Pariisi oli mahtava. Aurinkoinen, valtava, rönsyilevä, tyylikäs, eläväinen... Niin hieno. Voi Pariisi. Mutta nyt asiaan; kuvat saavat puhua puolestaan.
Minun henkilökohtainen matkaoppaani ja tulkkini Essi ihan pariisilaisena trenssissään ja LV:n aurinkolaseissaan.
Pariisin parasta kanamunapitsaa lounaaksi. Oli hyvää epäilyttävästä kanamunasta huolimatta. Tai no, tässä Pariisi-innostuksessani varmasti Saarioisen-mikropitsakin olisi ollut taivaallinen makuelämys tuossa ympäristössä... :D
Riemukaarelta avautui aikamoiset näkymät kaupungin yli. En muuten tiennyt, että sinne pääsee ylipäätään kiipeämään, mutta nytpä tiedän ja olen käynytkin siellä!
Sunnuntai-iltapäivä kului mukavasti Champs-Élyséesetä pitkin kulkiessa ja muutenkin vain päämärättömästi kierrellessä. Joka kadunkulmassa oli jotain mielenkiintoista.
Notre Damellakin käytiin. Ei näkynyt kellonsoittajaa, mutta laskiaissunnuntain messu oli sen sijaan juuri alkamassa...
...ja sinnehän me sitten muutaman muun turistin kanssa suunnattiin. Parit veisut jaksettiin kuunnella, jonka jälkeen suunnattiin metrolla ja junalla Essin kotiin, Chantillyyn. Illan ohjelmassa oli jalkojen lepuutusta suklaan ja MacLeodin tyttärien parissa. Ei huono päätös ensimmäiselle päivälleni Ranskassa.
Maanantaina palattiin heti aamusta Pariisiin ja Montparnassen alueelle kiertemään. Punaiset ballerinat ja kosmetiikkaa Sephorasta tarttui matkaan. Ja tietenkin piti taas investoida asioista parhaaseen - ruokaan. Lounaspaikkojahan joka kadunkulma on Pariisissa pullollaan ja me suunnattiin sitten syömään ranskalaista piirakkaa. Kuuluisat kinkkupiirakat tilattiin, mutta saatiinkin sitten kana-perunapiiraat, jotka nekin kyllä maistuivat.
Lounaan jälkeen piti tietenkin saada vielä jälkkäriä ja jotenkin eksyttiinkin sitten kadunpätkälle, jolla oli lähes pelkästään pelkkiä creperieitä (joita kyllä muutenkin on koko kaupunki pullollaan!). Kummasti mahaan upposivatkin suklaa-täytteiset lätyt. Syntisen makeaa, mutta ah niin hyvää!
Sulattelemaan suunnattiin sitten lähistöltä löytyneeseen Luxenbourgin puistoon. Ja olihan sekin hieno! Ja keväinen. Melkein pystyi kuvittelemaan Albert Edelfeltin tuonne maalaamaan sitä kuuluista maalaustaan leikkivistä lapsista.
Iltapäivästä kapeiden kujien välistä pilkahti valtavan iso ja hieno rakennus. Mentiinkin sitten tutkimaan tarkemmin sitä ja se paljastui Panthéonin-temppeliksi. Sekin oli mielettömän hieno ja sen kryptaan oli haudattu isot määrät merkittäviä tyyppejä, kuten Viktor Hugo ja Marie Curie.
Panthéonin vierestä löytyi Sorbonnen yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta ja olihan sinnekin rakennukseen päästävä vähän kiertelemään - niin paljon tuossa muutaman päivän aikana ehdittiin opiskeluistakin puhumaan. Ehkä se oli tarkoitettu vain opiskelijoille, mutta kyllähän me nyt ihan opiskelijoista mentiin! :D
Matka jatkui sitten Seinen rantaa pitkin auringon jo vähitellen laskiessa.
Taustalla Seine ja se Pariisin maailmannäyttelyä varten rakennettu lasihalli.
Ja sitten toki nähtiin myös Eiffel juuri sopivaan aikaan auringon laskussa. Myös valojen sytytys ja valovälkeshow ehdittiin tallentamaan kameralle ja mieleen. Olihan se nyt vaan hieno.
Illalla junailtiin taas takaisin Chantillyyn ja jalat kiittivät päästessään vihdoin lepäämään. Käveltiin meinaan koko päivä! Kaksi kertaa taidetiin kulkea metrolla.
Tiistai oli taas mielettömän kaunis ja silloin vuorossa oli Chantillyn eli Essin kotikaupungin esittelyä. Kaupunki on Pariisin suurkaupunkialueen rajalla ja tunnettu hevosistaan. Kävimme sitten kävelemässä laukkaradan ja kaupungin linnan ympäristössä ja joo, voi vain todeta, että aika vaatimattomia nuo ranskalaiset...
Iltapäivällä suuntasimme vielä terassille viinilasillisille ja syömään parit macaronsit. Terassikausi on siis tältä vuodelta virallisesti avattu!
Essin suunnattua iltapäivällä kielikurssilleen, minä junailin itseni takaisin Pariisiin, jätin matkatavarani juna-asemalle säilytykseen ja suuntasin vielä pariksi tunniksi kiertelmään aseman ympäristöä. Aurinko paistoi lämpöisesti pilvettömältä taivaalta - Pariisissa! Ohlalaa.
Mielettömän mukava loma päättyi sitten TGV:n luotijunassa takaisin Eppingeniin, joka tuntui tosi kylmältä ja pimeältä ja ikävältä puoli yhdeltätoista illalla. :D
Iiiisot kiitokset vielä Essille! Olit oikein ammattitaitoinen matkaopas ja superhyvää matkaseuraa! :) Pariisiin on päästävä kyllä vielä uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti