Uskomatonta. Huomenna on kotiinpaluun aika.
Laukut on melkein pakattu ja survottu kiinni. Huone on siivottu. Läksiäislahjat Wielejen kanssa vaihdettu. Saksan puhelimen SIM-kortin saldo loppuun Anni-Lotan kanssa puhuttu.
Kävin tänään hyvästelemässä vielä Heidelbergin ja hyödynsin viimeistä kertaa halpoja kahviloita. Kaksi kertaa. Ja kävin lisäksi lounaallakin. Ja ostin vielä yhdet kengät.
Ja nautin siitä, kun sain kävellä punaisten farkkujen lahkeet käärittynä, ballerinoissa pitkin aurinkoista Saksaa. Suomessa voin varmaan pukea tämänpäiväiset vaatteet säiden puolesta päälle parin kuukauden kuluttua.
Fiilikset on vähän sekavat. Nyt tämä yksi unelma on sitten toteutettu ja saatettu loppuun. Kotona odottaa taas... tuttu ja turvallinen koti. Ja velvollisuudet, tulevaisuus.
Kirjoittelen paremmalla ajalla myöhemmin viimeiset juttuni tänne blogiin!
Nyt, auf Wiedersehen Familie Wiele, Elsenz, Eppingen & Deutschland!
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Vähiin käy aamut...
Viimeistä lauantai-iltaa viedään täällä kellarihuoneessani. Hullua. Onneksi Aleksin kellarihuone kotona vastaa aika kivasti tätä mun nykyistä, niin voin sitten ikävissäni mennä sinne viettämään iltojani. Minä, tietokone ja kellari, siinä hyvin tutuksi tullut combo. Melkein epätodellista ajatella, että ensi lauantaina olen jo kotoisasti siellä loskan keskellä kaukana tästä lämmöstä ja vihreydestä ja aupair-aikani on takana.
Juttelin eilen Anni-Lotan kanssa pakkaamisesta, kun Anni-Lotta muutti tänään Saksa-perheensä kanssa toiseen kaupunkiin. Aloin siinä sitten samalla itsekin vähän suunnittelemaan pakkaamista. Viime kesän lopulla pakatessani tänne tavaroita ajattelin, että en tarvitse paljoakaan vaatteita mukaan, sillä vaihtelen muotilehtien perusohjeen mukaan asusteilla asujeni ilmettä. Noudatinkin hienosti tätä ideologiaa pakatessani. Löysin eilen esimerkiksi seitsemän huivia, neljä pipoa, neljä paria hanskoja ja yhdettoista (11!) jalkineet. Kynsilakkojen määrästä ei edes puhuta. Eikä korumääriä punnita.
Sitten katsoin nykyiseen vaatekaappini. Tuon logiikan mukaanhan sen pitäisi olla puoli tyhjä. Varsinkin, koska en mielestäni ole ostellut ihan hirveästi uusia vaatteita täältä. Mutta katsos vaan, sehän on ihan täynnä! Ja se kaappi ei ole ihan pieni.
Jostain kumman syystä olen kuitenkin pukeutunut täällä enimmäkseen farkkuihin ja muutamaan trikoopaitaan. Kolmea huivia olen käyttänyt aktiivisesti. Pipoja ja hanskoja ei ole tarvittu aikoihin. Minulla on aina samat korut päällä. Converseilla on menty koko kevät.
Ihan kiva kotimatka tulossa ensi torstaina, kun aamulla lähden junalla kohti Stuttgartin lentokenttää. Matkalla pitäisi vaihtaa kulkuneuvoa kaksi kertaa. Onneksi tulen siis matkustamaan kevyesti - vain valtavan matkalaukun, urheilukassin ja lentolaukun kera (rojujeni olisi parasta mahtua noihin laukkuihin).
Kuvituksena tapahtumia tältä viikolta. Täällä on ollut mielettömät kevätsäät. Parina päivänä ihan t-paitakelit. Lämpötilat ovat nousseet lähellä 20 astetta. Torstaina kävin lisäksi Heilbronnissa hankkimassa lisää matkalaukuntäytettä. Kevät sekoittaa Suomi-tytön pään, ostin nimittäin punaiset housut. Oli hyvä reissu.
Olen tässä miettinyt, että taidan päästä vielä ensi viikolla hiihtämään. Aika karua.
 |
| Päiväkodin joku puu (joka pitäisi varmaan tunnistaa) kukkii ihan pian. |
 |
| Maisemia meidän pihalta kuvattuna. |
 |
| Junamatkalla Heilbronniin oli aika kuvailla Pariisin ballerinoja. |
 |
| Lounastauolla kuumassa Heilbronnissa. Moniviljalohisäpylä 2,20e. Tulee ikävä. |
 |
| Italialaista jätskiä pallo, 0,70e. Tulee ikävää. |
Kuvituksena tapahtumia tältä viikolta. Täällä on ollut mielettömät kevätsäät. Parina päivänä ihan t-paitakelit. Lämpötilat ovat nousseet lähellä 20 astetta. Torstaina kävin lisäksi Heilbronnissa hankkimassa lisää matkalaukuntäytettä. Kevät sekoittaa Suomi-tytön pään, ostin nimittäin punaiset housut. Oli hyvä reissu.
Olen tässä miettinyt, että taidan päästä vielä ensi viikolla hiihtämään. Aika karua.
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Sairaskertomuksia
Minulla on aina ollut vähän kammo lääkäreitä kohtaan. Tai ei oikeastaan lääkäreitä, vaan niitä kaikkia sairauksia kohtaan, jotka ne lääkärit ihan varmasti minustä löytävät. Onneksi en olekaan joutunut käymään perus ikätarkastuksia lukuunottamatta lääkärissä juuri ollenkaan.
Paitsi viimeisen kolmen viikon aikana kaksi kertaa. Se mukava mahatauti ei siis ollut hellittänyt vielä tänä aamunakaan ja iltapäivällä Inga passitti minut jälleen lääkärin juttusille. Viime kerralla samasta asiasta lääkärille mennessäni, olin varma, että lääkäri diagnosoisi minulle vähintäänkin akuutin keliakiakin, joka on jo tuhonnut koko suolistoni ja vaatii pikaista leikkaushoitoa. Pettymys olikin aikamoinen, kun sain vain antibioottikuurin ja levyn jotain muita lääkkeitä (ei ihan selvinnyt mitä ne olivat). Tämänpäiväisellä lääkärireissulla sain yllätyksekseni ihan itse toivoa, millaisia troppeja haluaisin vatsavaivoihini. Pari pätevän kuuloista reseptiä, pikaisen-parantumisen -toivotukset ja homma oli hoidettu.
Apteekkireissun jälkeen selvisi, että olin saanut perus särkylääkkeitä ja niitä sellaisia kapseleita, joita syödään aina reissuilla, että maha pysyisi kunnossa. Onko ne nyt maitohappobakteerikapseleita vai mitä. Aika pettymys. Tälläkin kertaa siis kyseessä oli perusmahavaivat. Päätin kuitenkin jo tässä vaiheessa, että tämä vähäpätöinenkin tauti on blogikirjoituksensa ansainnut. Vaikka olisihan tämä juttu ollut varmasti paljonkin mielenkiintoisempi, jos makaisin nyt vatsa tikattuna sairaalan heräämössä.
Auringonpaisteessa kyytiä kotiin odotellessani löysin jutusta lisää positiivisia puolia. Taas tuli hyödynnettyä Eurooppalaista sairasvakuutuskorttia ja matkavakuutusta. Olin varma tänne lähtiessäni, että kumpaakaan en tule varmasti tarvitsemaan. Väärässä olin. Ei menneet puhelut Kelalle hukkaan.
Tiedättekös muuten millä saksalaiset hoitavat mahavaivansa? Cokiksella (ei missään nimessä Fantalla), suolabretzeleillä ja Zwiebackeilla (ne ovat sellaisia kuivattuja, makeita paahtiksenpaloja). Tämän päivän ruokavalioni onkin koostunut kolmesta Zwiebackista ja banaanista. Tämähän on huomattavasti tehokkaampi tapa laihtua kuin ne saakelin hiostuttuvat lenkkipolut! ;)
Ps. Ja kuvituksena siis tämänhetkinen ruokavalioni.
 |
| kuva |
Paitsi viimeisen kolmen viikon aikana kaksi kertaa. Se mukava mahatauti ei siis ollut hellittänyt vielä tänä aamunakaan ja iltapäivällä Inga passitti minut jälleen lääkärin juttusille. Viime kerralla samasta asiasta lääkärille mennessäni, olin varma, että lääkäri diagnosoisi minulle vähintäänkin akuutin keliakiakin, joka on jo tuhonnut koko suolistoni ja vaatii pikaista leikkaushoitoa. Pettymys olikin aikamoinen, kun sain vain antibioottikuurin ja levyn jotain muita lääkkeitä (ei ihan selvinnyt mitä ne olivat). Tämänpäiväisellä lääkärireissulla sain yllätyksekseni ihan itse toivoa, millaisia troppeja haluaisin vatsavaivoihini. Pari pätevän kuuloista reseptiä, pikaisen-parantumisen -toivotukset ja homma oli hoidettu.
 |
| kuva |
Apteekkireissun jälkeen selvisi, että olin saanut perus särkylääkkeitä ja niitä sellaisia kapseleita, joita syödään aina reissuilla, että maha pysyisi kunnossa. Onko ne nyt maitohappobakteerikapseleita vai mitä. Aika pettymys. Tälläkin kertaa siis kyseessä oli perusmahavaivat. Päätin kuitenkin jo tässä vaiheessa, että tämä vähäpätöinenkin tauti on blogikirjoituksensa ansainnut. Vaikka olisihan tämä juttu ollut varmasti paljonkin mielenkiintoisempi, jos makaisin nyt vatsa tikattuna sairaalan heräämössä.
 |
| Kuva |
Tiedättekös muuten millä saksalaiset hoitavat mahavaivansa? Cokiksella (ei missään nimessä Fantalla), suolabretzeleillä ja Zwiebackeilla (ne ovat sellaisia kuivattuja, makeita paahtiksenpaloja). Tämän päivän ruokavalioni onkin koostunut kolmesta Zwiebackista ja banaanista. Tämähän on huomattavasti tehokkaampi tapa laihtua kuin ne saakelin hiostuttuvat lenkkipolut! ;)
Ps. Ja kuvituksena siis tämänhetkinen ruokavalioni.
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Süd-Tyrol!
1. MATKAPÄIVÄ
Reissu lähti käyntiin sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen, kun kaikki seitsemän matkalaista tavaroineen oli saatu pakattua punaiseen VW Transporteriin. Lasselle ja Rasmukselle kytkettiin päälle dvd-laitteet ja iskettiin kuulokkeet päähän ja niinhän se matka sitten sujuikin mukavasti poikien nauliinnuttua Yakarin ja IceAge3:n pariin. Yksi vessatauko matkalla pidettiin, mutta muuten ajelimme reipasta tahtia Etelä-Saksan ja Itävallan halki, Sveitsin rajaa hipoen Pohjois-Italiaan. Monet pitkät tunnelit tuli läpi ajettua ja serpentiiniteillä koukittua. Mutta jestas, kuinka mielettömät maisemat loppumatkasta oli!
Iltapäivällä majoittauduttiin huoneistohotelli Lediin, josta me saatiin Anni-Lotan kanssa ihan oma tilava huoneisto. Toki käytiin heti kartoittamassa St.Valentinin kylän menomestat ja päädyttiin suklaakastikkeille (=kaakaoille) paikalliseen pubiin. Ihan hirveästi niitä menomestoja ei St.Valentinissa sitten ollutkaan, paikka kun on enimmäkseen lapsiperheille suunnattu. Lisäksi sunnuntaina käytiin vielä vuokraamassa lasketteluvälineet mulle, Anni-Lotalle ja pikku-Kjellillekin. Ja kaupassakin käytiin hommamaassa aamupalatarvikkeita. Ja illalla sitten testattiin pari baaria lisää ja pelailtiin biljardia. On muuten kumma, miten mä en varmaan ikinä opi, miten sitä saakelin keppiä pidetään oikein kädessä.
2. MAANATAI = PARAS PÄIVÄ
En ymmärrä ihmisiä, joille maanantai tarkoittaa automaattisesti paskaa päivää. Maanantai on harvoin yhtään sen huonompi, kuin muutkaan päivät. Viime maanantai oli kuitenkin erityisen vähän huono, sillä sain koko päiväksi vapautuksen lastenhoidosta ja me hyppäsimmekin Anni-Lotan kanssa heti aamusta ensimmäiseen hiihtobussiin ja suuntasimme vähän isompaan kohteeseen Naudersiin Itävallan puolelle.
Kuten kuvasta voi päätellä, oli bussissa jo pieni into päällä! Eikä vähiten sen takia, että käsissäni oli hienoimmat sukset, mitä olen ikinä ennen käyttänyt. Myöhemmin totesin ne oikein toimiviksikin, ainakin paremmiksi kuin omat junior-sukseni. Ja ehkä hiukkasen auringonpaistekin sai hymyn huulille. Okei, vähän näytin urpolta takaraivolla keikkuneessa kypärässäni.
Kuten tuolla Alpeilla yleisesti, myös Naudersissa piti ensin nousta gondolilla (tai kuten Kjell sanoi, goldenilla) reilut pari kilsaa rinteiden yläasemalle ja sieltä jatkaa sitten vielä ylöspäin. Hymy oli molemmilla aika herkässä hississä istuessa, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta ja mielettömiä vuoristomaisemia ihaillessa.
Ensimmäisen laskun jälkeen hymynkareet muuttuivat riemuidioottimaisiksi kestohymyiksi; niin sairaan siistiä oli laskea täydellisessä kunnossa olevaa, mielettömän pitkää, sopivan jyrkkää, tyhjää ja avaraa rinnettä alas auringon paistaessa! Täytyy kyllä myöntää, että iltapäivästä ne hymyt paikoitellen hiukan hyytyivät reisien hapottaessa pahemmin kuin koskaan. Pitkät ja auringon pehmittämät rinteet, joita laskee helpostikin kahdeksan minuuttia (mitattu on!) alas, on ehkä tehokkainta reisitreeniä ikinä! Onneksi tasapainotettiin menetetyt kalorit lounaspitsoilla.
Mutta kaikkemme annettin. Siitä todisteena monoista hiertynyt rakko sääressä (!?!) ja hiukan pitkäksi venähtäneet iltapäiväunet. Kahdeksan aikaan illalla saatiin itsemme vasta ylös sängyistä ruokaa laittamaan. Ja ruuanlaiton jälkeen takaisin petiin vaan. Korkenpaikan leiri ja lasit opiskelijabudjetti-valkkaria söivät kaikki voimat.
3. ST.VALENTIN TIISTAI
Tiistaiaamuna suunnattiin kaikin St.Valentinin kotirinteeseen, Anni-Lotta nauttimaan vastalanatuista rinteistä ja minä nauttimaan Kjellin kanssa lasten rinteestä. Kolmisen tuntia hurahtikin Kjellin kanssa nopeasti lasketellen (ts. Kjell taikamatolla rinteen päälle, suksien kärkien kääntö kohti rinteen alaosaa, tuuppaus selkään ja aupair juoksee perässä alas), keksejä syöden, kaakaota juoden ja Anni-Lotan kanssa jutellen. Niin ja pisamia hankkien! Se kirkkaus, mikä tuolla ylhäällä vuorilla kaiken lumen keskellä oli, on jotain ihan uskomatonta!
Puoliltapäivin Inga ja Christian tulivat hakemaan Kjellin syömään ja me suunnattiin Anni-Lotan kanssa pikapikaa hotellille lounastamaan ja vaihtamaan mulle kanssa monot jalkaan. Iltapäivästä rinteet oli kyllä jo sen verran muussia, että hirveän pitkään ei reidet kestäneet. No sen verran kuitenkin, että onnistuin kompuroimaan itseni suksilla kumoon SOMPAHISSISSÄ ja raahautumaan varmaan kymmeniä metrejä perseelläni nousulatua ylös. Se oli hieno hetki se! :D Uskomatonta oli muuten se, kuinka Lasse ja Rasmus jaksoivat päästää koko viikon laskettelukoulussa puoli kymmenestä about kolmeen asti yhden ruokatauon voimin!
Jonkin kumman päähänpälkähdyksen seurauksena pidin loistavana ideana alkaa tuona tiistaina opettelemaan lautailua. Kun nyt tuli se saakelin kallis matkavakuutuskin hankittua... Anni-Lotan lauta siis vaan jalkaan kiinni ja Anni-Lotalle minun mononi. Ja joo no, kyllä se siitä. Kunhan vain alkuun totuttautui ensinnäkin ajatukseen, että molemmat jalat ovat hyvin tukevasti kiinni siinä yhdessä laudassa ja että laskeminen tapahtuu ihan hullunkurisesti sivuttain. Tai kyllä mä sitten opin, että voi sitä laskea naama rinteen suuntaisestikin kanttailemalla. Hiukkasen oli tyylikästä ja ennenkaikkea vauhdikasta.
Mutta täytyy kyllä sanoa, että hauskaa oli! Ja taisin jopa päästä tuolloin tiistaina jopa kerran sompahissillä rinteen kokonaan ylös. Alas pääsinkin sitten aina perseelläni ja vähän laudallakin. Ja jestas, kuinka tuli kuuma siinä väännellessä.
Iltaan kuului taas päiväunet, jotka rajoitettiin tällä kertaa parin tunnin mittaisiksi, jotta jaksoimme lähteä vielä viinilasillisille baariin. Ja ilta jatkuikin sitten mukavasti saksaksi ja italiaksi dubattuja tv-ohjelmia katsellen ja syöden. Hieno päivä!
4. KESKIVIIKKO
Aamu valkeni erittäin, no valkoisena. Koko kylän oli vallannut mieletön sumu!
Tässä siis maisemat meidän parvekkeeltä keskiviikko- ja perjantaiaamuina! Mutta no, eipä tuo sumu ihan hirveästi haitannut, sillä ylös rinteeseen noustessa pahimmat pilvet jäivät alapuolellemme. Aamupäivä meni taas minun osaltani Kjellin kanssa ja iltapäivällä sää muuttui ylhäällä rinteessäkin sen verran sumuiseksi, että päätettiin jatkaa tänään mun lautailuopintoja lastenrinteessä. Ja ihan hyvinhän ne jatkuivat. Mitä nyt pari kertaa pääsi kunnon suomenkielinen kirosanaryöppy häntäluun vähintäänkin palasiksi pirstoutuessa ja polvien iskua ottaessa. Parin tunnin treenin jälkeen pääsin kuitenkin jo poikkeuksetta hissillä ylös ja kohtuu järkevästi (sen hyyyyvin loivan lasten-) rinteen alas. Missä voi ilmoittautua johonkin snoukkamaailmancupiin?
Iltapäivällä mentiin lepuuttamaan kipeitä lihaksia (sellainen kokovartalojumitus oli päällänsä maanantaista alkaen) hotellin uima-altaalle ja saunaan. Ja sitten vielä syömään ravintolaan pitsaa ja herkkujäätelöannokset. Päivä päättyi Anni-Lotan kassien pakkailuun ja mun pisama-analyysiin.
5. TORSTAI
Anni-Lotta lähti kimpsuineen ja kampsuineen heti aamusta pitkälle kotimatkalleen kohti Würzburgia (nähdään taas toukokuun lopussa, Anni-Lotta!) ja me suunnattiin jälleen hiiiirveän huonossa säässä rinteeseen. Märkää ja raskasta lunta pyrytti joka suunnasta ja rinteet olivat ihan tukossa. Lastenrinteessä oli lunta niin paljon, että laskemisesta ei oikein tullut mitään ja hissitkin jumittivat.
No, päivä hurahti sitten moottorikelkkoja ihmetellen, eväitä syöden ja puoleltapäivin lounastaen. Hotellille takaisin päästyäni ei rinteeseen tehnyt enää mieli ja muutenkin mahaan tuli vähän outo fiilis. Epäilyttävästi samanlainen, kuin aikalailla tasan kolme viikkoa sitten, jolloin sain antibiootit mahatautiini. Illalla maha olikin jo täysin sekaisin ja yö kuluikin kivasti vessassa rampaten ja tuskaillen.
6. PERJANTAI
...eikä fiilistä parantanut yhtään se, että perjantaiaamu oli hienoin koko viikolla! Aurinko paistoi heti aamusta melkein pilvettömältä taivaalta. Minun osaltani päivä kului kuitenkin leppoisasti nukkuen. Ja viisi minuuttia kävin parvekkeella istumassa ja nauttimassa lämmöstä. Sitten alkoikin jo heikottaa liikaa. Päivän suurimmat ponnistukset olivat laskukamojen palautus, puolikkaan leivän syöminen ja mehun juominen. Mutta jestas kuinka harmitti. MIKSI JUURI MINÄ JA MIKSI TAAAAS?!!!
7. KOTIMATKAPÄIVÄ
Heti lauantaiaamusta sullouduttiin jälleen Transportteriimme ja otettiin suunnaksi Elsenz. Ruuhkien läpi ja Mäkkärin kautta saavuttiinkin jälleen kotiin keskelle kevättä. Täällä on jo ihan pienet lehdetkin puissa! Illalla katkaisin pari päivää kestäneen paastoni ja söin leivän. Paasto oli muuten aika tuloksekas, sillä maha on nyt kovin litteä ja posket Ingan mukaan paljon pienemmät kuin aiemmin. Eli siis hei, täähän olikin nyt ihan positiivinen juttu! :D Kunhan nyt vain nämä tulokset säilyisivätkin. Illalla sain muuten vielä viestin Anni-Lotalta, että lojaalina ystävänä hänkin makaa mahataudissa Würzburgissa. Ja tästä piti tietenkin minun laittaa paremmaksi ja saada jokin ihmeellinen kuolen-sisäiseen-kylmyyteen -kohtaus ja nukahdinkin sitten kolmen peiton ja parin vaatekerroksen alle.
Tässä siis oli Anni Leimun ala-astetasoinen matkapäiväkirja. Tiivistäminen ei ole ikinä kuulunut vahvimpiin lajeihini... Mutta kokonaisuudessaan ja lyhyesti sanottuna reissu oli huippu ja olen mitä kiitollisin, että pääsin Wielen perheen mukaan ja vielä kiitollisempi siitä, että sain ottaa Anni-Lotan kaverikseni.
Alpit veivät sydämeni (Joo, ihan niinkuin Pariisi. Ja Heidelberg. Ja Zürich. Ja monet muut.) Sinne on vielä palattava!
Reissu lähti käyntiin sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen, kun kaikki seitsemän matkalaista tavaroineen oli saatu pakattua punaiseen VW Transporteriin. Lasselle ja Rasmukselle kytkettiin päälle dvd-laitteet ja iskettiin kuulokkeet päähän ja niinhän se matka sitten sujuikin mukavasti poikien nauliinnuttua Yakarin ja IceAge3:n pariin. Yksi vessatauko matkalla pidettiin, mutta muuten ajelimme reipasta tahtia Etelä-Saksan ja Itävallan halki, Sveitsin rajaa hipoen Pohjois-Italiaan. Monet pitkät tunnelit tuli läpi ajettua ja serpentiiniteillä koukittua. Mutta jestas, kuinka mielettömät maisemat loppumatkasta oli!
 |
| Naudersista |
 |
| St.Valentin naarmuisen gondolin ikkunan läpi kuvattuna |
2. MAANATAI = PARAS PÄIVÄ
En ymmärrä ihmisiä, joille maanantai tarkoittaa automaattisesti paskaa päivää. Maanantai on harvoin yhtään sen huonompi, kuin muutkaan päivät. Viime maanantai oli kuitenkin erityisen vähän huono, sillä sain koko päiväksi vapautuksen lastenhoidosta ja me hyppäsimmekin Anni-Lotan kanssa heti aamusta ensimmäiseen hiihtobussiin ja suuntasimme vähän isompaan kohteeseen Naudersiin Itävallan puolelle.
Kuten kuvasta voi päätellä, oli bussissa jo pieni into päällä! Eikä vähiten sen takia, että käsissäni oli hienoimmat sukset, mitä olen ikinä ennen käyttänyt. Myöhemmin totesin ne oikein toimiviksikin, ainakin paremmiksi kuin omat junior-sukseni. Ja ehkä hiukkasen auringonpaistekin sai hymyn huulille. Okei, vähän näytin urpolta takaraivolla keikkuneessa kypärässäni.
 |
| "Kuin hienoa!?" |
Ensimmäisen laskun jälkeen hymynkareet muuttuivat riemuidioottimaisiksi kestohymyiksi; niin sairaan siistiä oli laskea täydellisessä kunnossa olevaa, mielettömän pitkää, sopivan jyrkkää, tyhjää ja avaraa rinnettä alas auringon paistaessa! Täytyy kyllä myöntää, että iltapäivästä ne hymyt paikoitellen hiukan hyytyivät reisien hapottaessa pahemmin kuin koskaan. Pitkät ja auringon pehmittämät rinteet, joita laskee helpostikin kahdeksan minuuttia (mitattu on!) alas, on ehkä tehokkainta reisitreeniä ikinä! Onneksi tasapainotettiin menetetyt kalorit lounaspitsoilla.
Mutta kaikkemme annettin. Siitä todisteena monoista hiertynyt rakko sääressä (!?!) ja hiukan pitkäksi venähtäneet iltapäiväunet. Kahdeksan aikaan illalla saatiin itsemme vasta ylös sängyistä ruokaa laittamaan. Ja ruuanlaiton jälkeen takaisin petiin vaan. Korkenpaikan leiri ja lasit opiskelijabudjetti-valkkaria söivät kaikki voimat.
3. ST.VALENTIN TIISTAI
Tiistaiaamuna suunnattiin kaikin St.Valentinin kotirinteeseen, Anni-Lotta nauttimaan vastalanatuista rinteistä ja minä nauttimaan Kjellin kanssa lasten rinteestä. Kolmisen tuntia hurahtikin Kjellin kanssa nopeasti lasketellen (ts. Kjell taikamatolla rinteen päälle, suksien kärkien kääntö kohti rinteen alaosaa, tuuppaus selkään ja aupair juoksee perässä alas), keksejä syöden, kaakaota juoden ja Anni-Lotan kanssa jutellen. Niin ja pisamia hankkien! Se kirkkaus, mikä tuolla ylhäällä vuorilla kaiken lumen keskellä oli, on jotain ihan uskomatonta!
 |
| Anni-Lotta ja Anni-Lottaan hyvin ihastunut Kjell. |
Jonkin kumman päähänpälkähdyksen seurauksena pidin loistavana ideana alkaa tuona tiistaina opettelemaan lautailua. Kun nyt tuli se saakelin kallis matkavakuutuskin hankittua... Anni-Lotan lauta siis vaan jalkaan kiinni ja Anni-Lotalle minun mononi. Ja joo no, kyllä se siitä. Kunhan vain alkuun totuttautui ensinnäkin ajatukseen, että molemmat jalat ovat hyvin tukevasti kiinni siinä yhdessä laudassa ja että laskeminen tapahtuu ihan hullunkurisesti sivuttain. Tai kyllä mä sitten opin, että voi sitä laskea naama rinteen suuntaisestikin kanttailemalla. Hiukkasen oli tyylikästä ja ennenkaikkea vauhdikasta.
 |
| "Okei, nyt mä yritän nousta ylös..." |
 |
| "Ota nopeemmin se kuva, mä olin jo hetken pystyssä!" |
 | ||
| "Hei, nyt näyttää ihan siltä, et sä oikeasti laskisit!" |
 |
| Pääsäni vuohipipo ja nenälläni ja poskillani pisamia enemmän, kuin koskaan ennen! |
Iltaan kuului taas päiväunet, jotka rajoitettiin tällä kertaa parin tunnin mittaisiksi, jotta jaksoimme lähteä vielä viinilasillisille baariin. Ja ilta jatkuikin sitten mukavasti saksaksi ja italiaksi dubattuja tv-ohjelmia katsellen ja syöden. Hieno päivä!
4. KESKIVIIKKO
Aamu valkeni erittäin, no valkoisena. Koko kylän oli vallannut mieletön sumu!
Tässä siis maisemat meidän parvekkeeltä keskiviikko- ja perjantaiaamuina! Mutta no, eipä tuo sumu ihan hirveästi haitannut, sillä ylös rinteeseen noustessa pahimmat pilvet jäivät alapuolellemme. Aamupäivä meni taas minun osaltani Kjellin kanssa ja iltapäivällä sää muuttui ylhäällä rinteessäkin sen verran sumuiseksi, että päätettiin jatkaa tänään mun lautailuopintoja lastenrinteessä. Ja ihan hyvinhän ne jatkuivat. Mitä nyt pari kertaa pääsi kunnon suomenkielinen kirosanaryöppy häntäluun vähintäänkin palasiksi pirstoutuessa ja polvien iskua ottaessa. Parin tunnin treenin jälkeen pääsin kuitenkin jo poikkeuksetta hissillä ylös ja kohtuu järkevästi (sen hyyyyvin loivan lasten-) rinteen alas. Missä voi ilmoittautua johonkin snoukkamaailmancupiin?
