Süd-Tyrol!

1. MATKAPÄIVÄ
Reissu lähti käyntiin sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen, kun kaikki seitsemän matkalaista tavaroineen oli saatu pakattua punaiseen VW Transporteriin. Lasselle ja Rasmukselle kytkettiin päälle dvd-laitteet ja iskettiin kuulokkeet päähän ja niinhän se matka sitten sujuikin mukavasti poikien nauliinnuttua Yakarin ja IceAge3:n pariin. Yksi vessatauko matkalla pidettiin, mutta muuten ajelimme reipasta tahtia Etelä-Saksan ja Itävallan halki, Sveitsin rajaa hipoen Pohjois-Italiaan. Monet pitkät tunnelit tuli läpi ajettua ja serpentiiniteillä koukittua. Mutta jestas, kuinka mielettömät maisemat loppumatkasta oli!

Naudersista

Iltapäivällä majoittauduttiin huoneistohotelli Lediin, josta me saatiin Anni-Lotan kanssa ihan oma tilava huoneisto. Toki käytiin heti kartoittamassa St.Valentinin kylän menomestat ja päädyttiin suklaakastikkeille (=kaakaoille) paikalliseen pubiin. Ihan hirveästi niitä menomestoja ei St.Valentinissa sitten ollutkaan, paikka kun on enimmäkseen lapsiperheille suunnattu. Lisäksi sunnuntaina käytiin vielä vuokraamassa lasketteluvälineet mulle, Anni-Lotalle ja pikku-Kjellillekin. Ja kaupassakin käytiin hommamaassa aamupalatarvikkeita. Ja illalla sitten testattiin pari baaria lisää ja pelailtiin biljardia. On muuten kumma, miten mä en varmaan ikinä opi, miten sitä saakelin keppiä pidetään oikein kädessä.

St.Valentin naarmuisen gondolin ikkunan läpi kuvattuna

2. MAANATAI = PARAS PÄIVÄ
En ymmärrä ihmisiä, joille maanantai tarkoittaa automaattisesti paskaa päivää. Maanantai on harvoin yhtään sen huonompi, kuin muutkaan päivät. Viime maanantai oli kuitenkin erityisen vähän huono, sillä sain koko päiväksi vapautuksen lastenhoidosta ja me hyppäsimmekin Anni-Lotan kanssa heti aamusta ensimmäiseen hiihtobussiin ja suuntasimme vähän isompaan kohteeseen Naudersiin Itävallan puolelle.

Kuten kuvasta voi päätellä, oli bussissa jo pieni into päällä! Eikä vähiten sen takia, että käsissäni oli hienoimmat sukset, mitä olen ikinä ennen käyttänyt. Myöhemmin totesin ne oikein toimiviksikin, ainakin paremmiksi kuin omat junior-sukseni. Ja ehkä hiukkasen auringonpaistekin sai hymyn huulille. Okei, vähän näytin urpolta takaraivolla keikkuneessa kypärässäni.

"Kuin hienoa!?"

Kuten tuolla Alpeilla yleisesti, myös Naudersissa piti ensin nousta gondolilla (tai kuten Kjell sanoi, goldenilla) reilut pari kilsaa rinteiden yläasemalle ja sieltä jatkaa sitten vielä ylöspäin. Hymy oli molemmilla aika herkässä hississä istuessa, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta ja mielettömiä vuoristomaisemia ihaillessa.

Ensimmäisen laskun jälkeen hymynkareet muuttuivat riemuidioottimaisiksi kestohymyiksi; niin sairaan siistiä oli laskea täydellisessä kunnossa olevaa, mielettömän pitkää, sopivan jyrkkää, tyhjää ja avaraa rinnettä alas auringon paistaessa! Täytyy kyllä myöntää, että iltapäivästä ne hymyt paikoitellen hiukan hyytyivät reisien hapottaessa pahemmin kuin koskaan. Pitkät ja auringon pehmittämät rinteet, joita laskee helpostikin kahdeksan minuuttia (mitattu on!) alas, on ehkä tehokkainta reisitreeniä ikinä! Onneksi tasapainotettiin menetetyt kalorit lounaspitsoilla.

Mutta kaikkemme annettin. Siitä todisteena monoista hiertynyt rakko sääressä (!?!) ja hiukan pitkäksi venähtäneet iltapäiväunet. Kahdeksan aikaan illalla saatiin itsemme vasta ylös sängyistä ruokaa laittamaan. Ja ruuanlaiton jälkeen takaisin petiin vaan. Korkenpaikan leiri ja lasit opiskelijabudjetti-valkkaria söivät kaikki voimat.

