen päästä oli löytynyt niitä. Eipä siinä mitään, poikien hiukset pestiin moneen kertaan täishampoolla ja kaikki petivaatteet, sisä- ja ulkovaatteet, pehmolelut ja pyyhkeet pesuun. Onneksi selvisin juuri Kielin-matkan pyykeistä... Tarkastettiin tietenkin Ingan kanssa toistemme hiuksetkin täikammalla ja onneksi ei kummankaan päästä löytynyt niitä saakelin otuksia. Onni oli myös, että ulkona oli tänään viitisen astetta pakkasta, joten heittelin peittoja ja tyynyjä ulos pakkasen desinfioitavaksi. Kokonaisuudesssaan, hyi että!
Iltapäivällä mentiin sitten poikien kanssa pulkkamäkeen. Ihan meidän talon vieressä on loistava rinne pulkkailuun! Pitkä, sopivan jyrkkä eikä pelkoa autotielle ajamisesta. Ja koko päivän aurinkoa kohti, sillä rinnettää reunustaa viiniköynnökset. Välillä käytiin vaan kotona tankkaamassa pitsaa. Tämän päivän kaltainen sää olisi juuri passeli talvisää: -5° pakkasta ja aurinko paistaa.
Mutta joo. Jälleen viikonloppu edessä. Huomenna Eppingenissä olisi joulumarkkinat, katsoo nyt ehdinkö poikkeamaan siellä. Maanantaina täällä on jonkinlainen Christkind-pyhäpäivä (edit. Eikun Nikolaus-päivä, jouluaattona tulee ilmeisesti vasta Christkind! :D), jolloin christkind tuo yöllä lahjoja ulos jätettyihin kenkiin. Täytyisikin avustaa christkindiä ja paketoida hommaamani lahjat. Maanantai-iltana täytyy tietenkin seurata myös silmä kovana netistä linnan juhlia.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
23 yötä jouluun on...
Tämä viikko on kulunut joulutunnelmissa.
Maanantaipäivän vietin Heilbronnissa jouluostoksilla. Pääsin taas perinteiseen joulutunnelmaan; liian paksu toppatakki päällä tavaratalossa, jossa soi liian kovalla liian iloiset joululaulut ja sopivia lahjoja ei vaan löydy. No, jotain kuitenkin löytyi, onneksi. Ja koko maanantaipäivän satoi muuten lunta!
Tiistaina oli aivan huippu sää! Muutama aste pakkasta ja luntakin viitisen senttiä. Oli niin mukava lenkkeillä lumen narskuessa lenkkareiden alla. Iltapäivällä leivoin sämpylöitä ja lihapullia Kielistä palanneelle Wielen perheelle. Oli taas kiva nähdä lapsia ja kuunnella mitä kaikkea he olivat ehtineet tehdä Mimin ja Grosspapan luona.
Tiistai-iltana Inga ja Christian laittoivat joulukoristeet esille ja minä askartelin Ingan kanssa pojille joulukalenterin. Ja hieno siitä tulikin! Joka päivälle on jokaiselle pojalle pieni ylläripussi. Oon vähän kateellinen.
Tänään aamupalalle kavutessani oli vastassa kolme innostunutta poikaa. Joulukoristelut ja -kalenteri olivat tehneet vaikutuksen poikiin ja he esittelivät jokaisen koristeen. Lähdin poikien kanssa samaa matkaa Eppingeniin pesuaineostoksille (neljä henkeä kuusi päivää matkalla = rutosti pyykkiä!). Eppingeninkin koristeet näyttivät aamuhämärässä tosi kauniilta.
Tänään iltapäivällä Inga lähti työmatkalle Kölniin ja minä jäin poikien kanssa kotiin. Kjellin ollessa päiväunilla, me pidettiin minun huoneessani Lassen ja Rasmuksen kanssa pikkujoulut. Meillä oli vaikka mitä jouluherkkuja ja tietenkin joulumusiikkia ("Noch mal Jingle Bells!").
Illalla vielä askarreltiin ja nyt on mulla edes pakettikortit valmiina. Paketteja ei sitten olekaan, mutta kyllähän se kortti on tärkeä... :D Niin ja muistinhan minäkin avata oman suklaakalenterini ensimmäisen luukun!
 |
| Heilbronnin (kiinni olevia) joulukojuja. |
Maanantaipäivän vietin Heilbronnissa jouluostoksilla. Pääsin taas perinteiseen joulutunnelmaan; liian paksu toppatakki päällä tavaratalossa, jossa soi liian kovalla liian iloiset joululaulut ja sopivia lahjoja ei vaan löydy. No, jotain kuitenkin löytyi, onneksi. Ja koko maanantaipäivän satoi muuten lunta!
Tiistaina oli aivan huippu sää! Muutama aste pakkasta ja luntakin viitisen senttiä. Oli niin mukava lenkkeillä lumen narskuessa lenkkareiden alla. Iltapäivällä leivoin sämpylöitä ja lihapullia Kielistä palanneelle Wielen perheelle. Oli taas kiva nähdä lapsia ja kuunnella mitä kaikkea he olivat ehtineet tehdä Mimin ja Grosspapan luona.
Tiistai-iltana Inga ja Christian laittoivat joulukoristeet esille ja minä askartelin Ingan kanssa pojille joulukalenterin. Ja hieno siitä tulikin! Joka päivälle on jokaiselle pojalle pieni ylläripussi. Oon vähän kateellinen.
 |
| Raatihuoneentorin joulukuusi aamulla puoli kahdeksan aikaan. |
Tänään aamupalalle kavutessani oli vastassa kolme innostunutta poikaa. Joulukoristelut ja -kalenteri olivat tehneet vaikutuksen poikiin ja he esittelivät jokaisen koristeen. Lähdin poikien kanssa samaa matkaa Eppingeniin pesuaineostoksille (neljä henkeä kuusi päivää matkalla = rutosti pyykkiä!). Eppingeninkin koristeet näyttivät aamuhämärässä tosi kauniilta.
 |
| Lasse |
Tänään iltapäivällä Inga lähti työmatkalle Kölniin ja minä jäin poikien kanssa kotiin. Kjellin ollessa päiväunilla, me pidettiin minun huoneessani Lassen ja Rasmuksen kanssa pikkujoulut. Meillä oli vaikka mitä jouluherkkuja ja tietenkin joulumusiikkia ("Noch mal Jingle Bells!").
 |
| Rasmus |
Illalla vielä askarreltiin ja nyt on mulla edes pakettikortit valmiina. Paketteja ei sitten olekaan, mutta kyllähän se kortti on tärkeä... :D Niin ja muistinhan minäkin avata oman suklaakalenterini ensimmäisen luukun!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)