Iltapäivällä mentiin lepuuttamaan kipeitä lihaksia (sellainen kokovartalojumitus oli päällänsä maanantaista alkaen) hotellin uima-altaalle ja saunaan. Ja sitten vielä syömään ravintolaan pitsaa ja herkkujäätelöannokset. Päivä päättyi Anni-Lotan kassien pakkailuun ja mun pisama-analyysiin.
5. TORSTAI
Anni-Lotta lähti kimpsuineen ja kampsuineen heti aamusta pitkälle kotimatkalleen kohti Würzburgia (nähdään taas toukokuun lopussa, Anni-Lotta!) ja me suunnattiin jälleen hiiiirveän huonossa säässä rinteeseen. Märkää ja raskasta lunta pyrytti joka suunnasta ja rinteet olivat ihan tukossa. Lastenrinteessä oli lunta niin paljon, että laskemisesta ei oikein tullut mitään ja hissitkin jumittivat.
 |
| Kjell 2-vee laski ihan itse! |
 |
| Ja söikin, ihan itse! |
No, päivä hurahti sitten moottorikelkkoja ihmetellen, eväitä syöden ja puoleltapäivin lounastaen. Hotellille takaisin päästyäni ei rinteeseen tehnyt enää mieli ja muutenkin mahaan tuli vähän outo fiilis. Epäilyttävästi samanlainen, kuin aikalailla tasan kolme viikkoa sitten, jolloin sain antibiootit mahatautiini. Illalla maha olikin jo täysin sekaisin ja yö kuluikin kivasti vessassa rampaten ja tuskaillen.
6. PERJANTAI
...eikä fiilistä parantanut yhtään se, että perjantaiaamu oli hienoin koko viikolla! Aurinko paistoi heti aamusta melkein pilvettömältä taivaalta. Minun osaltani päivä kului kuitenkin leppoisasti nukkuen. Ja viisi minuuttia kävin parvekkeella istumassa ja nauttimassa lämmöstä. Sitten alkoikin jo heikottaa liikaa. Päivän suurimmat ponnistukset olivat laskukamojen palautus, puolikkaan leivän syöminen ja mehun juominen. Mutta jestas kuinka harmitti. MIKSI JUURI MINÄ JA MIKSI TAAAAS?!!!
7. KOTIMATKAPÄIVÄ
Heti lauantaiaamusta sullouduttiin jälleen Transportteriimme ja otettiin suunnaksi Elsenz. Ruuhkien läpi ja Mäkkärin kautta saavuttiinkin jälleen kotiin keskelle kevättä. Täällä on jo ihan pienet lehdetkin puissa! Illalla katkaisin pari päivää kestäneen paastoni ja söin leivän. Paasto oli muuten aika tuloksekas, sillä maha on nyt kovin litteä ja posket Ingan mukaan paljon pienemmät kuin aiemmin. Eli siis hei, täähän olikin nyt ihan positiivinen juttu! :D Kunhan nyt vain nämä tulokset säilyisivätkin. Illalla sain muuten vielä viestin Anni-Lotalta, että lojaalina ystävänä hänkin makaa mahataudissa Würzburgissa. Ja tästä piti tietenkin minun laittaa paremmaksi ja saada jokin ihmeellinen kuolen-sisäiseen-kylmyyteen -kohtaus ja nukahdinkin sitten kolmen peiton ja parin vaatekerroksen alle.
Tässä siis oli Anni Leimun ala-astetasoinen matkapäiväkirja. Tiivistäminen ei ole ikinä kuulunut vahvimpiin lajeihini... Mutta kokonaisuudessaan ja lyhyesti sanottuna reissu oli huippu ja olen mitä kiitollisin, että pääsin Wielen perheen mukaan ja vielä kiitollisempi siitä, että sain ottaa Anni-Lotan kaverikseni.
Alpit veivät sydämeni (Joo, ihan niinkuin Pariisi. Ja Heidelberg. Ja Zürich. Ja monet muut.) Sinne on vielä palattava!
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Arrivederci!
Huomenna sitten suunnataan tälläisiin maisemiin Italian ja Saksan rajalle St.Valentiniin!
Tänä iltana haetaan vielä Anni-Lotta juna-asemalta ja hoidetaan vikat pakkailut ja sitten huomenna aamiaisen jälkeen istuudutaan noin kuudeksi tunniksi autoon. Luojan kiitos Lassella ja Rasmuksella on omat dvd-laitteet ja kuulokkeet... Pieni jännitysmomentti matkassa on se, mitä laskettelusta tuolla tulee, sillä (tosi harmillisesti) ensi viikolle on luvattu jopa yli 15 asteen lämpötiloja... :D No, sitten vesihiihdetään!
Kotiin palaillaan ensi sunnuntaina! Kuullaan sitten taas. :)
 | ||
| kuva |
Kotiin palaillaan ensi sunnuntaina! Kuullaan sitten taas. :)
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Je t'aime Paris!
Miten muutenkaan sitä voisi otsikoida tämän kuvapläjäyksen? Joo, ei mitenkään.
Pariisi oli mahtava. Aurinkoinen, valtava, rönsyilevä, tyylikäs, eläväinen... Niin hieno. Voi Pariisi. Mutta nyt asiaan; kuvat saavat puhua puolestaan.
Minun henkilökohtainen matkaoppaani ja tulkkini Essi ihan pariisilaisena trenssissään ja LV:n aurinkolaseissaan.
Pariisin parasta kanamunapitsaa lounaaksi. Oli hyvää epäilyttävästä kanamunasta huolimatta. Tai no, tässä Pariisi-innostuksessani varmasti Saarioisen-mikropitsakin olisi ollut taivaallinen makuelämys tuossa ympäristössä... :D
Riemukaarelta avautui aikamoiset näkymät kaupungin yli. En muuten tiennyt, että sinne pääsee ylipäätään kiipeämään, mutta nytpä tiedän ja olen käynytkin siellä!
Sunnuntai-iltapäivä kului mukavasti Champs-Élyséesetä pitkin kulkiessa ja muutenkin vain päämärättömästi kierrellessä. Joka kadunkulmassa oli jotain mielenkiintoista.
Notre Damellakin käytiin. Ei näkynyt kellonsoittajaa, mutta laskiaissunnuntain messu oli sen sijaan juuri alkamassa...
...ja sinnehän me sitten muutaman muun turistin kanssa suunnattiin. Parit veisut jaksettiin kuunnella, jonka jälkeen suunnattiin metrolla ja junalla Essin kotiin, Chantillyyn. Illan ohjelmassa oli jalkojen lepuutusta suklaan ja MacLeodin tyttärien parissa. Ei huono päätös ensimmäiselle päivälleni Ranskassa.
Maanantaina palattiin heti aamusta Pariisiin ja Montparnassen alueelle kiertemään. Punaiset ballerinat ja kosmetiikkaa Sephorasta tarttui matkaan. Ja tietenkin piti taas investoida asioista parhaaseen - ruokaan. Lounaspaikkojahan joka kadunkulma on Pariisissa pullollaan ja me suunnattiin sitten syömään ranskalaista piirakkaa. Kuuluisat kinkkupiirakat tilattiin, mutta saatiinkin sitten kana-perunapiiraat, jotka nekin kyllä maistuivat.
Lounaan jälkeen piti tietenkin saada vielä jälkkäriä ja jotenkin eksyttiinkin sitten kadunpätkälle, jolla oli lähes pelkästään pelkkiä creperieitä (joita kyllä muutenkin on koko kaupunki pullollaan!). Kummasti mahaan upposivatkin suklaa-täytteiset lätyt. Syntisen makeaa, mutta ah niin hyvää!