3. ST.VALENTIN TIISTAI
Tiistaiaamuna suunnattiin kaikin St.Valentinin kotirinteeseen, Anni-Lotta nauttimaan vastalanatuista rinteistä ja minä nauttimaan Kjellin kanssa lasten rinteestä. Kolmisen tuntia hurahtikin Kjellin kanssa nopeasti lasketellen (ts. Kjell taikamatolla rinteen päälle, suksien kärkien kääntö kohti rinteen alaosaa, tuuppaus selkään ja aupair juoksee perässä alas), keksejä syöden, kaakaota juoden ja Anni-Lotan kanssa jutellen. Niin ja pisamia hankkien! Se kirkkaus, mikä tuolla ylhäällä vuorilla kaiken lumen keskellä oli, on jotain ihan uskomatonta!

Anni-Lotta ja Anni-Lottaan hyvin ihastunut Kjell.

Puoliltapäivin Inga ja Christian tulivat hakemaan Kjellin syömään ja me suunnattiin Anni-Lotan kanssa pikapikaa hotellille lounastamaan ja vaihtamaan mulle kanssa monot jalkaan. Iltapäivästä rinteet oli kyllä jo sen verran muussia, että hirveän pitkään ei reidet kestäneet. No sen verran kuitenkin, että onnistuin kompuroimaan itseni suksilla kumoon SOMPAHISSISSÄ ja raahautumaan varmaan kymmeniä metrejä perseelläni nousulatua ylös. Se oli hieno hetki se! :D Uskomatonta oli muuten se, kuinka Lasse ja Rasmus jaksoivat päästää koko viikon laskettelukoulussa puoli kymmenestä about kolmeen asti yhden ruokatauon voimin!

Jonkin kumman päähänpälkähdyksen seurauksena pidin loistavana ideana alkaa tuona tiistaina opettelemaan lautailua. Kun nyt tuli se saakelin kallis matkavakuutuskin hankittua... Anni-Lotan lauta siis vaan jalkaan kiinni ja Anni-Lotalle minun mononi. Ja joo no, kyllä se siitä. Kunhan vain alkuun totuttautui ensinnäkin ajatukseen, että molemmat jalat ovat hyvin tukevasti kiinni siinä yhdessä laudassa ja että laskeminen tapahtuu ihan hullunkurisesti sivuttain. Tai kyllä mä sitten opin, että voi sitä laskea naama rinteen suuntaisestikin kanttailemalla. Hiukkasen oli tyylikästä ja ennenkaikkea vauhdikasta.

"Okei, nyt mä yritän nousta ylös..."

"Ota nopeemmin se kuva, mä olin jo hetken pystyssä!"

"Hei, nyt näyttää ihan siltä, et sä oikeasti laskisit!"

 

Mutta täytyy kyllä sanoa, että hauskaa oli! Ja taisin jopa päästä tuolloin tiistaina jopa kerran sompahissillä rinteen kokonaan ylös. Alas pääsinkin sitten aina perseelläni ja vähän laudallakin. Ja jestas, kuinka tuli kuuma siinä väännellessä.

Pääsäni vuohipipo ja nenälläni ja poskillani pisamia enemmän, kuin koskaan ennen!

Iltaan kuului taas päiväunet, jotka rajoitettiin tällä kertaa parin tunnin mittaisiksi, jotta jaksoimme lähteä vielä viinilasillisille baariin. Ja ilta jatkuikin sitten mukavasti saksaksi ja italiaksi dubattuja tv-ohjelmia katsellen ja syöden. Hieno päivä!

4. KESKIVIIKKO
Aamu valkeni erittäin, no valkoisena. Koko kylän oli vallannut mieletön sumu!

Tässä siis maisemat meidän parvekkeeltä keskiviikko- ja perjantaiaamuina! Mutta no, eipä tuo sumu ihan hirveästi haitannut, sillä ylös rinteeseen noustessa pahimmat pilvet jäivät alapuolellemme. Aamupäivä meni taas minun osaltani Kjellin kanssa ja iltapäivällä sää muuttui ylhäällä rinteessäkin sen verran sumuiseksi, että päätettiin jatkaa tänään mun lautailuopintoja lastenrinteessä. Ja ihan hyvinhän ne jatkuivat. Mitä nyt pari kertaa pääsi kunnon suomenkielinen kirosanaryöppy häntäluun vähintäänkin palasiksi pirstoutuessa ja polvien iskua ottaessa. Parin tunnin treenin jälkeen pääsin kuitenkin jo poikkeuksetta hissillä ylös ja kohtuu järkevästi (sen hyyyyvin loivan lasten-) rinteen alas. Missä voi ilmoittautua johonkin snoukkamaailmancupiin?

