Hallo!
Mitä sinne kuuluu?

Tänne kuuluu ihan hyvää. Perusarkea. Aurinkoista ja keväistä. Varsinkin autossa istuessa aurinko lämmittää jo niiiiin mukavasti ja aurinkolasit tulevat tarpeeseen. Ulkona on kuitenkin tällä viikolla puhaltanut tosi petollisen jäätävä tuuli. Olen ollut lasten kanssa ihan laskettelutakki päällä ulkona (jee, lasten kanssa voi jo viettää aikaa ulkona!), koska aupair luottaa liikunnan sijaan Goretexin lämmittävyyteen. Aupair kyllä istuu mielellään hiekkalaatikon reunalla ja leipoo hiekkakakkuja, jotka Kjell polkee heti räkäisesti nauraen lyttyyn.

Sitten olen tässä tällä viikolla lenkkeillyt. Juoksu kulkee jo paremmin kuin syksyllä. Uskaltauduin tuossa hetken aikaa sitten nopeuttamaan vähän lenkkivauhtiani siltä omalta mukavuusalueeltani ja kas kummaa, aina olen kotiin asti selvinnyt. Aika palkitsevaa, joskin ärsyttävää, koska nyt sitä väsyy kuitenkin enemmän kuin ennen. Kumma juttu.

Tällä viikolla mielessäni on pyörinyt jatkuvasti sunnuntai ja PARIISI! Voi kuule Essi, mä oon jo niiiiiin tulossa! Kolme päivää ilman lapsia. Kolme päivää seurassa, jossa voi taas höpöttää sydämen kyllyydestä auppari-, pääsykoe ja kaiken maailman juttuja suomeksi. Ehkä ihan hiukkasen odotan myös, mitä ranskalaisilla kahviloilla ja ruokapaikoilla on tarjottavanaan... Ja ehkä hiukkasen voisin myös shoppailla. Ihan hiukkasen vain. Olen muuten kuluttanut hävettävän paljon aikaa pohdintaan, milloin on korrekti aika alkaa pakkaamaan kahden yön ja kolmen päivän kaupunkireissulle. :D Matkagarderobinihan tulee olla kevyt ja toimiva, mutta kuitenkin PARIISIIN sopeutuva. Voisinkohan tänään jo kaivaa laukun esille? Pianhan tässä tulee muuten kiire ja jotain oleellista unohtuu!

Ja sitten olen lukenut niihin pääsykokeisiin. Yli kolme kuukautta kokeeseen ja markkinointi on minun mielestäni hirveää paskaa (no anteeksi vain, mutta 340 sivua asiaa tyhjästä...) ja kansantaloustiede saakelin puuduttavaa puuduttavaa. Laskentatoimen ja johtamisen kirjoja kohtaan en ole vielä onnistunut kehittämään asennevammoja, mutta niin, tässähän on tätä aikaa vielä 14.6 asti. Ja huhtikuusta eteenpäin kaikki aikani on pyhitetty noille neljälle kiehtovalle opukselle. Ah.

Niin ja sitten varasin lennon kotiin. 31.3 klo 16.50 olen taas Suomessa ja aupair-aikani on ohi. Hienoa, mutta samalla niin kovin haikeaa.