Sulattelemaan suunnattiin sitten lähistöltä löytyneeseen Luxenbourgin puistoon. Ja olihan sekin hieno! Ja keväinen. Melkein pystyi kuvittelemaan Albert Edelfeltin tuonne maalaamaan sitä kuuluista maalaustaan leikkivistä lapsista.
Iltapäivästä kapeiden kujien välistä pilkahti valtavan iso ja hieno rakennus. Mentiinkin sitten tutkimaan tarkemmin sitä ja se paljastui Panthéonin-temppeliksi. Sekin oli mielettömän hieno ja sen kryptaan oli haudattu isot määrät merkittäviä tyyppejä, kuten Viktor Hugo ja Marie Curie.
Panthéonin vierestä löytyi Sorbonnen yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta ja olihan sinnekin rakennukseen päästävä vähän kiertelemään - niin paljon tuossa muutaman päivän aikana ehdittiin opiskeluistakin puhumaan. Ehkä se oli tarkoitettu vain opiskelijoille, mutta kyllähän me nyt ihan opiskelijoista mentiin! :D
Matka jatkui sitten Seinen rantaa pitkin auringon jo vähitellen laskiessa.
Taustalla Seine ja se Pariisin maailmannäyttelyä varten rakennettu lasihalli.
Ja sitten toki nähtiin myös Eiffel juuri sopivaan aikaan auringon laskussa. Myös valojen sytytys ja valovälkeshow ehdittiin tallentamaan kameralle ja mieleen. Olihan se nyt vaan hieno.
Illalla junailtiin taas takaisin Chantillyyn ja jalat kiittivät päästessään vihdoin lepäämään. Käveltiin meinaan koko päivä! Kaksi kertaa taidetiin kulkea metrolla.
Tiistai oli taas mielettömän kaunis ja silloin vuorossa oli Chantillyn eli Essin kotikaupungin esittelyä. Kaupunki on Pariisin suurkaupunkialueen rajalla ja tunnettu hevosistaan. Kävimme sitten kävelemässä laukkaradan ja kaupungin linnan ympäristössä ja joo, voi vain todeta, että aika vaatimattomia nuo ranskalaiset...
Iltapäivällä suuntasimme vielä terassille viinilasillisille ja syömään parit macaronsit. Terassikausi on siis tältä vuodelta virallisesti avattu!
Essin suunnattua iltapäivällä kielikurssilleen, minä junailin itseni takaisin Pariisiin, jätin matkatavarani juna-asemalle säilytykseen ja suuntasin vielä pariksi tunniksi kiertelmään aseman ympäristöä. Aurinko paistoi lämpöisesti pilvettömältä taivaalta - Pariisissa! Ohlalaa.
Mielettömän mukava loma päättyi sitten TGV:n luotijunassa takaisin Eppingeniin, joka tuntui tosi kylmältä ja pimeältä ja ikävältä puoli yhdeltätoista illalla. :D
Iiiisot kiitokset vielä Essille! Olit oikein ammattitaitoinen matkaopas ja superhyvää matkaseuraa! :) Pariisiin on päästävä kyllä vielä uudestaan.
Pariisi oli mahtava. Aurinkoinen, valtava, rönsyilevä, tyylikäs, eläväinen... Niin hieno. Voi Pariisi. Mutta nyt asiaan; kuvat saavat puhua puolestaan.
Minun henkilökohtainen matkaoppaani ja tulkkini Essi ihan pariisilaisena trenssissään ja LV:n aurinkolaseissaan.
Pariisin parasta kanamunapitsaa lounaaksi. Oli hyvää epäilyttävästä kanamunasta huolimatta. Tai no, tässä Pariisi-innostuksessani varmasti Saarioisen-mikropitsakin olisi ollut taivaallinen makuelämys tuossa ympäristössä... :D
Riemukaarelta avautui aikamoiset näkymät kaupungin yli. En muuten tiennyt, että sinne pääsee ylipäätään kiipeämään, mutta nytpä tiedän ja olen käynytkin siellä!
Sunnuntai-iltapäivä kului mukavasti Champs-Élyséesetä pitkin kulkiessa ja muutenkin vain päämärättömästi kierrellessä. Joka kadunkulmassa oli jotain mielenkiintoista.
Notre Damellakin käytiin. Ei näkynyt kellonsoittajaa, mutta laskiaissunnuntain messu oli sen sijaan juuri alkamassa...
...ja sinnehän me sitten muutaman muun turistin kanssa suunnattiin. Parit veisut jaksettiin kuunnella, jonka jälkeen suunnattiin metrolla ja junalla Essin kotiin, Chantillyyn. Illan ohjelmassa oli jalkojen lepuutusta suklaan ja MacLeodin tyttärien parissa. Ei huono päätös ensimmäiselle päivälleni Ranskassa.
Maanantaina palattiin heti aamusta Pariisiin ja Montparnassen alueelle kiertemään. Punaiset ballerinat ja kosmetiikkaa Sephorasta tarttui matkaan. Ja tietenkin piti taas investoida asioista parhaaseen - ruokaan. Lounaspaikkojahan joka kadunkulma on Pariisissa pullollaan ja me suunnattiin sitten syömään ranskalaista piirakkaa. Kuuluisat kinkkupiirakat tilattiin, mutta saatiinkin sitten kana-perunapiiraat, jotka nekin kyllä maistuivat.
Lounaan jälkeen piti tietenkin saada vielä jälkkäriä ja jotenkin eksyttiinkin sitten kadunpätkälle, jolla oli lähes pelkästään pelkkiä creperieitä (joita kyllä muutenkin on koko kaupunki pullollaan!). Kummasti mahaan upposivatkin suklaa-täytteiset lätyt. Syntisen makeaa, mutta ah niin hyvää!
Sulattelemaan suunnattiin sitten lähistöltä löytyneeseen Luxenbourgin puistoon. Ja olihan sekin hieno! Ja keväinen. Melkein pystyi kuvittelemaan Albert Edelfeltin tuonne maalaamaan sitä kuuluista maalaustaan leikkivistä lapsista.
Iltapäivästä kapeiden kujien välistä pilkahti valtavan iso ja hieno rakennus. Mentiinkin sitten tutkimaan tarkemmin sitä ja se paljastui Panthéonin-temppeliksi. Sekin oli mielettömän hieno ja sen kryptaan oli haudattu isot määrät merkittäviä tyyppejä, kuten Viktor Hugo ja Marie Curie.
Panthéonin vierestä löytyi Sorbonnen yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta ja olihan sinnekin rakennukseen päästävä vähän kiertelemään - niin paljon tuossa muutaman päivän aikana ehdittiin opiskeluistakin puhumaan. Ehkä se oli tarkoitettu vain opiskelijoille, mutta kyllähän me nyt ihan opiskelijoista mentiin! :D
Matka jatkui sitten Seinen rantaa pitkin auringon jo vähitellen laskiessa.
Taustalla Seine ja se Pariisin maailmannäyttelyä varten rakennettu lasihalli.
Ja sitten toki nähtiin myös Eiffel juuri sopivaan aikaan auringon laskussa. Myös valojen sytytys ja valovälkeshow ehdittiin tallentamaan kameralle ja mieleen. Olihan se nyt vaan hieno.
Illalla junailtiin taas takaisin Chantillyyn ja jalat kiittivät päästessään vihdoin lepäämään. Käveltiin meinaan koko päivä! Kaksi kertaa taidetiin kulkea metrolla.