Iltapäivällä mentiin lepuuttamaan kipeitä lihaksia (sellainen kokovartalojumitus oli päällänsä maanantaista alkaen) hotellin uima-altaalle ja saunaan. Ja sitten vielä syömään ravintolaan pitsaa ja herkkujäätelöannokset. Päivä päättyi Anni-Lotan kassien pakkailuun ja mun pisama-analyysiin.

5. TORSTAI
Anni-Lotta lähti kimpsuineen ja kampsuineen heti aamusta pitkälle kotimatkalleen kohti Würzburgia (nähdään taas toukokuun lopussa, Anni-Lotta!) ja me suunnattiin jälleen hiiiirveän huonossa säässä rinteeseen. Märkää ja raskasta lunta pyrytti joka suunnasta ja rinteet olivat ihan tukossa. Lastenrinteessä oli lunta niin paljon, että laskemisesta ei oikein tullut mitään ja hissitkin jumittivat.

Kjell 2-vee laski ihan itse!

Ja söikin, ihan itse!

No, päivä hurahti sitten moottorikelkkoja ihmetellen, eväitä syöden ja puoleltapäivin lounastaen. Hotellille takaisin päästyäni ei rinteeseen tehnyt enää mieli ja muutenkin mahaan tuli vähän outo fiilis. Epäilyttävästi samanlainen, kuin aikalailla tasan kolme viikkoa sitten, jolloin sain antibiootit mahatautiini. Illalla maha olikin jo täysin sekaisin ja yö kuluikin kivasti vessassa rampaten ja tuskaillen.

6. PERJANTAI
...eikä fiilistä parantanut yhtään se, että perjantaiaamu oli hienoin koko viikolla! Aurinko paistoi heti aamusta melkein pilvettömältä taivaalta. Minun osaltani päivä kului kuitenkin leppoisasti nukkuen. Ja viisi minuuttia kävin parvekkeella istumassa ja nauttimassa lämmöstä. Sitten alkoikin jo heikottaa liikaa. Päivän suurimmat ponnistukset olivat laskukamojen palautus, puolikkaan leivän syöminen ja mehun juominen. Mutta jestas kuinka harmitti. MIKSI JUURI MINÄ JA MIKSI TAAAAS?!!!


7. KOTIMATKAPÄIVÄ
Heti lauantaiaamusta sullouduttiin jälleen Transportteriimme ja otettiin suunnaksi Elsenz. Ruuhkien läpi ja Mäkkärin kautta saavuttiinkin jälleen kotiin keskelle kevättä. Täällä on jo ihan pienet lehdetkin puissa! Illalla katkaisin pari päivää kestäneen paastoni ja söin leivän. Paasto oli muuten aika tuloksekas, sillä maha on nyt kovin litteä ja posket Ingan mukaan paljon pienemmät kuin aiemmin. Eli siis hei, täähän olikin nyt ihan positiivinen juttu! :D Kunhan nyt vain nämä tulokset säilyisivätkin. Illalla sain muuten vielä viestin Anni-Lotalta, että lojaalina ystävänä hänkin makaa mahataudissa Würzburgissa. Ja tästä piti tietenkin minun laittaa paremmaksi ja saada jokin ihmeellinen kuolen-sisäiseen-kylmyyteen -kohtaus ja nukahdinkin sitten kolmen peiton ja parin vaatekerroksen alle.


Tässä siis oli Anni Leimun ala-astetasoinen matkapäiväkirja. Tiivistäminen ei ole ikinä kuulunut vahvimpiin lajeihini... Mutta kokonaisuudessaan ja lyhyesti sanottuna reissu oli huippu ja olen mitä kiitollisin, että pääsin Wielen perheen mukaan ja vielä kiitollisempi siitä, että sain ottaa Anni-Lotan kaverikseni.

Alpit veivät sydämeni (Joo, ihan niinkuin Pariisi. Ja Heidelberg. Ja Zürich. Ja monet muut.) Sinne on vielä palattava!