Tiistai oli taas mielettömän kaunis ja silloin vuorossa oli Chantillyn eli Essin kotikaupungin esittelyä. Kaupunki on Pariisin suurkaupunkialueen rajalla ja tunnettu hevosistaan. Kävimme sitten kävelemässä laukkaradan ja kaupungin linnan ympäristössä ja joo, voi vain todeta, että aika vaatimattomia nuo ranskalaiset...
Iltapäivällä suuntasimme vielä terassille viinilasillisille ja syömään parit macaronsit. Terassikausi on siis tältä vuodelta virallisesti avattu!
Essin suunnattua iltapäivällä kielikurssilleen, minä junailin itseni takaisin Pariisiin, jätin matkatavarani juna-asemalle säilytykseen ja suuntasin vielä pariksi tunniksi kiertelmään aseman ympäristöä. Aurinko paistoi lämpöisesti pilvettömältä taivaalta - Pariisissa! Ohlalaa.
Mielettömän mukava loma päättyi sitten TGV:n luotijunassa takaisin Eppingeniin, joka tuntui tosi kylmältä ja pimeältä ja ikävältä puoli yhdeltätoista illalla. :D
Iiiisot kiitokset vielä Essille! Olit oikein ammattitaitoinen matkaopas ja superhyvää matkaseuraa! :) Pariisiin on päästävä kyllä vielä uudestaan.
lauantai 5. maaliskuuta 2011
torstai 3. maaliskuuta 2011
Hallo!
Mitä sinne kuuluu?
Tänne kuuluu ihan hyvää. Perusarkea. Aurinkoista ja keväistä. Varsinkin autossa istuessa aurinko lämmittää jo niiiiin mukavasti ja aurinkolasit tulevat tarpeeseen. Ulkona on kuitenkin tällä viikolla puhaltanut tosi petollisen jäätävä tuuli. Olen ollut lasten kanssa ihan laskettelutakki päällä ulkona (jee, lasten kanssa voi jo viettää aikaa ulkona!), koska aupair luottaa liikunnan sijaan Goretexin lämmittävyyteen. Aupair kyllä istuu mielellään hiekkalaatikon reunalla ja leipoo hiekkakakkuja, jotka Kjell polkee heti räkäisesti nauraen lyttyyn.
Sitten olen tässä tällä viikolla lenkkeillyt. Juoksu kulkee jo paremmin kuin syksyllä. Uskaltauduin tuossa hetken aikaa sitten nopeuttamaan vähän lenkkivauhtiani siltä omalta mukavuusalueeltani ja kas kummaa, aina olen kotiin asti selvinnyt. Aika palkitsevaa, joskin ärsyttävää, koska nyt sitä väsyy kuitenkin enemmän kuin ennen. Kumma juttu.
Tällä viikolla mielessäni on pyörinyt jatkuvasti sunnuntai ja PARIISI! Voi kuule Essi, mä oon jo niiiiiin tulossa! Kolme päivää ilman lapsia. Kolme päivää seurassa, jossa voi taas höpöttää sydämen kyllyydestä auppari-, pääsykoe ja kaiken maailman juttuja suomeksi. Ehkä ihan hiukkasen odotan myös, mitä ranskalaisilla kahviloilla ja ruokapaikoilla on tarjottavanaan... Ja ehkä hiukkasen voisin myös shoppailla. Ihan hiukkasen vain. Olen muuten kuluttanut hävettävän paljon aikaa pohdintaan, milloin on korrekti aika alkaa pakkaamaan kahden yön ja kolmen päivän kaupunkireissulle. :D Matkagarderobinihan tulee olla kevyt ja toimiva, mutta kuitenkin PARIISIIN sopeutuva. Voisinkohan tänään jo kaivaa laukun esille? Pianhan tässä tulee muuten kiire ja jotain oleellista unohtuu!
Ja sitten olen lukenut niihin pääsykokeisiin. Yli kolme kuukautta kokeeseen ja markkinointi on minun mielestäni hirveää paskaa (no anteeksi vain, mutta 340 sivua asiaa tyhjästä...) ja kansantaloustiede saakelin puuduttavaa puuduttavaa. Laskentatoimen ja johtamisen kirjoja kohtaan en ole vielä onnistunut kehittämään asennevammoja, mutta niin, tässähän on tätä aikaa vielä 14.6 asti. Ja huhtikuusta eteenpäin kaikki aikani on pyhitetty noille neljälle kiehtovalle opukselle. Ah.
Niin ja sitten varasin lennon kotiin. 31.3 klo 16.50 olen taas Suomessa ja aupair-aikani on ohi. Hienoa, mutta samalla niin kovin haikeaa.
Mitä sinne kuuluu?
Tänne kuuluu ihan hyvää. Perusarkea. Aurinkoista ja keväistä. Varsinkin autossa istuessa aurinko lämmittää jo niiiiin mukavasti ja aurinkolasit tulevat tarpeeseen. Ulkona on kuitenkin tällä viikolla puhaltanut tosi petollisen jäätävä tuuli. Olen ollut lasten kanssa ihan laskettelutakki päällä ulkona (jee, lasten kanssa voi jo viettää aikaa ulkona!), koska aupair luottaa liikunnan sijaan Goretexin lämmittävyyteen. Aupair kyllä istuu mielellään hiekkalaatikon reunalla ja leipoo hiekkakakkuja, jotka Kjell polkee heti räkäisesti nauraen lyttyyn.
Sitten olen tässä tällä viikolla lenkkeillyt. Juoksu kulkee jo paremmin kuin syksyllä. Uskaltauduin tuossa hetken aikaa sitten nopeuttamaan vähän lenkkivauhtiani siltä omalta mukavuusalueeltani ja kas kummaa, aina olen kotiin asti selvinnyt. Aika palkitsevaa, joskin ärsyttävää, koska nyt sitä väsyy kuitenkin enemmän kuin ennen. Kumma juttu.
Tällä viikolla mielessäni on pyörinyt jatkuvasti sunnuntai ja PARIISI! Voi kuule Essi, mä oon jo niiiiiin tulossa! Kolme päivää ilman lapsia. Kolme päivää seurassa, jossa voi taas höpöttää sydämen kyllyydestä auppari-, pääsykoe ja kaiken maailman juttuja suomeksi. Ehkä ihan hiukkasen odotan myös, mitä ranskalaisilla kahviloilla ja ruokapaikoilla on tarjottavanaan... Ja ehkä hiukkasen voisin myös shoppailla. Ihan hiukkasen vain. Olen muuten kuluttanut hävettävän paljon aikaa pohdintaan, milloin on korrekti aika alkaa pakkaamaan kahden yön ja kolmen päivän kaupunkireissulle. :D Matkagarderobinihan tulee olla kevyt ja toimiva, mutta kuitenkin PARIISIIN sopeutuva. Voisinkohan tänään jo kaivaa laukun esille? Pianhan tässä tulee muuten kiire ja jotain oleellista unohtuu!
Ja sitten olen lukenut niihin pääsykokeisiin. Yli kolme kuukautta kokeeseen ja markkinointi on minun mielestäni hirveää paskaa (no anteeksi vain, mutta 340 sivua asiaa tyhjästä...) ja kansantaloustiede saakelin puuduttavaa puuduttavaa. Laskentatoimen ja johtamisen kirjoja kohtaan en ole vielä onnistunut kehittämään asennevammoja, mutta niin, tässähän on tätä aikaa vielä 14.6 asti. Ja huhtikuusta eteenpäin kaikki aikani on pyhitetty noille neljälle kiehtovalle opukselle. Ah.
Niin ja sitten varasin lennon kotiin. 31.3 klo 16.50 olen taas Suomessa ja aupair-aikani on ohi. Hienoa, mutta samalla niin kovin haikeaa.
lauantai 26. helmikuuta 2011
W-burg
Pari viikkoa kestänyt totaaliarki sai mukavan katkon torstai-iltana, kun pääsin kuin pääsinkin matkustamaan Würzburgiin Anni-Lotan luo. Äidin epäilyistä huolimatta mahatauti oli oikeasti jo rauhoittunut, kiitos vain antibiooteille. Ja saakeli-hitto-soikoon-varmasti-paranen -asenteelle.
Ja veljet kuinka kiva oli taas nähdä Anni-Lottaa! Sanomattakin on varmaan selvää, että minulle iski taas mieletön puhetulva. On se vaan niin hienoa, että joku oikeasti ymmärtää nämä kaikki jutut, mitä täällä päässä pyörii! No mutta, asemalta ulos päästyä asetettiin asiat taas tärkeysjärjestykseen - ensimmäiseksi ruokaa! Otimmekin sitten suunnaksi espanjalaisen ravintolan, jossa Anni-Lotta oli syönyt ennenkin hyvää paellaa. Ruan kanssa kävikin sitten vähän köpelösti: paella oli aivan liian suolaista. Tajuttiin sanoa asiasta tosin vasta syötyämme melkein puolet annoksistamme. No, saatiinkin mahat sitten kohtuu täyteen ilmaiseksi. :D Jälkkäreille suunnattiin vielä jäätelöbaariin, jossa pitkin hampain välttelin maitotuotteita ja kaikkia ihania jäätelöannoksia ja tilasin passiohedelmä-sorbetti-drinkin. Ja kyllä kannatti; jestas kuinka oli hyvää ja neljä euroa!
Perjantaiaamu alkoi aamupalalla tutustuen samalla Anni-Lotan suloisiin hoitolapsiin. Ennen kaupungille lähtöä Anni-Lotta esitteli vielä asuinaluettaan Veitschöchheimia, joka oli seeeehr hübsch!
Anni-Lotan kodin vieressä oli valtava ja tosi kiva puisto. Siellä sitten käppäiltiin hetki. Kesällä paikka on varmaan mielettömän hieno.
Ja sitten aurinkokin alkoi paistamaan. Ja lämpötilakin nousi samalla reilusti yli kymmenen asteen. Ja sai pitää aurinkolaseja! Voi kevät. Loisto alku päivälle siis.
Würzburgiin bussilla huristeltuamme tehtiin pikainen shoppailukierros ennen Elinan ja Tuomaksen junan saapumista. Kiva keväthamonen sattuikin löytymään, vaikka mitäänhän ei pitänyt ostaa. No mut siis kyllähän mulla pitää olla Pariisiin jotain kivaa päälle laitettavaa!
No Elina ja Tuomaskin sitten treffattiin rautatieasemalla. Ja olihan se nyt hienoa - suomalaisia ystäviä monin kappalein. Todellista luksusta!
Päivä kuluikin sitten mukavasti kahvitellessa, supersäästä nauttiessa, kaupungin nähtävyyksiä kierrellessä ja vähän kaupoissakin. Ja sitten tietenkin vielä syödessä. Ja jälkiruokaa syödessä. Ah, crepes mansikoilla ja vaniljajätskillä oli aika herkkua. Vaniljajätskissähän ei ole maitoa. Eikä mennyt edes maha sekaisin. :D
Würzburg oli muuten tosi kiva kaupunki! Ihan vähän kuin Zürich ainakin tuolta yläilmoista katselessa. Paljon tietty teki ihan loistava sää (menikö jo perille, että sää oli tosi jees?). Suomesta Englannin kautta tänne tulleet Elina ja Tuomas kulkivat ilman takkeja! Täällä aurinko lämmittää jo niin paljon. Huippua, että kerrankin sattui osumaan hyvä sää Suomi-vieraille. :)
Illalla piti kuitenkin taas hyvästellä ystävät, mutta onneksi ei ihan hirveän pitkäksi aikaa. Anni-Lotan kanssa treffataan jo parin viikon päästä Alppi-matkan (!!!) merkeissä ja Elinaakin näkee sitten jo kotona. Junamatka kotiinkin sujui leppoisasti Anni-Lotalta saatuja suomenkielisiä lehtiä lueskellessa ja kaikkea päivän aikana suuhun tungettua sulatellessa (on se kumma, miten aina vieraiden kanssa PITÄÄ syödä liikaa). Täällä kotonakin odotti vielä paketti iskältä Suomesta, joten päivä oli mitä parhain!
Kiitokset vielä Anni-Lotalle ja oli huippua, että Elina ja Tuomas tulitte myös tänne Saksaan. Toivottavasti teillä oli kivaa vielä lauantaina Frankfurtissa. :)
Ja veljet kuinka kiva oli taas nähdä Anni-Lottaa! Sanomattakin on varmaan selvää, että minulle iski taas mieletön puhetulva. On se vaan niin hienoa, että joku oikeasti ymmärtää nämä kaikki jutut, mitä täällä päässä pyörii! No mutta, asemalta ulos päästyä asetettiin asiat taas tärkeysjärjestykseen - ensimmäiseksi ruokaa! Otimmekin sitten suunnaksi espanjalaisen ravintolan, jossa Anni-Lotta oli syönyt ennenkin hyvää paellaa. Ruan kanssa kävikin sitten vähän köpelösti: paella oli aivan liian suolaista. Tajuttiin sanoa asiasta tosin vasta syötyämme melkein puolet annoksistamme. No, saatiinkin mahat sitten kohtuu täyteen ilmaiseksi. :D Jälkkäreille suunnattiin vielä jäätelöbaariin, jossa pitkin hampain välttelin maitotuotteita ja kaikkia ihania jäätelöannoksia ja tilasin passiohedelmä-sorbetti-drinkin. Ja kyllä kannatti; jestas kuinka oli hyvää ja neljä euroa!
 |
| Anni-Lotta kotikadullaan |
 |
| Tässä minä luontevasti pönötän. |
Ja sitten aurinkokin alkoi paistamaan. Ja lämpötilakin nousi samalla reilusti yli kymmenen asteen. Ja sai pitää aurinkolaseja! Voi kevät. Loisto alku päivälle siis.
 |
| Nähtävyys, jota ei tunnistettu. |
Würzburgiin bussilla huristeltuamme tehtiin pikainen shoppailukierros ennen Elinan ja Tuomaksen junan saapumista. Kiva keväthamonen sattuikin löytymään, vaikka mitäänhän ei pitänyt ostaa. No mut siis kyllähän mulla pitää olla Pariisiin jotain kivaa päälle laitettavaa!
No Elina ja Tuomaskin sitten treffattiin rautatieasemalla. Ja olihan se nyt hienoa - suomalaisia ystäviä monin kappalein. Todellista luksusta!
 |
| Elina, minä ja Tuomas ja taustalla joku linna. |
 |
| Siellä se Main virtaa! (Ja Elinan hiukset kasvaa!??!?!!!) |
 |
| Würzburg |
 |
Kiitokset vielä Anni-Lotalle ja oli huippua, että Elina ja Tuomas tulitte myös tänne Saksaan. Toivottavasti teillä oli kivaa vielä lauantaina Frankfurtissa. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)